Vietnam Mui Ne 2019

Mui Ne

Saigonissa vietettyjen päivien jälkeen oli aika päästä rannalle nauttimaan merestä ja rauhallisemmasta menosta. Päätimme siis lähteä Mui Neen, joka sijaitsee noin 220 km Saigonista. Kulkuvälineeksi valitsimme ihanan tilavan Luxury vanin, johon tilasimme liput netistä BookWayn kautta. Hintaa tuolle matkalle tuli vain vajaat 14e/ hlö. Laitoimme yhteystietoihin tiedoksi, että puhelinnumeromme ei ole käytössä, ja  yhteyden saa vain WhatsAppin kautta. Tuota kautta meihin oltiinkin yhteydessä ja saimme sovittua mistä lähtöpaikasta hyppäämme kyytiin seuraavana aamuna. Matka sujui joutuisasti, yhden pysähdyksen taktiikalla  ja Luxury van jätti meidät suoraan varaamamme hotellin eteen. Mahtava palvelu! (Numero yritykseen: +84 35 702 0264, yhteyden saa esim. WhatsAppin kautta).

Odottelimme sovitussa paikassa kuljetuksen saapumista. Hei hei Saigon, täältä tullaan Mui Ne! Oikealla ylhäällä meidän ”bussi”

Mui Nen kaikki palvelut ja hotellit sijaitsevat yhdellä rannan suuntaisella kadulla. Mihin ihan ensimmäiseksi täällä kiinnitti huomion, oli se, että monet kauppojen ja ravintoloiden nimistä oli kirjoitettu venäjäksi. Suurin osa turisteista olikin venäläisiä ja välillä kadulla ravintolan sisäänheittäjät aloittivat keskustelun meidän kanssa venäjäksi. Ravintolasta lähdettäessä myös kiitokset tulivat tarjoilijoilta venäjän kielellä.

Ravintoloita alueelta löytyi paljon ja monet niistä oli luonnollisestikin kalaravintoloita. Kävimme joka päivä eri ravintolassa. Välillä teki mieli ihan vain pizzaa ja toisinaan enemmän paikallista ruokaa, kaikkea löytyi. Hintataso oli edullinen, esim, ison pullon Saigon Green olutta sai noin 60 sentillä.

Erikoiskahveja kannattaa ehdottomasti kokeilla. Tässä Jogurtti Espresso kahvi (hinta noin 1,60 €) ja Vietnamilainen muna kahvi (hinta noin 2 €).

Oriental Pearl Resort

Hotellille saavuttuamme saimme huoneemme heti jo puolen päivän aikaan ilman odottelua. Ensimmäiseksi avasin terassimme oven ja ihailin hetken merinäköalaa. Ihana hotelli! Vaihdoimme uikkarit päälle ja lähdimme tutustumaan allasalueeseen. Kiva iso allas ja ranta aivan vieressä, täydellinen paikka aurinkolomalle! Hotellin rantaan oli rakennettu aallonmurtajat, jotka pitivät isoimmat aallot loitolla, joten uimaankin pääsi helposti ihanaan lämpimään meriveteen.

Ihan ensimmäiseksi avasin terassimme oven ja ihailin näkymää. Ihana paikka!

Ihana rento iltapäivä altaalla.

Hotellin ranta

Harmiksemme hotellista ei löytynyt vapaita huoneita koko oleskelumme ajaksi, joten vaihdoimme hotellia muutaman kilometrin päähän, kylän vilkkaimmalle alueelle.


Four Oceans Resort
Hotellin vaihtoa varten otimme vanhan hotellin edestä taksin ja pyysimme ajamaan muutaman kilometrin katua eteenpäin Four Oceans Resortiin. Automaattisesti luulimme, että kaikki hotellit yhden kadun varrella on tuttuja taksikuskeille ja helppo löytää. Eipä ollutkaan. Ihmettelimme ja etsimme kaikki hotellin nimikylttiä, mutta kyseistä hotellia ei näkynyt. Niinpä taksikuski pysäytti auton ja kysyi lähimmältä hotellilta lisäohjetta. Ongelma selvisi. Hotellin nimi olikin paikallisella kielellä Bon Bien Resort, jonka ohi olimme jo kertaalleen ajaneet.

Päästyämme perille saimme jälleen huoneen ilman odotteluja ja pääsimme uuden altaan reunalle lueskelemaan kirjoja. Varsin mukava hotelli tämäkin, vaikka ei ihan edellisen tasoinen. Henkilökunta oli kuitenkin ystävällistä, kiva allas ja ranta ja kiva pieni yllätys oli se, että huoneeseen tuotiin joka päivä muutama hedelmä.

Tässä hotellissa olisi ollut mahdollista myös vuokrata sauna tai höyrysauna erilliseen hintaan 110 000 VND (noin 4,45 €) / 45 min. Jotenkin se sauna kuitenkin vain kokeilematta. Kuulemma hauska kokemus, vaikka altaan reunalla hikoili auringossa varmaan yhtä paljon kuin saunassa.

Kahtena iltana viikossa oli tarjolla ilmainen Pool Cinema, eli altaalla näytettiin valkokankaalta elokuva, jota voi seurata leppoisasti ulkoilmassa.

Tosi kiva allas myös tässä hotellissa.
Hotellin ranta

Phan Thiet

Päätimme lähteä tutustumaan noin 10 km päässä sijaitsevaan Phan Thietin kaupunkiin bussilla. Bussin numeroista ei ollut mitään tietoa, joten etsimme lähimmän bussipysäkin siltä puolelta tietä, josta bussit menevät Phan Thietin suuntaan. Ei mennyt kuin pari minuuttia, kun bussi jo siihen pysähtyikin. Jonkin ajan kuluttua alkoi maisema muuttua kaupunkimaiseksi, mutta meillä ei ollut hajuakaan milloin pitäisi jäädä pois kyydistä. Niinpä saimme apua ystävälliseltä kanssamatkustajalta, joka suositteli pois jäämistä kauppakeskus Co.Op Martin kohdalla, joka olikin oikein hyvä valinta. Hintaa bussilipulla oli 15 000 VND / hlö. (Noin 0,60 €)

Kauppakeskuksen ovilla saatiin maistiaisiksi paikallista teetä.

Ensimmäinen tutustumiskohde oli kauppakeskus, jossa myös nautittiin pikainen lounas alakerrassa sijainneessa hampurilaisravintolassa.

Loppupäivän kuljimme kävellen ympäri kaupunkia. Paljon oli nähtävää ja varsinkin joen varrella seurasimme hetken kalastajien touhuja. Ehkä eksoottisin kokemus oli katsella markkinatorin tohinaa. Myyjät olivat levittäneet kadulle myyntipisteisiinsä kaloja, äyriäisiä, lihoja, hedelmiä ja vaikka mitä. Hajujen sekamelska oli huumaava ja kaiken ahtauden ja tungoksen keskellä puikkelehtivat vielä mopoilijat. Näkemisen arvoinen kokemus kyllä. Torimeininkiä

Auringon laskiessa suuntasimme takaisin Co.Op Martin kulmille, tien toiselle puolelle bussipysäkille, josta hyppäsimme jälleen paikallisbussiin ja palasimme takaisin Mui Neen.

Fairy Springs

Fairy Springs on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, mikäli Mui Nessa asustelee. Otimme taksin Fairy Springsille, jonne ei ollut pitkä matka. Perillä laitoimme sandaalit reppuun ja lähdimme kävelemään joen uomaa pitkin, jossa virtasi vesi. Joen reunoilla oli useita myyntikojuja, joista sai ostettua juomaa tai pientä purtavaa. Muutaman kymmenen metrin päästä saavuttiin portille, jossa suoritettiin pääsymaksu, 15 000 VND (noin 0,60€).

Portista sisään ja rappuset alas, alhaalla odotti pehmeä hiekka ja matalana virtaava vesi.

Kävelimme rauhalliseen tahtiin pehmeällä hiekkapohjaisella joella ihaillen punaisia kallioita. Loppupäässä puro muuttui kivikkoiseksi, mutta vain muutamien metrien ajaksi ja lopulta pääsimme vesiputoukselle. Itse vesiputous oli pieni ja vaatimaton. Napsimme muutaman valokuvan ja palasimme takaisin auringon jo alkaessa laskeutumaan. Matkan varrella pysähdyimme jäätelökojulle ja ostimme käsintehdyt jäätelöt. Jäätelön valmistus

Iltapäiväretkemme oli kaikin puolin onnistunut. Fairy Stream

Sanddunes Tour

Viimeisenä retkenä pohdimme lähdemmekö hiekkadyyneille retkelle vai Lying Buddha -retkelle. Valitsimme hiekkadyynit. Oli ikävä kyllä väärä valinta. Itse retki oli tosi edullinen, vain 400 000 VND (noin 16,20 €) joka sisälsi oppaan (oikeasti pelkkä autokuski) ja oman yksityisauton.

Kuskimme haki meidät hotellilta klo 14:00. Retkikuvauksessa oli yhtenä kohteena Fairy Springs, jossa olimme jo käyneet, joten ehdotimme, että tuon voisi jättää välistä ja ehkä käydä jossakin muualla. Ensimmäinen pysähdys oli valokuvauspaikka tien reunalla. Kuskimme ei puhut englantia, joten mitään lisätietoa kohteesta ei saatu. Kaunista, otetaan kuvat ja jatketaan matkaa.

Ensimmäinen pysähdyspaikka

Seuraavaksi matka jatkui valkoisille dyyneille. Retkeä varatessa oli ollut puhetta, että tuolla olisi mahdollisuus ajella mönkijällä. Noh, loppujen lopuksi kävi ilmi, että mikäli haluat mennä mönkijällä, niin eihän sitä itse pääse ajamaan, vaan istut oppaan kyydissä ja hinta tuolle oli 600 000 VND, eli noi 24 euroa, jolla päästäisiin siis yhdessä samalla kyydillä dyynin päälle. Päätimme olla menemättä mönkijällä. Dyynit itsessään olivat kyllä kauniit, mutta ei kuitenkaan tehnyt suurempaa vaikutusta. Paljon hiekkaa, ihan niinkuin Kanariallakin.

Seuraavaksi pysähdyimme tien reunalle, ja kuskimme näytti puhelimesta googlekäännöksellä käännetyn tekstin, joka kehoitti menemään kanjonille. Sinne siis seuraavaksi. Tietenkään meillä ei ollut hajuakaan missä ollaan, mutta otetiin jälleen parit valokuvat ja manailtiin, miten joku törkimys oli käynyt heittämässä vanhaa roinaa solaan.

Oli hieman hämmentävää lähteä tutkimaan solaa ilman opastusta… miten pitkään tätä oli tarkoitus kävellä?

Viimeinen kohteemme oli punaiset hiekkadyynit. Täällä oli tarkoitus viettää aikaa aina auringonlaskuun asti. Kello oli tuolloin jotakuinkin klo 16:00 ja totesimme, että kunnon ruoka houkuttaa enemmän kuin auringonlaskun odottelu dyyneillä.  Vähän turha retki, jäi auringonlaskukin näkemättä, mutta tulipa tehtyä.

Paluu Saigoniin lentokentälle

26.11. meillä oli varattu lento Saigonista Bangkokiin. Kävimme edellisenä päivänä varaamassa paluukuljetuksen. Valitsimme eri vaihtoehdoista Limousine bussin. Bussi saapuikin aamulla noutamaan meitä sovittuun aikaan hotellimme pihasta. Aluksi katsoin, että voi ei, tuohon on ihan vaan bussi. Ilme kirkastuikin heti kun nähtiin bussin sisälle, wau, mahtavan isot pehmeät nahkapenkit, jotka sai halutessaan rentoon puolimakuuasentoon. Matkustajia oli meidän lisäksi vain pari muuta. Ihanan rento bussimatka, joka vei meidät suoraan lentokentälle.

Rennosti bussilla yhden pysähdyksen taktiikalla.

Bangkok

Ennen kotimatkaa ennätimme viettää vielä pari yötä Bangkokissa. Viimeiset pari päivää nautimme uima-altaalla auringosta nauttien ja thairuokaa syöden.

kulttuuri matkat

Vietnam Saigon 2019

Ho Chi Minh City eli Saigon

Saigonin suurkaupunkiin on tarjolla paljon erilaisia lentovaihtoehtoja. Lentoja hakiessani etsin vaihtoehtoja, joissa ei olisi kovin pitkää välilaskua, ja määränpäässä oli tarkoitus olla hieman vajaa kaksi viikkoa, jolloin ei tarvitse erikseen viisumia Vietnamiin. Näillä kriteereillä valikoitui menomatkalle Qatar Airwaysin lento Dohan kautta. Paluulennoksi löytyi todella edullinen Norwegianin lento, mutta ei Vietnamista, vaan Thaimaan Bangkokista, joten päätimme tehdä vielä palatessa parin päivän vierailun Bangkokiin. Eli paluumatkalle lähdettiin Saigonista 26.11. AirAsia -halpalentoyhtiön lennolla Bangkokiin ja 28.11. Norwegianilla Oslon kautta Helsinkiin.

Ho Chi Minh City, joka siis tunnetaan myös nimeltä Saigon, on eteläisen Vietnamin taloudellinen ja teollinen keskus ja Vietnamin suurin kaupunki, Wikipedian mukaan sen väkiluku on noin 12,8 miljoonaa. (Vietnamin pääkaupungin, Hanoin, väkiluku oli tammikuun 2019 tiedon mukaan 8,054 miljoonaa).

Tämä valtava kaupunki on täynnä vilinää ja vilskettä, hälinää ja miljoonia moottoripyöriä, joten rauhallisia rantoja rakastavina olimme varanneet kaupungista hotellin vain neljäksi päiväksi. Toki täällä kaupungissakin riittää nähtävyyksiä, mutta ehdottomasti tärkeintä meille oli päästä tapaamaan hyvää ystäväämme Petriä, joka oli muuttanut muutama kuukausi sitten Saigoniin.

Hotel Kamalan

Ensimmäinen hotellimme Saigonissa oli Kamalan Hotel. Hotellivalikoimaa Saigonista löytyy laidasta laitaan. Valintaperusteena meillä oli lähinnä edullinen hinta, hyvä sijainti, uima-allas ja kuvissa hotelli näytti oikein kivalta. Huoneemme olikin siisti ja moderni, mutta ilman ikkunaa. Neljä yötä meni loistavasti ilman ikkunaakin, kävimme huoneessa lähinnä vain nukkumassa. Muuten aika kului kaupungilla tai kaupungilta palattuamme hotellin uima-altaalla rentoutuen. Ainoa miinus oli uima-altaan reunalta puuttuvat aurinkotuolit. Aamupala oli ihan ok. Henkilökunta hotellilla oli erittäin ystävällistä ja avuliasta.

Hotelli oli siisti ja moderni, ei mitään luksusta, mutta hinta-laatusuhde oli kohdillaan.

Iltaelämää kaupungilla

Matkakohteemme valikoitui alun perin sen perusteella, että halusimme käydä tervehtimässä Petriä. Olikin ihana nähdä pitkästä aikaa ja parina ensimmäisenä päivänä kävimme Petrin ja uuden tuttavuutemme Pritvin kanssa lähinnä tutustumassa Saigonin Rooftop baarivalikoimaan. Upeita näköaloja kaupungille ja toinen toistaan tyylikkäämpiä, joskin Vietnamin yleiseen hintatasoon melko arvokkaita baareja. Petrin opastuksella valitsimme myös yhteisen ruokapaikan, jonne pääsi kapeahkolta kujalta avautuvasta oviaukosta ja kapuamalla useamman kerroksen rappusia ylös. Päivän porrastreeni, kuten vitsailimme. Ikinä ei olisi tuonne itse löydetty, edes vahingossa.

Kattoterasseilta oli melkoisen hulppeat näköalat.

”Jos otetaan yhdet oluet?” Ja siitä se sitten lähti 😀

Saigon Zoo

Ensimmäisenä kaupunkipäivän lähdimme tutustumaan hotellin lähiympäristöön, ja sattumoisin päädyimme eläintarhaan. Meillä ei ollut päiväohjelmaa suunniteltuna, joten hetken mielijohteesta päätimme käydä katsomassa millaisesta paikasta on kyse. Maksoimme 50 000 VND (noin vajaa pari euroa) pääsymaksun eläintarhan alueelle. Alue oli iso ja tukahduttavasta helteestä huolimatta kiva kävellä, kun ei tarvinnut keskittyä autojen ja mopojen seassa puikkelehtimiseen.

Olimme aiemmin vierailleen Vietnamissa Phu Quocissa eläintarhassa, joka siis oli lähinnä avara luonnonpuisto, joten siihen verrattuna täällä häkit vaikuttivat pieniltä. Video:  Kirahvit Ehkä eniten säälitti isot kissapedot pienissä lasiseinäisissä häkeissä. Video: Leopardi Eipä taida juurikaan päästä toteuttamaan omalle lajikäyttäytymiselle tyypillisiä toimia. Toki monet eläimet vaikuttivat ihan tyytyväisiltä oloihinsa, ja paikalliset tuntuivat pitävän kovasti eläintarhasta. Osa ihmisistä syötti suloisia peuroja, jotka odottelivat herkkuja silmät pyöreinä. Video: Ihanat peurat 
Eläinpuiston alueella näkyi paljon perheitä, joilla oli viltit mukana ja osa istui nurmella piknikillä. (Olisiko ehkä suosittu viikonloppukohde lapsiperheille?) Paikalliset lapset olivat todella herttaisia. Toiset vilkuttelivat meille iloisina ja rohkeimmat tulivat tervehtimään englanniksi ja kysyivät nimiämme.

Nähtävyyksillä kiertelyä

Yksi erittäin toimiva vaihtoehto liikkumiseen Saigonissa on Grab -autot. Kannattaa ladata Grab-sovellus puhelimeen jo Suomessa etukäteen, sillä vaikka taksit ovat Vietnamissa superhalpoja, niin Grab ”taksit” taitavat olla vielä halvempia. Ja mikä parasta, saat jo auton tilatessa tietää paljonko matka tulee maksamaan.

Ostimme heti lentokentältä puhelimiimme paikalliset SIM -kortit, joten nähtävyyksiä oli helppo etsiskellä netistä missä vain ja kun sopiva kohde löytyi, tilattiin auto Grabilla.

Jade-keisarin pagoda

Tietenkin Jade-keisarin temppelille oli ehdottomasti päästävä. (Meidän kotona kun asustelee nelijalkainen Jade-keisarinna). Grab jätti meidät temppelialueen viereen ja meni hetki ennen kuin edes tajusi missä temppeli sijaitsee. Portista sisään astuttaessa saavuttiin sisäpihalle, jossa ensimmäisenä huomion kiinnitti kaunis kynttilämeri ja niiden edessä omituinen sameavetinen kala-allas. Sivummalta löytyi myös kilpikonnien allas. Itse temppeli oli väritykseltään vaaleanpunainen ja alttareilla oli runsaasti yksityiskohtaisia patsaita.

Notre Dame Square

Saigonin Notre Dame on ranskalaisten siirtolaisten vuosien 1863 ja 1880 välillä rakentama katedraali, silloiselta nimeltään L’eglise de Saïgon.  Vuodesta 1959, katedraalista on käytetty nimeä Notre-Dame Cathedral. Katedraalin edessä on Neitsyt Marian patsas. Osa katedraalin sivuista oli remontissa ja peitettynä. Me, niin kuin moni muukin turisti, napsimme valokuvia sekä katedraalista että vieressä sijainneesta upeasta vanhasta pääpostista.


Sotamuseo, War Remnants Museum
Museo Vietnamin sodasta, jota käytiin vuosina 1955–1975. (Pääsymaksu 40 000 VND, eli noin 1,60 €). Museon piha-alueella oli runsaasti erilaista sotakalustoa, joiden vieressä turistit poseerasivat ja napsivat valokuvia. Sisätiloissa museo oli jaettu aiheittain kolmeen kerrokseen. joissa oli esillä paljon valokuvia sodan raakuuksista ja uhreista. Vaikka olin toki aiemminkin nähnyt kuvia sodan uhreista, niin silti moni kuvista kosketti, kuten esim. kemiallisten aseiden (sodassa käytetty Agent Orange kasvimyrkky) aiheuttamat epämuodostumat pienillä lapsilla. Samalla aulassa soi John Lennonin kaunis Imagine -kappale, niin oli kyllä melkoisen pysäyttävää ajatella sitä turhaa, mieletöntä julmuutta mitä tuossa sodassa on koettu.


Cu Chi -tunnelit
Cu Chi tunnelit sijaitsevat noin seitsemänkymmenen kilometrin päässä Saigonista. Ostimme retken kadun varrella sijainneesta retkimyymälästä, mutta samaisen retkenjärjestäjän, Small Group Toursin retkiä on mahdollista varata myös netistä. Tässä linkki sivulle: Small Group Tours

Meidän puolipäiväretki maksoi 500 000 VND, (noin 20 euroa) ja sisälsi kuljetukset (noudot suoraan hotellilta District 1 alueella), hyvin englantia puhuvan oppaan, joka kertoi hyvin tunneleiden historiasta ja paljon muutakin mielenkiintoista tietoa Vietnamista, sekä retken päätteeksi lounaan District 1 alueella. Niille, jotka eivät jääneet lounaalle, oli vielä paluukuljetus hotellille. Me jäimme lounastamaan, sillä ravintola sijaitsi muutenkin lähellä meidän hotellia.

Retki oli kaiken kaikkiaan hyvin järjestetty ja meidän noin 10 hengen porukka oli todella mukava. Opas aktivoi matkan aikana porukkaa mukavasti ja monet osallistuivat innokkaasti arvailemaan oppaan esittämiin kysymyksiin vastauksia. Kierroksella oppaamme paljasti aina sopivissa väleissä oikeita vastauksia, ja tarinaa riitti koko matkan ajaksi.

Ennen tunneleille saapumista piipahdimme käsityötehtaalla, Lamphat Company Handicapped Handicrafts, jossa näimme miten vammautuneet taiteilijat valmistivat upeita käsitöitä. Useat taiteilijoista olivat sodan aikaisen Agent Orange -kemiallisen myrkyn uhreja, joka siis vaikuttaa jopa sukupolvien ajan ihmisissä aiheuttaen epämuodostumia.

Cu Chi alueelle päästyämme, oli ensiksi tarjolla dokumenttielokuva, ennen tunneleihin tutustumista. Meidän ryhmä skippasi dokumentin sujuvasti alusta, ”kun se on vähän tylsä”, oppaamme sanoin. Toki pääsimme kierroksen päätteeksi vielä katsomaan tuon dokumenttielokuvankin. Tunneleita pitkin pääsi itse kulkemaan joko 20, 60 tai 100 metrin matkan. Menin suosiolla vain tuon lyhyimmän 20 metriä. Aluksi tyylikkäästi kyykkykävelyä, mutta hetken päästä totesin, että hitot, eihän tänne kukaan näe, eli kontaten loppumatka 😀 Ihan kiva kokemus, mutta en suosittele ahtaanpaikankammoisille.

Sisäänkäynti tunneliin

Näimme paljon erilaisia ansoja, joihin astuminen on ollut todellista kidutusta, sekä varusteita, kuten esim, sandaalit, joiden pohjasta jäi maahan jälki ”väärin päin”. Eli kun kävelet eteenpäin, näyttää jäljet vievän sinne mistä olet juuri tullut. Ansojen esittely

Turisteille on avoinna vain pienen pieni osa tunneleista, ja niitäkin on laajennettu länsimaisia ihmisiä varten. Varsinaista tunneliverkostoa on maan alla uskomattomat määrät, monessa kerroksessa ja pisimmillään 250 kilometriä Saigonista aina Kambodžan rajalle.

Kierroksella oli myös mahdollisuus päästä ampumaan. Ampuminen maksoi erikseen, ja meidän ryhmästä ei kukaan käynyt ampumassa, joten pääsimme yhden jäätelön mittaisen tauon jälkeen jatkamaan matkaa.

Kierroksen päätteeksi istuimme alas ja nautimme yhdessä paikallista teetä ja tapiocaa, joka dipattiin johonkin suola-pähkinä-mausteseokseen.

Tapiocaa ja paikallista teetä nautittiin ennen paluumatkalle lähtöä.

Päästyämme takaisin kaupunkiin, nautimme vielä retken hintaan kuuluneen lounaan. Ainoastaan ruokajuomista piti maksaa erikseen. Meidän pöytäseurueena oli sujuvaa englantia puhuva sveitsiläinen pariskunta, joten aika kului kuin siivillä rupatellen niitä näitä ja meidän pöytäläiset poistuivatkin viimeisenä paikalta.

Retki päättyi lounaaseen.

Fiiliksiä kaupungilta:

Hierontapaikkoja oli paljon tarjolla edulliseen hintaan.
Pari paikallista kookosjuoman myyjää

 

 

 

Paikalliset opiskelijat myivät pieniä leivonnaisia, joiden tuotto meni hyväntekeväisyyteen. Olivat tosi mukavia.
kulttuuri matkat