Lähdimme Lindan kanssa ajelemaan kauniissa auringonpaisteessa kohti Kaustista. Linda on viimeiset pari vuotta ohjannut erilaisia liikuntatunteja Fuerteventuralla englanniksi, joten hänet valittiin Suomeen tultuaan VirtualSpin -kuvauksiin ohjaamaan englanninkielistä virtuaalispinning tuntia. Virtuaalispinning kuvaukset tapahtuivat Kaustisella, joten lähdin Lindan mukaan seuraksi ajomatkalle. Matkan aikana ennätin paitsi seuraamaan kuvauksia, kiertelemään myös kylällä.
Kaustinen on reilun neljän tuhannen asukkaan kylä, josta itselleni tulee mieleen lähinnä Kaustisen kansanmusiikki juhlat, pelimannit ja Konsta Jylhä. Uutta tietoa sen sijaan oli, että vuonna 2021 kaustislainen viulunsoitto oli valittu Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.
Minulle vierailu Kaustisella oli ensimmäinen. Kuvauspaikan vieressä oli Kaustisten kirkko, joka näkyi hyvin moneltakin nurkalta kylällä kävellessä, joten navigaattoria ei tarvinnut, ja eksymään ei kovin helpolla Kaustisella pääse.
Kaustisen kirkko. Kaustisen ensimmäinen kirkko valmistui vuonna 1777. Kirkon rakensi Kuorikosken kirkonrakentajasuvun Matti Kuorikoski. Nykyiseen muotoonsa kirkon on rakentanut vuonna 1859 suvun kuuluisin kirkonrakentaja Jaakko Heikinpoika Kuorikoski.Kirkkoherran puolison ja hänen tyttärensä muistoristi oli hienolla paikalla heti kirkon vieressä. Taka-alalla näkyy Ilmari Wirkkalan suunnittelema Kuorikoskien kirkonrakentajien muistomerkki. Monumenttiin on kirjoitettu rakentajien nimet ja elinvuodet 1700- ja 1800-luvuilla. Muistomerkki paljastettiin juhlavin menoin heinäkuussa 1938.Vaivaisukko. Vaivaisukot keräävät rahaa vähäosaisille. Kaustisen ja Ullavan kirkkoherra Vellu Harju kuvailee Kaustisen vaivaisukkoa seuraavasti: ”Kaustisen kirkon vaivaisukko eli ’puuäijä’ on paikallisen sosiaalityön pioneeri vuodelta 1832. Ukon ovat tehneet Matts Ojala ja Joonas Kokkonen. Vaivaisukon kädessä ei ole nykyaikaista iPadia, vaan taulu, jossa lukee: Iloista antajaa Jumala rakasta(a).”Kirkolta lähdin kävelemään kohti Halpahallia, jonka vieressä liikenneympyrän keskellä komeili viuluveistos. Viuluveistoksen nimi on Jupet! ja sen on suunnitellut kuvataiteilija Jaakko Valo.Pienen kylätien varrella näkyi kauniita vanhoja puutaloja.Ilman päämäärää kävellessä on kiva bongailla erilaisia yksityiskohtia.Sininen ulko-ovi oli kiva väriläiskä punaisessa talossa.Kylätieltä päädyin Pelimannitalolle. Pelimannitalon saa vuokrattua erilaisia juhlia varten ja Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla talo soi aamusta iltaan, yhtenä kohokohtana vuosittainen Konsta Jylhä -kilpailu. Talo on alun perin rakennettu vuoden 1800 kieppeillä Vetelin Pulkkiseen, joka sijaitsee noin 25 km nykyisestä paikasta. Talo jäi tyhjilleen 1940-luvulla, ja monien vaiheiden jälkeen se siirrettiin ja pystytettiin Kaustiselle kansanmusiikkitaloksi. Presidentti Kekkonen kävi vihkimässä rakennuksen kesällä 1974.Kansanmusiikkimonumentti, (Antti Maasalo, 1982) sijaitsee Pelimannitalon vieressä.Kanteleensoittaja Kreeta Haapasalon muistopatsas Kirkon lähistöllä.”Puukirkko”, eli taideteos nimeltään ”Nimeämätön” Kansantaiteenkeskuksen vieressä.Ben Winson, Englanti NIMEÄMÄTÖN 2003 Ben Wilsonin (s.1963) teos on käsin veistetty puinen rakennelma. Kappelia muistuttava teos on mielenkiintoisia yksityiskohtia täynnä ja sitä voi tarkastella sekä rakennelman sisältä että kiipeämällä teokseen kuuluvalle porrastasanteelle. Wilson on englantilainen outsider taiteilija, joka on tunnettu puuveistoksistaan.”Puukirkon” edessä oli istumapaikka ja takana veistoksellinen seinä, joten ihan selkeästi selfie-paikka.
VirtualSpin
Päivän kohokohta oli seurata Lindan spinning ohjauksen kuvauksia. Osallistuin Fuerteventuralla Lindan tunnille, niin osasin odottaa energistä ja asiatuntevaa ohjausta.
Nyt istuin studion sohvalla ja seurasin sivusta kuvauksia, ja ei voi kun ihmetellä miten upeasti Linda hoiti homman. Innostava, kannustava, energinen spinning-ohjaus. Ja vaikka oli rankka ohjaus, ei hymy hyydy tältä ohjaajalta!
Ensiksi kuunnellaan ohjeistus kuvausta varten.Nopea kertaus tunnin ”käsikirjoituksesta” Ja ensimmäinen, englanninkielinen ohjaus ”ykkösellä purkkiin”Toista kuvausta varten vaatteiden vaihto ja pian aloitettiin toisen tunnin kuvaaminen. Toinen ohjaus oli suomeksi.Kuva: ”VirtualSpin”Kuva: VirtualSpinKuva: Virtual Spin
Tuurin Kyläkauppa
Kotiinpaluumatkalla poikkesimme vielä syömään ja pikaisille ostoksille Tuuriin. Taisimme olla kauppakeskuksen viimeiset asiakkaat. Päivä oli ollut pitkä, mutta todella hieno.
”Tervetuloa Tuuriin”Sisäänkäynnin vieressä komeili Kyläkaupan Hummer limusiini.Syömään ja ostoksille.OnnenEnkeli käsissään OnnenKenkä.Aina vain jaksaa ihmetyttää tämä ihmeellinen ostoskeskus.Menitpä minne tahansa ostoskeskuksessa, kaikkialla on erikoisia yksityiskohtia.Arki-iltana sesongin ulkopuolella ei ollut ruuhkaa kauppakeskuksessa.Kauppakeskus sulkeutui ja ilta oli jo hämärtynyt, kun lähdettiin kotiin päin.Täällä olisi ollut vielä nähtävää ja kierreltävää pidemmäksikin aikaa.
Meidän pääsiäinen vietettiin hyvässä seurassa ja hyvästä ruuasta, sekä tietenkin perinteisestä mämmistä ja suklaamunista nauttien. Pääsiäisen viettomme alkoi pitkäperjantaina pääsiäislounaalla äidin luona. Tarjolla oli mummon herkkuruokia ja ihania jälkiruokia. Iltamme jatkui kotona pienillä juhlilla. Linda oli kutsunut kavereita kylään ja me ”vanhukset” siinä sivussa saimme seurata nuorempien hauskanpitoa. Illan ohjelmassa oli erilaisia pelejä, jutustelua ja pientä naposteltavaa.
Lauantaina nautimme yhteisen päivällisen meillä kotona. Itse pääsin tosi helpolla, sillä Jesse toimi kokkina. Ja hyvä niin, sillä ruoka oli todella hyvää. Sunnuntain vietimme Tampereella lapsenlapsen, Niilon, 5-vuotis synttäreillä. Synttärisankari puhalsi kakkukynttilän, laulettiin ja nautittiin synttäriherkkuja. Iltapäivästä pikkunaperoiden ”heihulinaa” -vauhti kiihtyi niin, että pelkkä seuraaminen sai omat voimat hiipumaan. Ihania lapsia kyllä, ja niin suloisia kaikessa vilkkaudessaankin.
Maanantaina, 2. pääsiäispäivänä oli ihana vaan olla ja ottaa iisisti. Kävimme ulkona syömässä, niin ei tarvinnut edes kokkailla mitään.
Juhlapyhissä on aina se oma tunnelmansa. Vaikka kristityille pääsiäinen on uskonnollinen juhla, itselleni se on juhla alkavasta keväästä. Keväästä, joka on vuoden parasta aikaa, kesä on vielä edessä ja valoa on joka päivä lisää. Tervetuloa kevät!
Tänä vuonna perinteinen rairuoho oli korvattu herneenversoilla. Olin tyytyväinen ratkaisuun, sillä herneenversot kasvoivat hyvää vauhtia ja niistä on mukava myös lisätä koristeita ja makua salaattiin.PääsiäiskukatÄidin luona lounaalla pitkäperjantaina.Mummun pääsiäiskynttilätMansikkaa, ananasta, viinirypäleitä, cantaloupe melonia, vesimelonia, lihapullia, juustoa, halloum juustoa ja nakkeja, niistä oli cocktailtikut tehty.
Lankalauantain salaatti.Sisäfilepihvejä ja perunagratiini.Jesse teki meille herkulliset kastikkeet. Valittavana oli punaviinikastike tai kermakastike. Molemmat ihania.Perunagratiinit.Jälkiruokana mämmin ja suklaamunien lisäksi oli Solero jäätelöä.2. pääsiäispäivänä kävimme ravintola Pepperissä syömässä.
