Jo Teneriffan ensimmäisenä lomapäivänä haaveilin käynnistä myös La Gomeralla. Lomaviikko oli kuitenkin jo pitkällä, emmekä vieläkään olleet päättäneet miten ja millä retkellä mentäisiin Gomeralle. Pelkät laivaliput maksaisivat noin 50 €, mutta sitten tarvitsisi vielä jonkun kulkuneuvon millä liikkua Gomeralla. TUI:lla ja matkoja myyvillä kojuilla olisi tarjolla myös päivän retkiä ja näiden lisäksi vielä yhtenä vaihtoehtona ympäri Teneriffan katuja mainostetut Suomi-retket.
Kyselimme Pirkolta ja Tarjalta Teiden automatkalla myös Gomeran reissuista ja naiset kertoivat ”villa-matkojen” olevan hyvä ja edullinen (38 €/hlö) vaihtoehto vierailla Gomeralla. Niinpä lähdimme loman toiseksi viimeisenä päivänä rohkeasti ”villa-matkoille”. Nappasimme esitteen Playa de las Americaksen kadulta ja suuntasimme meitä lähimmälle keräyspisteelle, josta nousimme aikaisin aamulla bussin kyytiin. Bussissa oli vastassa suomalainen opas, Heini.
Bussi kierteli melko pitkään keräten matkustajia kyytiin, mutta lopulta pääsimme kivalla porukalla satamaan. Satamassa vaihdoimme ison bussin vähän pienempään, jolla liikuimme myös Gomeran puolella, joten bussiin voi kätevästi jättää laivamatkan ajaksi isommat reput.
Laivamatka Gomeralle kesti noin 40 minuuttia. Laivaan noustessa tarkistettiin jokaisen matkaliput (jotka Heini oli meille jakanut bussissa) sekä passit.
Passien ja matkalippujen tarkastus.
Olin etukäteen lueskellut ihmisten kokemuksista Suomi-retkiltä, ja osasimme varautua, että retkellä tarjottu lounas olisi viiniä ja kolmioleipä, joten söimme isot täytetyt patongit laivan kahviossa, ettei nälkä heti pääse yllättämään.
Ensimmäinen pysähdys Gomeralla oli ”luolarakennuksessa”, jossa saimme kuulla reilun tunnin esittelyn merinovillasta ja kasmirista. Tuotteista meille oli kertomassa huippu-urheilijoitakin valmentanut liikunnanopettaja, Juha. Esittely oli varsin mielenkiintoinen ja tilaisuudessa oli mahdollisuus ostaa merinovilla ja kasmir -tuotteita. Esittely jälkeen saimme pöytiin punaviiniä sekä kolmioleivät. Lopuksi saimme vielä kuulla El Silbon vihellyskieltä. Tämä ainutlaatuinen vihellyskieli voi kantaa jopa kolmen kilometrin päähän ja on ollut hyödyllinen vaikeakulkuisella Gomeralla, jotta saaren asukkaat pystyivät kommunikoimaan toisilleen pitkänkin matkan päästä. El Silbo sai vuonna 2009 Unescon Intangible Heritage -statuksen ja on nykypäivänä pakollinen oppiaine Gomeran kouluissa. Tässä näyte kuulemastamme vihellyskielestä: El Silbo vihellyskieli
Saimme mukavaa pöytäseuraa ja viini oli hyvää.Tietenkin piti vähän sovitella villaliiviä.
Parque nacional de Garajonay
Bussin ikkunasta saimme katsella kauniita maisemia matkalla Parque Nacional de Garajonaylle. Pysähdyimme kansallispuiston vierailijakeskukseen, jossa oli mm. Gomeran pienoismalli, josta pääsi helposti kartalle, missä ollaan. Paikasta löytyi myös historiallisia esittelytiloja sekä myyntipisteitä, joista pystyi ostamaan paikallisia tuotteita.
La Laguna Grande
Seuraava pysähdyskohde oli La Laguna Grande. Täällä tien varsia kiersivät syvän vihreät puiden oksat ja metsä näytti oikealta satumetsältä. Upea luonto ja kasvillisuus. Kylmyys yllätti meidät ja toppatakki ei olisi ollut yhtään liioittelua kosteassa ja kylmässä ilmassa.
Paluumatkalla San Sebastianiin, La Gomeran pääkaupunkiin, pysähdyimme vielä näköalapaikalle napsimaan valokuvia. Luonto Gomeralla on uskomattoman kaunista joten kuvauskohteita kyllä riitti.
Ennen paluuta laivalle meillä oli vielä reilu tunti aikaa kierrellä San Sebastianissa. Nälkä oli jo kova, joten yksi vaihtoehto olisi ollut käydä syömässä, mutta emme malttaneet olla kiertelemättä kaupungilla joten käytimme lopun ajan tutustuen San Sebastianiin.
Laivan saavuttua takaisin Los Cristianoksen satamaan, otimme bussin sijasta taksin, jolla pääsimme nopeammin hotellin herkuista notkuville illallispöydille.
Teneriffa tuntuu olevan vuodesta toiseen monen suomalaisen suosikkikohde ja myös meille entuudestaan tuttu, joskin viimeisestä perhelomasta Teneriffalla olikin kulunut jo vuosia. Marraskuulle matkakohdetta selatessani silmiini pisti TUI:n Teneriffan lähdöt Tampereelta. Hyvä vaihtoehto meille, matkaa kentälle olisi vain 15 min verran ja suora lomalento Teneriffan eteläiselle kentälle. Niinpä valitsimme kohteeksi Play de las Americaksen ja hotelliksi Blue Star Parque Cristobalin.
Lentoaika Teneriffalle on noin 6,5 tuntia. Onneksi tulin lukeneeksi jostakin, että koneessa ei ole minkäänlaista viihdejärjestelmää, joten valitsin ajankuluksi lentoteemaan sopivan Kristina Ohlssonin ”Paratiisiuhrit” -kirjan, joka kertoi lentokonekaappauksesta :).
Parque Cristobal
Perille saavuttuamme otimme taksin kentältä (hinta noin 25 euroa) ja pääsimme ilman jonotusta kirjautumaan hotelliin ja saman tien nauttimaan All Inclusive lounaasta. Lounaan jälkeen oli vuorossa pikainen matkalaukkujen purku. Majoituimme bungalowiin perhehuoneeseen, jossa meillä olikin sitten ruhtinaallisesti tilaa. Kaksi samanlaista makuuhuonetta, olkkari ja ”keittiö”. Toisessa makuuhuoneessa käväisin sen ainoan kerran, kun levitin matkalaukkuni sängylle pakkaamista varten.
Hotellihuone oli ihan ok. Ei mikään uudenkarhea, mutta kaikki ihan toimivaa. Vähän nauratti, kun etsittiin ilmastointia, mutta eipä siellä ollutkaan kuin ”propellit” katossa. Nukuimme siis ikkunat auki (ikkunoissa oli hyttysverkot) ja ilma vaihtui sopivasti, joten liian kuuma ei ollut, vaikka koneellista ilmastointia ei löytynytkään.
Vaikka aurinko ei täydeltä terältä paistanutkaan, vietimme loppupäivän altaan reunalla All Inclusiven antimista nautiskellen. Hotellin All Inclusive sisälsi kaikki ruokailut; aamiainen, lounas, välipalat ja illallinen ruokajuomineen, sekä allasbaarin juomatarjoilut. Iltaruokailussa oli tiettyjä teemoja: aasialainen, kanarialainen, italialainen, BBQ ja mexicolainen vaihtuvina iltoina. Laihtumaan tällä reissulla ei siis päässyt.
Iltaohjelma hotellilla
Hotellilla järjestettiin paljon aktiviteetteja niin päivisin kuin iltaisin. Harmittavasti emme viikon aikana ennättäneet yhteenkään päiväaktiviteettiin, mutta ilta-show´ssa kävimme kolmena iltana. Jokainen näkemämme show oli omalla tavallaan hieno ja esiintyjät taitavia. Usein näissä näytöksissä haetaan yleisön joukosta avustajia lavalle, ja yhtenä iltana Riku pääsi mukaan esitykseen, vaikka kuinka yritimme istua huomaamattomina.
Riku lavalla.Tässä kuvia Michael Jackson illasta.Chaplin oli mielettömän taitava ja todella hauska.
Taitavia olivat nämäkin esiintyjät.
Meriretki
Toisen lomapäivän aamu aukeni varsin pilvisenä, joten auringonoton sijasta lähdimme tutustumaan lähiseutuun kävellen. Leveät ja hyväkuntoiset kävelytiet olivat helppoja kulkea. Kaupungilta löytyi lukuisten ostoskeskusten lisäksi myös retkimyymälöitä, joista yhteen poikkesimme tutkimaan retkivalikoimaa. Päätimme valita meriretken Freebird One Catamariinille. Tarjolla oli kaksi eri pituista reittiä, joista lyhyempi oli 3 tunnin mittainen ja pidempi 4,5 tunnin mittainen. Pidempi reitti ulottui aina Los Gigantesiin asti, joten valitsimme sen. Retkipäiväksi valikoitui torstai, joka näytti säätiedotuksen mukaan aurinkoiselta. Lyhyen reitin hinta olisi ollut 31 € ja pidemmän 44 €. Saimme suoraan tinkimättä kympin alennuksen listaan merkitystä hinnasta. Retken hintaan kuului bussikuljetus läheiseltä bussipysäkiltä ja juomat sekä lounas katamaraanilla.
Reissu alkoi bussimatkalla kohti satamaa.
Vihdoinkin aurinko paistoi täydeltä terältä kun suuntasimme kohta Freebird One Catamariinia. Saimme bussissa ”laivakortit” jotka luovutettiin katamaraanille noustessa. Kannella otetiin nopeasti valokuvat, jotka oli mahdollista lunastaa itselleen matkan päätteeksi. Halukkaille oli tarjolla ylellisen ihanat ja pehmeät löhöpatjat aurinkokannella 10 €/hlö lisämaksusta. Varasimme löhöpatjan ja oli kyllä hintansa väärtti.
Katamariinille jonottamassa
Mikäpä siinä pötkötellessä pehmeällä aurinkopedillä.
Aurinkotuolien vuokra kerättiin heti lähdön jälkeen.
Retken hintaan kuuluivat oluet, limpparit ja vesi, sekä lounas, joka oli ihan maistuva. Kanaa, kanarian ryppyperunoita, salaattia ja leipää. Kylmä olut maistui hyvältä lämpimässä auringonpaisteessa, mutta oluen noutaminen aurinkotuolille ei ollut ihan helppoa. Merenkäyntiä oli sen verran, että joutui tasapainottelemaan kävellessä ja kun molemmissa käsissä oli pienehkö muovimuki, oli oluen nouto oma ohjelmanumeronsa.
Uimatauko
Matkan aikana oli halukkailla mahdollisuus pulahtaa uimaan. Vesi oli lämmintä, joten tietenkin piti käydä pulahtamassa.
Kuka eka meressä!Maisemat mereltä olivat hienot.Teiden huippu näkyi myös mereltä katsottuna.
Delfiinejä ei tällä reissulla nähty, mutta valaita kylläkin. Hienon näköistä kun valaat uivat aivan aluksen vierellä ja käväisivät välillä pinnalla haukkaamassa happea. Tässä pieni videonpätkä: Veneen vieressä uiskenteleva valas
Karaokea wali haiissa
Perjantaina tavattiin entisen työkaverimme, Pirkon kanssa. Edellisestä tapaamisesta olikin vierähtänyt jo 16 vuotta, mutta heti kun päästiin juttuun, vuodet katosivat ja ihan kuin viime tapaamisesta olisikin vain viikkoja. Pirkko asustelee lähellä Wali Haii nimistä baaria, joten sovimme tapaamisen sinne ja kuinka ollakaan, päädyimme vielä samalla tapaamisella karaoketakin laulamaan.
Kiva baari ja ihana oli nähdä Pirkko vuosien jälkeen.
Autolla Teidelle
Mielessämme oli auton vuokraaminen, mutta kuinka ollakaan lentokoneessa tuli puheeksi, että molemmat sekä Riku että minä olimme jättäneet ajokortin kotiin. Onneksemme olin maininnut asiasta Facebookissa ”Teneriffan ystävät” -ryhmässä, jonka kautta Tarja (sivuston ylläpitäjä) oli nähnyt tämän ja ottanut yhteyttä Pirkkoon ja yllättäen saimmekin tilaisuuden lähteä autoretkelle Tarjan kyydissä.
Niinpä lähdimme viiden hengen ryhmässä, eli Tarja kuskina, Pirkko, minä ja Riku, sekä Tarjan ihana Koiruli -koira, kohti Teideä.
Välillä pidettiin kahvitaukoa ja Koirulikin pääsi jaloittelemaan.
Auton ikkunasta pääsimme ihailemaan Teneriffan upeaa luontoja ja pieniä kyliä. Hienoa seurata miten kasvillisuus muuttui mitä ylemmäksi mentiin. Päästyämme pilvien yläpuolelle, paistoi aurinko täydeltä terältä ja ilma oli niin lämmin, ettei mukaan pakattuja lämpimiä vaatteita tarvittu lainkaan. Tarkoituksenamme oli mennä Teiden huipulle köysiradalla, mutta yllätykseksemme köysiradalle olikin yli kahden tunnin jono! (Olimme köysirata-asemalla puolen päivän aikaan… niin kuin aika moni muukin). Köysiradan lähtöpisteessä oli toki ”odotustila”, kahvila ja matkamuistomyymälä, joten jonkin aikaa siellä olisi voinut odotella, mutta kaksi tuntia tuntui liian pitkältä, joten luovuimme ideasta käydä Teiden huipulla. Olisi pitänyt hieman etukäteen tutkiskella miten tuo Cable car -järjestelmä toimii, sillä sinne on mahdollista varata liput etukäteen myös netistä. Täältä voi varata liput köysiradalle
Siellä se menee… ja kyytiin olisi päässyt 27€ hinnalla ja reilun kahden tunnin jonotuksella. Ehkäpä sitten ensi kerralla mennään testaamaan miltä ohuempi ilma tuntuu yli kolmen ja puolen kilometrin korkeudessa.Parkkipaikan löytymiseen saattaa mennä hetki.Paljon oli nähtävää matkan varrella.Pilvet leijuilivat tien yllä ja antoivat taas uudenlaisen näkymän Teiden reitille.Tulivuori on muokannut maastoa karun kauniiksiLisää pilviä. Oli vaan pakko kuvata, kun näytti niin hienolta.Miten paljon täältä löytyykään värejä maasta.
Roques de Garcia
Matkamme jatkui Teiden kansallispuistossa ja seuraava kohde oli Roques de Garcia. Ihmettelimme erikoisia kivimuodostelmia ja napsimme valokuiva hienoissa maisemissa.
Täällä olisi ollut varmaan hienoa myös lähteä vaellusreitille.
