Mystinen Puujumalpuisto 11.9.2026

Käyvimme parin vuoden tauon jälkeen jälleen Puujumal puistossa Pinsiössä. Puujumal puisto on avoinna vuorokauden ympäri syyskuun loppuun saakka, ja ajoitimme vierailumme alkuiltaan, joka osoittautui oikeastaan aika täydelliseksi ajankohdaksi vierailulle. Aurinko oli juuri painumassa mailleen ja puiden välistä siivilöityi vielä lämmin, kaunis auringon hehku. Valo alkoi hiljalleen vaihtua hämäräksi, ja maisemaan tuli aivan omanlaisensa tunnelma.

Puujumalpuiston portti auringon viimeisten säteiden valossa.
Ensimmäinen taideteos toivottamassa vieraat tervetulleiksi.
Jadekin viihtyi puistossa, vähän vaihtelua iltalenkille.

Auringonlaskun aika oli myös hyvä ajoitus siinä mielessä, että ainakaan tuona aikana paikalla ei näyttänyt olevan minkäänlaisia valoja, jotka olisivat myöhemmin pimeän tultua valaisseet polkua. Pimeyden laskeutuessa puisto olisi siis varmasti ollut vielä ihan erilainen kokemus.

Huomasimme myös, että puistoon oli ilmestynyt muutamia uusia veistoksia sitten viime käyntimme. Oli hauska kierrellä tuttua paikkaa ja huomata samalla jotain uutta.

Rautamuna. Antti Kares 2026
Koiraskotka. Kari Manninen, 2026
”Tutkailija Turpeinen tarkkaillut Itämeren laivaliikennettä jo vuodesta 1061”. Eerik Ratia, 2026
Tämä ”kissa” veistos oli yksi suosikeistani
Eikö olekin söpö?

Veistokset ja polun varrella kuuluva maaginen musiikkia – tai ehkä vielä paremmin kuvattuna kumiseva, hieman ”shamaanimainen” musiikki ja hämärtyvä metsä, loivat yhdessä aika kiehtovan tunnelman.

”Kasvoton katsoja kivisen mäen rinteellä. Ajatus läpäisee kallon. Kävelevän onni on oksan hangassa. Selkärangassa on osa ihmistä. Ollakko vai eikö olla?” -Marioleijo 2025 – Marika Walldén ja Reijo Dahman.

Paikalla ei ollut meidän lisäksemme ketään, joten saimme rauhassa kulkea polkuja pitkin, pysähtyä veistosten äärelle ja katsella, kuinka viimeinen valo hiljalleen katosi metsän siimekseen.

Kun muita ei ollut paikalla, kehtasin ottaa selfien ”kosijan” kanssa.
”Tahdon olla sinun palava kekäleesi”. Olavi Laine 2025
Sormus oli hieno irrallinen yksityiskohta.
Hirvikoira ilta-auringon valossa.
Tämänkin paikka piti tsekata.
”Yksinäinen keiju”. Marika Wallden 2026

Sellainen pieni iltaretki, josta jäi mieleen hiljalleen laskeutuva pimeys ja hieman salaperäinen tunnelma.

Tässä samasta paikasta tunnelmia parin vuoden takaa: https://www.lily.fi/blogit/ninan-reissut/valopolku-nokialla/

Kulttuuri Matkat Museot ja näyttelyt