Tarkoituksemme oli lähteä ajelemaan Timanfayan luonnonpuistoon heti aamupalan jälkeen, mutta pääsimme tuttuun tyyliin lähtemään vasta lähempänä puolta päivää. Tiet Lanzarotella ovat hyväkuntoisia ja matkanteko olikin paljon nopeampaa kuin vaikkapa Gran Canarian vuoristoissa. Ennen saapumista Timanfayan sisäänkäynnille, ohitimme kameliratsastuspaikan, Echadero de Camellosin. Tuolla olisi ollut mahdollisuus ratsastaa kamelilla tulivuorimaisemissa. Jäi meiltä kuitenkin väliin.

Pian saavuimme Timanfayan kansallispuiston portille. Jos matka olikin mennyt tuohon saakka odotettua nopeammin, niin siihen se nopeus sitten loppuikin. Puiston portilla oli ensiksi vain muutamien autojen jono, ja meille tultiin kuhunkin autoon vuoron perään myymään liput puistoon. (Lipun hinta 10 €/hlö). Sama lippu sisälsi opastetun bussikierroksen kansallispuistossa. Päästyämme puomin ohi, oli vastassa uusi, huomattavasti pidempi autojono. Jono liikkui tasaisin väliajoin vähän eteenpäin, jonka jälkeen istuskeltiin taas pitkät ajat paikoillaan. Jonon ohittivat silloin tällöin bussit ja käväisi jo mielessä, että olisiko sittenkin ollut järkevämpää ostaa valmis retkipaketti Timanfayalle, jolloin olisi säästynyt jonottamiselta. Kaiken kaikkiaan istuimme autojonossa odottamassa pääsyä parkkialueelle noin tunnin verran.

Perillä meidät opastettiin bussiin, jonka ajoreitillä ihailimme vulkaanisia maisemia ja eteen avautuvia näkymiä tulivuoren kraattereista. Ulos bussista ei päässyt, joten kuvat piti napsia lasin läpi. Bussissa kuului opastus saksaksi, espanjaksi ja englanniksi.

Maisemat oli huikeat ja maaperästä pystyi hyvin havaitsemaan miten sula laava on aikoinaan jähmettynyt nykyisille paikoilleen.

Bussikierroksen jälkeen oli vuorossa vielä näytös, jossa ensiksi heitettiin kuivaa heinää maan sisälle tehtyyn aukkoon, jolloin heinä syttyi itsestään palamaan. Tuon jälkeen saimme nähdä mitä tapahtuu, kun vettä kaadetaan pieneen kraatteriin. Olimme siis todellakin tulivuorella! Tässä vielä näytöksestä: Vettä kraatteriin