Kuvankaunis Santorini 2018

Vuokratako auto vai lähteäkö tutustumaan Santoriniin opastetulla retkellä?

Vielä aamusta pohdittiin auton vuokraamista, mutta jotenkin vain ajatus muuttui puolessa tunnissa,  kun tavattiin ja juteltiin hetkinen Aurinkomatkojen oppaan kanssa. Opastettu tutustuminen uuteen paikkaan kuulosti ihanan helpolta ja vaivattomalta. Jospa ei jaksetakaan itse lähteä kurvailemaan ympäri saarta, vaan hypätäänkin suoraan retkibussiin. Niinpä siltä istumalta ostettiin ”Kuvankaunis Santorini” -retki. Hintaa retkellä oli 44€/hlö, joten tuolla samalla summalla olisi jo autonkin vuokrannut päiväksi, joten toivoimme onnistunutta retkeä.

Mesa Gonia

Retkelle lähdetiin isolla bussilla, ja ensimmäinen pysähdys oli Mesa Goniassa. (Mesa Gonia tarkoittaa ”kulma sisällä”, joka kuvastaa kylän sijaintia saaressa). Mesa Gonian hiljaista kylää kutsutaan aavekaupungiksi. Kaupunki tuhoutui lähes täysin vuoden 1956 maanjäristyksessä. Kuljimme isona ryhmänä pitkin kylän kapeita mukulakivikatuja ja kuuntelimme oppaan mielenkiintoista tarinaa kylän historiasta ja kuvailimme tuhoutuneita talojen raunioita.

Mesa Gonian kapealla mukulakivitiellä nähtiin meidän ryhmän lisäksi vain yksi koiranulkoiluttaja. Kovin oli hiljaista.

Kävelimme kirkolle ja opas kertoi mielenkiintoisen yksityiskohdan: kirkon torniin on kaiverrettu vuoden 1956 suuren maanjäristyksen alkamisen kellonaika, eli klo 10:15. Entisaikaan saarella on asuttu luola-asunnoissa, ja näitä luola-asuntoja on alettu kunnostamaan myös nykypäivänä. Osasta on rakennettu hotelleja, mutta Mesa Goniassa pääsimme kurkistamaan ihan tavalliseksi asunnoksi kunnostetun luola-asunnon pihalle. Melko vaatimaton sisäänkäynti moneen muuhun verrattuna. Kuitenkin oppaan kertoman mukaan halvimpien luola-asuntojen hinnat liikkuivat 100 000 € paikkeilla.

Episkopi Gonias.
Jäimme kirkon kupeeseen kuuntelemaan oppaan tarinaa kylän historiasta ja vähän nykypäivästäkin.

Panagia Episkopi

Seuraava kohde oli Santorinin vanhin ortodoksikirkko, Panagia Episkopi, joka tarkoittaa kaikkein pyhintä. Santorinin lukuisista kirkoista vain kolmessa on punainen katto, ja tämä oli yksi niistä. Katon punainen väri on kotoisin Kreetalta tuodusta punasavesta.

Saimme kuulla kirkon pihalla oppaan kertomusta kirkon historiasta tulipaloineen ja ikoniryöstöineen. Vuoteen 1982 saakka kirkon ovet olivat aina auki, mutta tuolloin kirkosta ryöstettiin arvokkaita ikoneita jopa n. 700 000 €:n arvosta, ja vielä tähän päivään mennessä ryöstösaalista ei ole löydetty. Tuon tapahtuman jälkeen on kirkon ovet olleet lukittuna ja kirkko on avoinna vain tiettyinä kellonaikoina. Mainitsemisen arvoista on myös se, että kirkosta löytyy maaliman 3. arvokkain ”kannettava” ikoni. Yritin ottaa kuvaa ikonista, mutta kuvaus ei onnistunut heijastavan lasipinnan takaa. Arvokkaimmat ikonit säilytetään tietyssä lämpötilassa ja olosuhteissa ”lasikaapissa”.

Pyrgos

Kirkon jälkeen suuntasimme saaren korkeimpaan asuttuun kylään, Pyrgosiin. Jälleen kirkkoja, mahtavia maisemia ja Kasteli -linnoituksen raunioita.

Oppaamme otti varsin hienotunteisesti huomioon myös huonompikuntoiset asiakkaat ja tarjosi vaihtoehtoa lähteä kapuamaan portaita ylös tai jäädä alas vaikkapa kahville ja nauttia kauniista päivästä ravintolan terassilla.
Lähdimme tietenkin ylös katsomaan ja rappusia ei edes ollut kovin paljon, eli ei lainkaan rankkaa kiipeämistä.
Matkamuistomyymälä Pyrgosissa.
Hieman tavallisesta poikkeava soitin tällä katusoittajalla. En ole kovin usein törmännyt lyyran soittajiin. (Eikös tuo lyyra ole?)

Aasikyytejäkin oli tarjolla. En tiedä millaiset ”työolosuhteet” aaseilla on (kuulemma nykyään jo paremmat, eivätkä ”työskentele” kaikista kuumimpaan aikaan). Itse jättäisin suosilla välistä aasikyydit ja tyytyisin vain ihailemaan ja katselemaan näitä hellyttäviä eläimiä.

Santo Wines

Pyrgosista matkamme jatkui paikalliseen viinitehtaaseen, Santo Winesiin.

Ensiksi meillä oli opastettu kierros  viinitehtaalla, jossa pääsimme tutustumaan viininvalmistukseen. Kierroksen jälkeen oli vuorossa viinien maistelu. Tarjolla oli kolme erilaista viiniä, joita saimme maistella. Santo Winesin viiniravintolan terassilta avautui huikea maisema merelle, ja mikäli aikaa olisi ollut enemmän, olisi terassille voinut jäädä vielä ylimääräisellekin viinilasilliselle.

 

Oia

Kokopäiväretken viimeinen kohde oli Santorinin valokuvatuin kohde, Oia. Koska Oian kapeilla kaduilla parveilee paljon turisteja, ja ryhmässä kulkeminen on haastavaa, oli meidänkin ryhmälle tarjolla vapaata aikaa tutustua omatoimisesti viehättävään taiteilijakylään.

Idyllisen kylän kadut täyttyivät turisteista.

Paljon mahtui meidän retkipäivään. Ja suuret kiitokset Aurinkomatkojen oppaalle, joka jaksoi kertoa mielenkiintoisia tarinoita hymyillen koko pitkän päivän.

 

 

 

kulttuuri matkat