Olemme useammankin kerran kierrelleet Knuutilan kartanon mailla, joko koiran kanssa kävelyllä, pääsiäiskokkoa ihailemassa, auringonkukkia keräilemässä tai milloin milläkin teemalla. Useammasta vierailusta huolimatta, en ole aiemmin päässyt tutustumaan kartanon sisätiloihin , joten tartuin ilolla tilaisuuteen, kun Siuro-Seura ilmoitti, että 5.5.2025 järjestetään tutustuminen myös kartanon sisätiloihin.
Kierroksemme alkoi päärakennukselta. Vanha puutalo näytti viehättävältä ja historiallisesta, joskin ulkokuoreltaan ajan patinoimalta, kenties lempeää huolenpitoa kaipaavalta. Sisälle astuttuani tunnelma vei välittömästi mennessään. Jos tämän rakennuksen seinät osaisivat kertoa, saisimme varmasti monen monta tarinaa juhlista, joissa salien leveillä lankkulattioilla vieraat ovat astelleet läpi eri aikakausien.
Knuutilan kartanon päärakennus. Päärakennus pitää sisällään kuusi huonetta, joissa on tilaa noin 100 hengelle.”Haloo, onko Serafina Knuutila puhelimessa?” Eteistä koristi vanha puhelin ja seinät oli peitetty nostalgisella ”viiniköynnös” -tapetilla. (Vai mikähän marja tuossa mahtaa olla?)Eteisen taidetta.Knuutilassa historia ei ole vain menneisyyttä – se on osa elävää arkea ja juhlaa. Nykypäivänä rakennuksia vuokrataan yksityisiin juhliin.Päärakennuksen salin seiniä koristavat taidemaalari Hilja Knuutilan (synt. 21.9.1881) harjoitustyöt Ateneumin kokoelmasta.Salin pöytien pitsiliinat hohtivat puhtaan valkoisina. Täällä kaikki oli niin puhdasta ja siistiä, ei epäilystäkään, etteikö kartanoa hoideta suurella sydämellä ja historiaa arvostaen.Korkeiden ikkunoiden takaa avautui pihapiirin maalaismaisema.Tilavassa keittiössä mahtuu hoitamaan isommankin porukan ruokahuollon. Keittiön viereistä löytyy myös suuri noutopöytä, johon mahtuu laittamaan tarjoilut esille. (Näistä en kuvia napsinut. Sen sijaan keittiökaapin reunassa olevat koukut pääsivät kuvaan).Leijonakamariin astuessani, ensimmäisenä huomioni kiinnitti vaaleanvihreä ”Suomileijona -tapetti”. Onpa erikoinen, niin hieno!Tämä huone henkii hiljaista kunnioitusta menneille sukupolville ja suomalaiselle identiteetille. Serafina Knuutila (1861 – 1951). Serafina avioitui Frans Knuutilan kanssa heinäkuussa 1880. Yhdessä he kasvattivat suurperheen. Heidän lapsiaan olivat Hilja Maria, Tyyne Alina, Iina Alisa, Anna Lyydi, Aino Sofia, Hanno Armas, Katri Esteri, Mauno Sakari ja Auli Annikki. Serafina ja Frans osallistuivat rukoushuoneen rakennukseen, joka myöhemmin, 4.12.1938, vihittiin kirkoksi.Miltä maistuisi kupponen kahvia tässä kullanhohtoisessa sohvaryhmässä? Varmaakin ainakin aateliselta 🙂Näkyykö peilistä kartanon kummitus? Ainakin kartanolle kuuluu kummitustarinat, ja tarinat kertovat henkiolentojen yhä asustelevan kartanon vanhoissa rakennuksissa. Täällä on kerrottu oudosta liikehdinnästä ja äänistä. Mikäli mystiikka kiehtoo, kannattaa kysellä Siuro-Seuralta kummituskierroksista lisää… jos uskaltaa.Täällä aika tuntuu pysähtyneen. Vai mitä mieltä sinä olet?Ja taas uusi pöytäryhmä, tarpeeksi pieni salaisille kuiskauksille.Miten sievä tuoli, raaskiikohan tuohon edes istua!Upea puinen lipasto salin nurkassa. Tänne mahtuisi piilottamaan enemmänkin aarteita.OhdakekammariKuparipannut olivat löytäneet paikkansa piirongin päältä.
Ripaus historiaa Knuutilasta
Knuutilan historia kertoo, että aluetta on asutettu jo rautakaudella, arviolta 300-luvulta lähtien. Mahtavan kartanon historiasta löytyy tietoja 1400-luvulta, jolloin kartano oli nimeltään Niemenpää. Kartanolla asuneen Pentti Lydekenpoika Djäknin mukaan tilaa alettiin kutsua Penttiläksi.
Vuonna 1555 kartano siirtyi kuningas Kustaa Vaasan omistukseen, joka antoi tilan pojalleen, Juhana-herttualle.
Juhana lahjoitti kartanon rakastajattarelleen Kaarina Hannuntyttärelle. Kaarinan tytär Anna Boije ja hänen jälkeläisensä omistivat Penttilän vuoteen 1685.
Vuonna 1685 Boijen rälssitila palautettiin kruunulle ja määrättiin eversti von Litwenen rykmentin ja ratsumestari Enskiöldin komppanian hevostilaksi ja virkataloksi.
1700-luvun alussa Penttilänkylässä oli neljä tilaa: Haukka, Ippilä, Marttila ja Knuutila, jotka vaihtoivat usein omistajaa.
1800-luvun puolivälissä Ippilän isäntä Kaarle Efraim Aataminpoika (1809 – 1899) hankki omistukseensa kaikki tilat paitsi puolikasta Haukasta.
Hän otti sukunimekseen Knuutila ja hänen poikansa Fransin (1851 – 1932) isännyydessä Knuutilaan rakennettiin suurtila.
Vuonna 1964 Frans Oskar Arvid Knuutilan perikunta myi tilan Nokian kauppalalle.
(Lähde: Knuutilankartano.fi/historia)
Väenpirtti
Väenpirttiin mahtuu noin 50 henkilöä, ja tila sopii mainiosti myös tanssipaikaksi.
VäenpirttiUpeat kattovalaisimet valaisevat avaraa väenpirttiä.Täällä on tilaa istua pitkillä penkeillä. Seinää koristavat ryijyt. Geometrinen kukka-aiheinen ryijy taitaa olla Kalajoki ryijy.Tämä arvokas ryijy on nimeltään Seitsemän veljestä.Tanssilattia kutsuu laittamaan jalalla koreasti.Täältäkin löytyy kivaoja yksityiskohtia.Vouti Pentin pöytä Anno Domino 1462 Kyrsä, Häröwoi?, Wiheriäiskaswu – paistettua, Kehäjuusto, Hernetuuvinki ja moni muu. Maistuis varmaan sullekin?Kunnon lankkupöydällä on mittaa ja on varmasti tukeva.Jos tanssiessa tulee hiki, niin tänne voisi hyvin istahtaa nestetankkaukselle pitkän pöydän äärelle.Väenpirtin leivinuuni on nykyäänkin ahkerassa käytössä. Täällä on järjestetty pizzanvalmistuskursseja ja vaikka mitä.
Aittahotelli
Kierros päättyi aittahotelliin tutustumiseen. Rakennuksessa on 6 aittahuonetta ja 2 kamaria, joissa kaikissa on suihku ja wc. Lisävuoteet mukaan lukien majoitustilaa on jopa 30 henkilölle. Eli varsin hyvät puitteet juhlien järjestäjälle. Aittahotellin alakerrasta löytyy keittiö, jossa voi säilyttää omia aamiaistarvikkeita. Aittahotellin aamiainen valmistetaan itse. Yhtisenä tilana on takkatupa Frans, johon mahtuu 25 henkilöä.
Juhlijoilla on lyhyt matka majoitukseen.Takkatupa Frans.Täällä majoittujat voivat valmistaa aamiaisen herättyään juhlien jälkeiseen aamuun.Näkymä aittahotellin ikkunasta.Yläkerrasta löytyy hotellikirja.Ja tässä välissä kurkistus peiliin.Sievää ja Knuutilan henkeen sopivaa.Mitähän tämä arkku pitää sisällään?Huomenta, aamu valkenee yläkerran kamarissa.Kyllä tälläkin sohvalla voisi pienet päivänokoset ottaa.Aittahuone Anna.Aittahuoneet ovat samalla tyylillä sisustettuja, vain väri muuttuu.Sokerina pohjalla, tämä perimmäinen, sininen huone, on eläinhuone, eli tänne voi ottaa vaikkapa oman koiran mukaan. Koiran omistajana arvostan tätä.Tänne mahtuisi hyvin koiranpeti mukaan.Kiitos Siuro-Seura kierroksesta ja tarinoista Knuutilan kartanolla. Hieno, että tämä historiallinen tila on säilynyt ja tästä pidetään hyvää huolta.
Vielä muuta kuva Knuutilan kartanolta
Tässä vielä muutama vanhempi kuva kartanon pihapiiristä.
NavettarakennusLokakuun värejä.Utelias Jade testaa Aittahotellin portaat.Maalaisidylliä parhaimmillaan.Väenpirtti syysvärien ympäröimänä.Jade takapihan Gazebolla.Komeat vanhat puut koristavat piha-aluetta.Täällä pihapiirissä on lupa kävellä silloin, kun Knuutilassa ei ole juhlia ja muita yksityistilaisuuksia.Kuva otettu 12.10.2024
Vuosi sitten kokoontui lukupiirimme Lukiladys Tottijärvellä sijaitsevassa Lepoparkissa. Paikka on viihtyisä ja meidän lukupiirille varsin sopivan kokoinen, joten päätimme vierailla Lepoparkissa myös tänä vuonna, joten voisiko jo sanoa, että vietimme perinteeksi muodostuneen saunaillan Tottijärvellä?
Tällä kertaa osallistujia oli 6 hlö, ja mahduimme varsin sopivasti tällä porukalla saunan lauteille. Ja kun mahdollisuus oli, niin tietenkin kävimme myös avannossa. Ja jopa minä, lämpimien vesien ystävä, kävin peräti kolme kertaa pulahtamassa hyisessä vedessä.
Saunomisen jälkeen oli aika keskustella lukupiirin kirjoista. Tarjolla oli lukuelämysten jakamisen lisäksi pientä purtavaa. Nyyttärimeinigillä kukin oli tuonut mukanaan mitä mieleen juolahtaa ja päästiinpä kilistelemään myös juhlavasti Cava -lasillisilla. Skål, mitä parhainta maanantai-iltaa meille!
Tervetulo Lepoparkkiin!Kuoharia ja skumppakuulia, nam nam.Maanantaikin voi olla yhtä juhlaa.Skumpan jälkeen oli hyvä siirtyä löylyihin. Sauna odotti valmiiksi lämmitettynä, kiitos Lepoparkki, tänne on helppo tulla nauttimaan hyvistä löylyistä.Iiiiik! Tonneko me ollaan nyt menossa?No ei tää nyt niin kylmää olekaan.Uudestaan! Ymmärrän täysin, miksi tähän pulahteluun jää koukkuun.Parasta on siirtyä avannosta saunaan.Ihan niin kuin muistelinkin, mökissä oli viihtyisää ja tunnelmallista.Kiitos jälleen Lepoparkki ja nähdään jälleen uudelleen!
Tässä linkki meidän viimevuoden Lepoparkin reissusta: Lepoparkki 2024
