Kulttuuriviikonloppu

Meidän kesä alkoi kulttuuriviikonlopulla. Perjantaina suuntasimme Art Pappilan avajaisiin, https://www.lily.fi/blogit/ninan-reissut/taidetta-tyrvaan-pappilan-kivinavetassa/ ja sunnuntaina matka jatkui Laukon kartanon taidekesän avajaisiin.

Laukon taidekesässä on aina jotain erityistä. Henkeäsalpaavan kaunis ympäristö, jonka kruunaa valkoisena hohtavat vanhat rakennukset, järvimaisema ja huolella rakennetut näyttelykokonaisuudet. Näissä puitteissa taide pääsee todella oikeuksiinsa. Tänäkin kesänä jokainen näyttelytila tuntui tarjoavan oman maailmansa.

Kartanon päärakennuksessa nähtävä Tuula Lehtisen näyttely nousi kuitenkin omaksi suosikikseni. Hänen maalauksissaan on jotain todella kiehtovaa. Mitä pidempään niitä katseli, sitä enemmän niistä tuntui löytävän uusia yksityiskohtia ja tunnelmia. Laukon päärakennuksen arvokkaat salit muodostivat niille täydellisen ympäristön, ja kokonaisuus oli yksinkertaisesti upea.

Tuula Lehtisen maalauksista löytyy monta omaa suosikkia, niin kauniita maalauksia. https://youtube.com/shorts/1AomHDvJxP8?feature=share

Galleriakerroksessa nähtiin Jorma Purasen näyttely.

Viljamakasiinissa Ilkka Virtasen hybridiveistokset yllättivät ja hämmästyttivät. Niissä oli yhtä aikaa jotakin viehättävää ja jotakin outoa, juuri sellaista, mikä saa pohtimaan, mitä kaikkea taide voi olla. ”Ilkka Virtasen puuveistokset kuljettavat Laukon kartanon kesävieraat aikamatkalle maailmaan, jota ei koskaan tullut. Klassista kauneutta henkivä Luutarha on fossilisoitunut tulevaisuuden puutarha, jota asuttavat kasvien, eläinten ja ihmisten hybridit.” (Laukon kartano)

Viljamakasiinin tunnelmaa: https://youtube.com/shorts/qYyrFKxhNZQ?feature=share

Pehtoorin talossa nähtävä Sami van Ingenin kokonaisuus toi kierrokseen oman elokuvallisen ja hieman arvoituksellisen sävynsä.

Lyhytelokuva pohjautuu Teuvo Tulion vuonna 1937 ohjaamaan ja Regina Linnanheimon tähdittämään Nuorena nukkunut -elokuvaan. https://youtu.be/sog6RLhBnqw

Tapani Kokon Pakanakirkon edessä seisova näyttävä Paratiisin portti pysäytti tuttuun tapaan vierailijat ihailemaan kokonaisuutta ja napsimaan valokuvia portin alla ennen kuin siirtyivät lähemmäs tutkimaan Pakanakirkon veistoksia. Paikan päällä taiteilija Tapani Kokko poseerasi hyväntuulisesti veistostensa kanssa ja jutteli vierailijoiden kanssa.

Oli mukava tavata Tapani jälleen. Hän on juuri sellainen taiteilija, jonka kanssa keskustelu lähtee helposti käyntiin ja jonka innostus omaa tekemistään kohtaan tarttuu myös kuulijaan. Keskustelimme tällä kertaa muun muassa hänen käyttämistään materiaaleista. Oli kiinnostavaa kuulla, kuinka erilaiset kankaat, kuosit ja muut yksityiskohdat löytävät tiensä teoksiin esimerkiksi kirpputoreilta ja muualta arjen keskeltä. Juuri tällaiset tarinat tekevät taiteesta entistä kiehtovampaa ja teoksissa alkaa nähdä aivan uusia kerroksia, kun tietää hieman niiden taustoista.

Tapani kertoi myös, että Pakanakirkko viettää Laukossa viimeistä kesäänsä. Syksyllä teos siirtyy uuteen kotiin, joten tämän kesän aikana sitä pääsee ihailemaan Laukon puistossa viimeisen kerran. Uutinen tuntui hieman haikealta, sillä teoksesta on vuosien aikana tullut osa Laukon taidekesää ja monen kävijän kokemusta. Siksi sitä katseli tällä kertaa ehkä hieman tavallista tarkemmin, ikään kuin tallentaen yksityiskohtia muistiin ennen kuin se jatkaa matkaansa eteenpäin.

Taiteen lisäksi yksi päivän parhaista hetkistä oli nähdä jälleen Laukon tutut kesäkasvot. Oli niin ihanaa tavata ”Laukon kesätyypit”, ne ihmiset, joihin ennätin tutustua Laukon kesissä. Puodissa ehdimme Katariina kanssa kolmena edellisenä kesänä nauraa monille kommelluksille, ja kiireisimpinä päivinä taisimme oikeasti oppia lukemaan toistemme ajatuksia.

Kulttuuriviikonloppuumme mahtui valtavasti taidetta, mutta myös kohtaamisia, tunnelmia ja muistoja. Jos kulttuurikesälle pitäisi valita täydellinen aloitus, tämä viikonloppu olisi hyvin lähellä sitä.