Phu Quoc meriretki An Thoin satamasta 2018

Lämmin merivesi houkuttelee meriretkille ja niinpä valitsimme ensimmäiseksi snorklailuretken saaren eteläosaan. Duong Dongin liepeiltä löytyy hyvin retkimyymälöitä, joissa kaikissa oli tarjolla melko saman sisältöisiä retkiä. Oli meriretkiä joko saaren eteläosaan, pohjoiseen, neljän saaren yhdistelmä, kalastusta ja maitse tehtäviä retkiä erilaisiin kohteisiin.

Matka merelle alkoi bussikuljetuksella, joka vei meidät ensiksi Pearl Farm –helmifarmille. Voi ei, ihan turha pysähdys tulossa, mietin mielessäni. Bussimme pysähtyi matalan, vähän rähjäisen oloisen rakennuksen eteen. Parikkipaikalla oli pari muutakin bussia, tämähän kuului osana moniin retkiin. Ensimmäiseksi meille esiteltiin, miten simpukat avataan ja kerrottiin helmien viljelyprosessista. Oikeastaan esittely olikin varsin mielenkiintoinen, ja ihailimme helmeä, jonka paikallinen esittelijä kaivoi taitavasti simpukan sisuksista.

Tämän jälkeen siirryimme rakennuksen sisätiloihin ihailemaan helmiä. Tarjolla oli runsaasti erilaisia ja erihintaisia helminauhoja ja muita koruja. Emme ostaneet tällä kertaa mitään. (Tosin myöhemmin kaupungilla kävimme helminauhakaupoilla ja kuinka ollakaan, tuliaishelmiä tarttui myös meidän matkaan).

Puolen tunnin pysähdyksen jälkeen bussimatkamme jatkui An Thoin satamakaupunkiin. Oppaamme puhui suhteellisen hyvää englantia, kunhan ensin tottui paikalliseen ääntämiseen. Meille kerrottiin etukäteen, että bussi ei pääse aivan satamaan saakka ja kävelemme loppumatkan muutaman sata metriä veneelle. Samoin meille kerrottiin, että tähän aikaan vuodesta (14.2.2018) ei merellä ole meduusoja, niitä kuulemma on vain sadekaudella. (Tosin me näimme kyllä Long Beachilla meduusan). Mitään muutakaan vaarallista ei vedessä ole, joten snorklailu tulee olemaan turvallista.

Saavuimme pitkänä letkana John´s Toursin kaksikerroksiselle veneelle. Ja tietenkin heti yläkannelle aurinkoon. Auringossa oli hiostavan kuuma ja moni hakeutui suosiolla varjoisille paikoille alakerrokseen, joten aurinkoisilla kansituoleilla riitti hyvin tilaa.

Veneen lipuessa eteenpäin, yläpuolellamme näkyi juuri avattu uusi köysirata ja siinä hetkessä päätimme, että tuonne pitää päästä. Jotenkin tämä köysirata vaikutti todella kiehtovalta ja toisaalta korkeat betonipylväät pistivät silmään muuten niin kauniista maisemasta. Se, että ihailisimme saaria ja maisemia, tuijotimme taivaalle köysiradan vaunuja. Näky oli kuitenkin vaikuttava.

Jossakin vaiheessa veneessä esiteltiin merisiilejä ja joitakin simpukoita. En päässyt juonesta kiinni, joten taisin kääntää kylkeä ja jatkaa auringonottoa kannella.

Seuraava ohjelmanumero oli kalastus. Onkina toimivat värikkäät rullat, joihin oli laitettu valmiiksi syötit koukkuihin. Ei muuta kuin rulla käteen ja onkimaan. Onkiminen oli luonnollisestikin sallittua vain alakannelta. Rikun ja vieressä onkineen ruotsalaismiehen simat pyörivät solmuun, mutta ei väliä, molemmilla oli kalat koukussa.

Kalastuksen jälkeen päästiin itse asiaan, eli snorklaamaan. Ihan kiva, ei tosin mitään mullistavaa nähtävää. Pieniä kaloja jonkin verran, ja ihan kaunista korallia. Uinnin jälkeen oli vuorossa lounas, joka nautittiin veneessä. Meidät ohjattiin venäläisten pöytään, joten small talk:ista ei oikein tullut mitään. Sen verran juteltiin, että kerrottiin mistä oltiin ja luulen, että vain yksi nainen pöytäseurueesta osasi englantia.

Retkeen kuului vielä matka Sao Beachille, jossa viivyimme tunnin verran. Aikaa oli juuri sopivasti uimiseen ja kuivatteluun. Sao Beachiä on kehuttu jopa saaren kauneimmaksi rannaksi. Valkoista hiekkaa ja kirkas turkoosi vesi. Tosin myös paljon ihmisiä ja muutama vesiskootterikin. Ihana uintiretki joka tapauksessa. Lämmintä vettä, matala ranta ja kaunista.

Paluu hotellille oli klo 16:30, ja hintaa tällä kokopäivänretkellä lounaineen oli 17 USD