Reilua tai ei

http://www.youtube.com/watch?v=EDK4eA6gD1E

Jäi jollain tapaa jännä olo siitä, että yhtenä päivänä en ole varma olenko vakavasti sairas ja seuraavana päivänä taas saan kuulla helpottavia uutisia. Kuitenkin on pyörinyt mielessä, että miten ajattelin ”eiköhän se ole ok, niin pieni todennäköisyys, joten en mä sitä saa”. Todennäköisyydet eivät lohduta, jos ei saa hyviä uutisia. Kuka päättää, että kuka saa olla terve ja kuka ei? Ketä tahansa voi kohdata sairaus. Sitä ei pidä miettiä, jos sille ei voi mitään. Elämää ei voi viettää murehtien. Mutta jos sille voi itse jotain, se pitää tehdä. Pitää olla tupakoimatta. Pitää syödä terveellisesti. Pitää ylipäätänsä pitää huolta itsestään. Jälkikäteen on ihan turha katua. Se on nyt, mikä vaikuttaa.

Samalla mielessä on pyörinyt se, että jopa ääneen sanoin kuinka epäreilulta se tuntuisi. Se on epäreilua. Se ei tosin ole epäreilua, että sairaus osuukin juuri itseen eikä toiseen. Ei ole reilua, että kukaan sairastuu.

Ihailen ihmisiä, jotka jaksavat olla positiivisia. Tunnen kaksi henkilöä, jotka tällä hetkellä kamppailevat levinneitä syöpiä vastaan. Kumpikin heistä on alle 30-vuotias. Se ei ole reilua. Mutta kumpikin heistä on ihailtavan rohkea. Kuinka moni nuori nainen jaksaisi olla iloisen näkeminen valokuvassa hiuksensa menettäneenä?

Summa summarum, pidetään huolta itsestämme. Olemme elämämme arvokkainta. Jälkikäteen millään ei ole merkitystä, mutta sillä on, että mitä teemme nyt.