Kolme nimenantajien perusmokaa

Joidenkuiden mielestä lapsen saamisessa vaikeinta on nimen keksiminen. Ja sitten on niitä, jotka voisivat melkein tehdä lapsia vain siitä ilosta, että saisivat keksiä heille nimiä. 

Usein tuoreilla vanhemmilla on mielessään yksi tai useampi harhaluulo, jotka pääsevät määräämään luvattoman paljon lapsen nimenvalinnassa. Pyrin tällä tekstilläni nyt kumoamaan näistä harhaluuloista kolme hyvin yleistä. 

 

1. ”Tämä on harvinainen nimi, koska sitä ei ole kenelläkään tutulla”

Mutta minkä ikäistä on tuttavapiirisi? Luokallasi peruskoulussa oli tuskin kovin monta Aavaa, mutta siitä ei voi päätellä, etteikö se olisi yleinen nimi. Nimimuoti muuttuu koko ajan, ja nykypäivän lapsilla harvinaisimmat nimet ovat niitä, joiden kantajia vanhempien kouluaikoina saattoi istua samassa luokassa kolme. Jos haluaa antaa lapselle nimen, joka ei varmasti ole iso hitti hänen tulevassa kaveripiirissään, suosittelen nimiä kuten Pasi, Tero ja Jenni. 

Jos tuttavapiirisi kuitenkin koostuu suuresta otannasta lapsiperheitä, mielikuvaasi nimien yleisyydestä voi luottaa hiukan enemmän. Voi kuitenkin olla, että tunnet vain tietyn paikkakunnan tilanteen ja kaavailemasi nimi on suosituimpien joukossa monella muulla alueella. 

Aina pitää siis tarkistaa Väestörekisterikeskuksen nimipalvelusta nimimäärä. Tämäkään ei tietysti suojele siltä, että sadat tai tuhannet vanhemmat keksivät saman harvinaisen nimen samaan aikaan tai vähän myöhemmin. 

 

Huippumodernit ja käytännölliset lastenvaunut. Kuva: Wickerfurniture. 

 

2. ”Kirjoitamme nimen tavalla A, koska kaikki olettavat, että se kirjoitetaan tavalla A eikä tavalla B”

Jos nimellä on kaksi mahdollista kirjoitusasua, nimen joutuu aina tavaamaan. Aina. Poikani nimi on Iivo, ja siinä on kaksi i:tä siksi, että kuvittelin kirjoitusasun olevan itsestäänselvyys Suomessa. Jotkut puistotutut olivat kuitenkin tätä päätyneet pohtimaan, ja ulkomaisesta sukunimestä he olivat sitten päätelleet, että lapsen nimen täytyy olla Ivo. Yksi älypää meni niin pitkälle, että alkoi lausuakin nimen ”Ivo”. 

Jos Nico ceellä on mielestäsi typerä nimi, kannattaa säästää itseään ja olla antamatta poikansa nimeksi Nikoa. Nikon vanhempi kun saa ihan varmasti vastata noin 15 kertaa kuukaudessa kysymykseen: ”Onko se c:llä vai k:lla?”

 

3. ”Tahdomme löytää nimen, joka on kaikkien mielestä kaunis ja hyvä”

Joo, no, onnea yritykselle. En muista tuttavapiiristäni yhtään lasta, jonka nimelle joku ei olisi selän takana tuhahdellut tai jopa suoraan nauranut. Jos tahtoo toisten ihmisten miellyttämisen tielle lähteä, kannattaa pitäytyä lähipiirin mielipiteiden kuuntelemisessa – ja silloinkin luultavasti täytyy suoraan kysyä eikä vain arvailla. Ajatusten lukeminen kun on tunnetusti aika vaikeaa. 

Oli lapsen nimi sitten Yazmiine tai Väinönputki, se on aina jonkun mielestä ihana ja jonkun toisen mielestä ihan kamala.