Santorini 2018
Matka postikorttimaisemiin
Jo pidemmän aikaa olin haaveillut matkasta Santorinin kuvankauniisiin maisemiin. Niinpä varasimme syyskuuhun matkan Santorinille Aurinkomatkojen kautta. Pitkien lentomatkojen sijasta kerrankin päästiin suoraan Finnairin koneella noin kolmessa ja puolessa tunnissa kohteeseen.
Matkustusajankohtana syyskuu oli nappivalinta! Lämpötila oli koko lomaviikkomme ajan noin +27 ja myöhään illallakin tarkeni hyvin vielä t-paidalla. (Paitsi meriretkillä tarvitsi illasta jo pitkähihaista). Päivällä ei tuntunut lainkaan liian kuumalta, sillä saarella puhalsi sopivasti viilentävä tuuli.
Santorinin saari on valtavan tulivuorikalderan (romahtaneen kraatterin) merenpinnan yläpuolella olevalla reunalla. Aikoinaan pyöreästä saaresta on jäljellä kalderan rengasmainen reuna, josta Santori sekä lännempänä säilynyt toinen osa, Thirasia ja muutama pienempi saari ovat muodostuneet. Thirasia on nykyisin oma saarensa, jonne pääsee Santorinilta lautalla. Kalderan keskellä on kaksi tulivuorisaarta, Nea Kameni ja Palea Kameni.
Fenix Collection
Hotellina meillä oli Fenix Collection, joka sijaitsee Perissassa, saaren itärannikolla. Koska lentomme oli perillä jo aikaisin aamusta, elättelimme toiveita, että saisimme huoneen käyttöömme jo vähän aikaisemmin, mutta harmiksemme näin ei ollut. Tosin olin varautunut pakkaamalla bikinit ja rantapyyhkeet käsimatkatavaroihin, ja niinpä odottelimme altaalla torkkuen huoneita noin yhteen saakka päivällä.
Hotellin uima-allas oli ihanan iso ja tosi kivannäköinen. Aurinkotuoleja oli riittävästi ja hotellilta sai myös allaspyyhkeet käyttöön. Luin etukäteen muutamia arvosteluja huoneesta ja monessa moitittiin kadulta kuuluvaa melua. Meidän huone oli juurikin kadulle päin ja pakko myöntää, että autojen ja mopojen äänet kuuluivat hyvin katutasolla sijaitsevaan huoneeseemme. Toisaalta Perissa on pieni paikka ja elämä hiljenee hotellin nurkilla jo ennen puolta yötä. Meidän unia sisälle kantautuvat äänet eivät häirinneet lainkaan.
Aamupala hotellilla oli ihan ok, ei mikään erityisen runsas ja samanlainen joka aamuna. Sen sijaan iso plussa pitää antaa hotellin henkilökunnalle, joka oli ystävällistä.
Lähin ravintola sijaitsi heti tien toisella puolella. Vaikka itse ravintola oli ”pikaruokalan” näköinen, olivat annokset hyvät, isot ja edulliset. Samoin ravintolan ilmainen wi-fi toimi moitteettomasti, toisin kuin hotellin oma wi-fi, joka ei toiminut huoneissa kunnolla. (Aulassa ja allasalueella kylläkin ihan toimiva).
Myös kauppa ja ihana leipomo-myymälä sijaitsivat vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä.
Perissan ranta
Rannalle hotellilta oli noin 15 minuutin kävelymatka. Päätien reunoilla oli jalkakäytäviä paikoitellen, mutta ei juuri meidän hotellin kohdalla, joten tielle tullessa sai olla tarkkana, ennen kuin astui ajotien reunalle.
Ensimmäisenä päivänämme lähdimme tutustumaan kävellen lähiympäristöön, ja ihastuin ensisilmäyksellä Perissan rantakatuun! Ihania ravintoloita ja kaunis ranta.
Löhöily-rantapäiviä ennätimme viettämään viikon aikana vain yhden. Useammallakin rantaravintolalla oli kyltti, jossa tarjottiin ilmaiset rantatuolit ja varjot omille asiakkaille. Me valitsimme sijainniltaan meille sopivan paikan ja päivän mittaan käytimme ravintolan palveluja. Mikäpä siinä rannalla nauttiessa kylmistä juomista ja maittavasta lounaasta.
Rannan musta tulivuorihiekka poltti keskipäivällä jalkapohjia, mutta onneksi veteen oli lyhyt matka ja ranta oli hyvä uimiseen. Voin kuvitella, että keskikesällä hiekalla ei pystyisi kävelemään ilman kenkiä.
Patikoiden Kamariin
Perissasta lähtee patikointireitti Mesa Vuono –vuoren ylitse Kamariin. Patikointireitille pääsee seuraamalla Ancient Thera –kyttiä. Vuoren päällä sijaitsee historiallisen Ancient Theran kaupungin rauniot.
Nousu Perissasta vuoren laelle oli yllättävän raskas, vaikka lähdimme aamupäivästä, jolloin ei ollut vielä kaikkein kuumin aika vuorokaudesta. Tähänkin voisi todeta, että ”ei se matka tapa, vaan vauhti”. Muutama pieni juomatauko oli pakko pitää, muuten kiipesimme tasaisen tappavalla vauhdilla ylös asti.
Ylhäällä meitä odotti pieni kioski, josta sai ostettua lisää juotavaa, sekä portaat Anciet Theran raunioille. Sisäänpääsymaksu Anciet Theran kaupungin raunioille maksoi 4 €. Upea paikka, josta oli myöskin huikeat näköalat niin Perissan kuin Kamarinkin puolelle.
Näköala Kamarin puolelle. Alas lähdimme laskeutumaan Kamarin puolelle serpentiinitietä pitkin. Kamarin puolelta vuoren laelle pääsee myös autolla. Vuorelta laskeutuminen sujui nopeasti ja helposti, ja matka jatkui tutustuen Kamariin.
Mikäli vuoren yli ei halua kiivetä uudelleen, on paluumatkalle vaihtoehtona vesikuljetus tai bussi. Kamarista ei ole suoraa bussilinjaa Perissaan, vaan kaikki bussit menevät ensiksi pääkaupunkiin, Firaan, josta sitten voi vaihtaa bussin haluamaansa määränpäähän. Eli reitti Kamari – Fira, Fira – Perissa ei houkutellut, niin kiiruhdimme viimeiseen ”vesibussiin”. Viimeinen vene Kamarista lähti klo 16:30, ravintola Hook:n kohdalta. Kovalla tuulella veneet eivät kulje lainkaan, mutta onneksi ennätimme tuohon viimeiseen, ja tuona päivänä ei kovin tuulista ollutkaan.
