Iltapäivä merellä

Aurinkomatkojen retkivalikoima oli mielestämme todella monipuolinen ja houkutteleva. Melkein arpomalla valitsimme kolmannen retkemme, joka oli Auringonlaskuristeily. Meriretket ovat aina olleet kivoja ja tässä houkutteli mahdollisuus päästä uimaan Palea Kamenin lämpimille lähteille, sekä illallinen meren äärellä.

Ifestia -risteilystä poiketen, tällä risteilyllä oli kotoisasti ”oma” opas, Suvi, mukana ja moni matkustajistakin oli jo tullut tutuksi omalta hotelliltamme ja edelliseltä retkeltämme.

Jälleen kerran pakko kiittää Suvia, joka kertoi bussimatkan ajan kiinnostavia tarinoita saaresta ja sen historiasta, kuten esim. vuonna 2007 Athinioksen satama-alueelle uponneesta Sea Diamond aluksesta, joka ajoi karille vain muutama minuutti lähtönsä jälkeen. Laivan yli 1200 matkustajasta ja 390 hengen miehistöstä saatiin pelastettua muut, paitsi kaksi ranskalaista matkustajaa, jotka katosivat merelle. Laiva oli Suomessa Vuosaaren telakalla rakennettu M/S Birka Princess. Laiva makaa yhä 140 metrin syvyydessä, ja kukaan ei tähän päivään mennessä ole ollut valmis maksamaan ylös nostamisesta aiheutuvia valtavia kustannuksia.

Athiniosin satamasta siirryimme laivaan ja seilasimme kohti Palea Kamenia. Ensimmäinen aktiviteetti oli uinti Palea Kamenin lämpimässä rikkilähteessä. Laiva jäi ehkä noin viidenkymmenen metrin päähän uintikohteesta, joten uimataidottomien kannattaa odotella laivassa, sillä aallokossa uinti on uimahallissa uintiin verrattuna raskaampaa. Meidän retkipäiväksi sattui melko tuulinen päivä, joten aallokkoakin oli jonkin verran.

Meidän seurueesta lähti suht iso porukka uimaan rikkilähteelle. Oppaamme Suvi oli etukäteen varoitellut, että rikki värjää vaaleat uima-asut, joten olin valinnut matkaan tumman sävyiset bikinit. Uidessa huomasi selvästi eron veden lämpötilassa saapuessamme ruskealle rikkilähteelle. Siellä lilluimme hetken ruskeassa lämpimässä vedessä ja salaa toivoin, että rikkilähteestä kerrottu uskomus lähteen nuorruttavasta vaikutuksesta pitäisi paikkansa. Tiedä sitten… yhtä ryppyisenä nousin takaisin laivaan.

Palea Kamenin jälkeen seilasimme Santorinin edustalla. Näkymä mereltä iltapäivän auringossa oli kaunis ja aika kului leppoisasti uikkareita kuivatellen ja kylmästä oluesta nauttien. Laivassa oli baaritiski, josta sai ostettua juomaa ja pientä purtavaa.

Iltapäivän edetessä saavuimme Thirasiaan illalliselle Captain Johnin ravintolaan. Ruoka oli ihan ok ja paikkakin ihan kiva, vaikka mielikuvissani retkiesitteessä kuvattu ”ihana ravintola veden äärellä” olisi voinut olla romanttisempi ja tunnelmallisempikin. Samoin hintaan sisältyvä illallinen juomineen tarkoitti viinin osalta pientä karahvia viiniä, josta riitti siis vain kaksi pientä viinilasia / hlö.

Thirasiaan olisi ollut kiva tutustua paremminkin ja jos vielä jonain päivänä palaamme Santorinille, niin tuolla käymme ehdottomasti uudelleen paremmalla ajalla. Thirasian satamaan pääsee oppaan kertoman mukaan veneellä kahdesti päivässä Oian Amoudin satamasta.

Illallisen jälkeen oli aika palata merelle ihailemaan sitä kuuluisaa Santorinin auringonlaskua.

Kaikkiaan Santorinin matka oli ihana ja paikka sanoinkuvaamattoman kuvauksellinen. Ei ihme, että moni menettää sydämensä Santorinille.