Ajatuksia ajasta.

Kolmentoista tunnin työpäivän jälkeen kävelen kotiin. On perjantai, mutta en edes huomaa koko asiaa. Minulle se on vain yksi ilta, sillä seuraavanakin aamuna on töitä. Kaupungin läpi puhaltaa loppukesän tuuli, jonka mukana on jo pientä viileyttä. Ihmiset ovat lähdössä ulos. On se pieni kipinöivä tunnelma, kun baarien ovista tulvii kadulle puheensorinaa ja valoa. Se tuntuu niin kaukaiselta.

Torkkelinmäellä on niin pimeää, että tähdet näkyvät. Pysähdyn hetkeksi. Olisipa aikaa. Aikaa kävellä vaikka Kaivopuistoon ja katsella tähtiä meren yllä, kaukana lipuvien risteilyalusten valoja ja tunnustella saapuvaa syksyä. Mutta kello on jo yksitoista, niin kuin joka ilta tullessani töistä ja aikaa ei ole.

Isäni sanoi joskus, kun lapsena valitin, että on tylsää, että jonain päivänä minä muistelen kaiholla aikaa, kun oli tylsää. Ja kun oli aikaa. Ymmärrän häntä nyt. Niinä hetkinä, kun iltaisin toivon, että olisi aikaa jutella merimiehelleni edes hetki kauemmin ennen kuin olemme molemmat unen rajalla. Onneni toki on, että meillä on samat työajat, joten ymmärrämme toisiamme todella hyvin ja ymmärrämme sen, että joskus jaksaa sanoa vain pari lausetta. Mutta joskus olisi kivaa istua edes se pari tuntia ja jutella. Tai välillä, kun kaiholla katselen lenkkikenkiäni. Kun ehtisi edes juosta. Mutta jos tulee töihin 9-10 välillä ja lähtee klo. 23, ei jaksamista oikein ole.

Ennen kesät tuntuivat pitkiltä. Nyt kaksi kuukautta meni niin, etten edes huomannut. Vauhti kiihtyy. Joskus se pelottaa. Yritän herätä aamulla vähän aiemmin, jotta voin vaan maata ihanassa asunnossani ja nauttia siitä. Ehkä ensi vuonna tähän aikaan asun jo muualla. Yritän pysähtyä pieniin hetkiin ja olla niistä onnellinen. Välillä mieleeni hiipii edelleen suru. Miksi tuhlasin niin monta vuotta siihen, etten nauttinut tästä kaikesta? Miksi tulee välillä tunne, että aikaa on liian vähän?

Ehkä arkeni suurimpia tavoitteita on yrittää käyttää aika niin, että joka päivä kokee jotain, jolle löydetystä hetkestä voi olla onnellinen. Oli se kuinka pieni asia tahansa.