Sielunmaisemaa.

Aloitin joku aika sitten lueskelemaan ja seuraamaan instagramissa todella mahtavaa tiliä/blogia. Sen nimi on Ihana Ahvenanmaani. Voitte lienee päätellä mistä se kertoo. Vaikka pohjimmiltani olen arjessani onnellinen, on pitkissä päivissä töissä joskus hetkiä, kun itkettää ja kiukuttaa. Yleensä se johtuu siitä, että joku puhuu epäkohteliaasti tai huutaa, koska taidealalla persoonat räiskähtävät usein tulisesti ja tulilinjalle joutuu joskus viattomiakin henkilöitä.

Eilen oli vähän vaikeampi päivä. Kerron ehkä joskus aiheesta lisää, mutta kaipasin todella paljon vain etäisyyttä kaikkiin työasioihin. Sitten satuin osumaan instagramissa kuvaan ahvenanmaalaisesta auringonlaskusta merellä. Koko sydämeni läikähti ilosta ja rauhasta. Värien leikki veden yllä, harmonia, etäisyys, tyyneys ja tila. Jo pelkän kuvan katsominen toi niin hyvän olon, että vatsanpohjaan ilmestyi tuttu kutkutus tulevaisuudesta ja siitä jännityksestä mitä kaikkea se voikaan vielä sisältää. Vaikka usein se, että olen herkkä, tuntuu taakalta on se näinä hetkinä myös uskomaton siunaus. Se, että pienissä hetkissä voi olla niin paljon kauneutta.