Lämmin merivesi houkuttelee meriretkille ja niinpä valitsimme ensimmäiseksi snorklailuretken saaren eteläosaan. Duong Dongin liepeiltä löytyy hyvin retkimyymälöitä, joissa kaikissa oli tarjolla melko saman sisältöisiä retkiä. Oli meriretkiä joko saaren eteläosaan, pohjoiseen, neljän saaren yhdistelmä, kalastusta ja maitse tehtäviä retkiä erilaisiin kohteisiin.
Matka merelle alkoi bussikuljetuksella, joka vei meidät ensiksi Pearl Farm –helmifarmille. Voi ei, ihan turha pysähdys tulossa, mietin mielessäni. Bussimme pysähtyi matalan, vähän rähjäisen oloisen rakennuksen eteen. Parikkipaikalla oli pari muutakin bussia, tämähän kuului osana moniin retkiin. Ensimmäiseksi meille esiteltiin, miten simpukat avataan ja kerrottiin helmien viljelyprosessista. Oikeastaan esittely olikin varsin mielenkiintoinen, ja ihailimme helmeä, jonka paikallinen esittelijä kaivoi taitavasti simpukan sisuksista.
Retki alkamassa
Tämän jälkeen siirryimme rakennuksen sisätiloihin ihailemaan helmiä. Tarjolla oli runsaasti erilaisia ja erihintaisia helminauhoja ja muita koruja. Emme ostaneet tällä kertaa mitään. (Tosin myöhemmin kaupungilla kävimme helminauhakaupoilla ja kuinka ollakaan, tuliaishelmiä tarttui myös meidän matkaan).
Puolen tunnin pysähdyksen jälkeen bussimatkamme jatkui An Thoin satamakaupunkiin. Oppaamme puhui suhteellisen hyvää englantia, kunhan ensin tottui paikalliseen ääntämiseen. Meille kerrottiin etukäteen, että bussi ei pääse aivan satamaan saakka ja kävelemme loppumatkan muutaman sata metriä veneelle. Samoin meille kerrottiin, että tähän aikaan vuodesta (14.2.2018) ei merellä ole meduusoja, niitä kuulemma on vain sadekaudella. (Tosin me näimme kyllä Long Beachilla meduusan). Mitään muutakaan vaarallista ei vedessä ole, joten snorklailu tulee olemaan turvallista.
An Thoi oli yllättävän vilkas satamakaupunki.
Saavuimme pitkänä letkana John´s Toursin kaksikerroksiselle veneelle. Ja tietenkin heti yläkannelle aurinkoon. Auringossa oli hiostavan kuuma ja moni hakeutui suosiolla varjoisille paikoille alakerrokseen, joten aurinkoisilla kansituoleilla riitti hyvin tilaa.
Veneen lipuessa eteenpäin, yläpuolellamme näkyi juuri avattu uusi köysirata ja siinä hetkessä päätimme, että tuonne pitää päästä. Jotenkin tämä köysirata vaikutti todella kiehtovalta ja toisaalta korkeat betonipylväät pistivät silmään muuten niin kauniista maisemasta. Se, että ihailisimme saaria ja maisemia, tuijotimme taivaalle köysiradan vaunuja. Näky oli kuitenkin vaikuttava.
Jossakin vaiheessa veneessä esiteltiin merisiilejä ja joitakin simpukoita. En päässyt juonesta kiinni, joten taisin kääntää kylkeä ja jatkaa auringonottoa kannella.
Seuraava ohjelmanumero oli kalastus. Onkina toimivat värikkäät rullat, joihin oli laitettu valmiiksi syötit koukkuihin. Ei muuta kuin rulla käteen ja onkimaan. Onkiminen oli luonnollisestikin sallittua vain alakannelta. Rikun ja vieressä onkineen ruotsalaismiehen simat pyörivät solmuun, mutta ei väliä, molemmilla oli kalat koukussa.
Kalastuksen jälkeen päästiin itse asiaan, eli snorklaamaan. Ihan kiva, ei tosin mitään mullistavaa nähtävää. Pieniä kaloja jonkin verran, ja ihan kaunista korallia. Uinnin jälkeen oli vuorossa lounas, joka nautittiin veneessä. Meidät ohjattiin venäläisten pöytään, joten small talk:ista ei oikein tullut mitään. Sen verran juteltiin, että kerrottiin mistä oltiin ja luulen, että vain yksi nainen pöytäseurueesta osasi englantia.
Retkeen kuului vielä matka Sao Beachille, jossa viivyimme tunnin verran. Aikaa oli juuri sopivasti uimiseen ja kuivatteluun. Sao Beachiä on kehuttu jopa saaren kauneimmaksi rannaksi. Valkoista hiekkaa ja kirkas turkoosi vesi. Tosin myös paljon ihmisiä ja muutama vesiskootterikin. Ihana uintiretki joka tapauksessa. Lämmintä vettä, matala ranta ja kaunista.
Veneeltä kävelimme taas letkassa takaisin bussille, ja jatkoimme matkaa kohti Sao Beachia.
Paluu hotellille oli klo 16:30, ja hintaa tällä kokopäivänretkellä lounaineen oli 17 USD
Olimme jo pidemmän aikaa miettineet matkaa Vietnamiin, meille ihan uuteen kohteeseen. Toiveena oli löytää edullisesti pelkät lennot pariksi viikoksi, jolloin ehtisimme tutustua pariinkin eri kohteeseen Vietnamissa, ja vaihtaa hotellia tarpeen mukaan.
Keskiviikkona 7.2. TUI:n äkkilähdöissä näyttikin olevan juuri sopiva tarjous, lennot 425 € ja lähtö heti seuraavana iltana. Sinne siis! Määränpäänä Phu Quoc, joka ei sanonut itselleni yhtään mitään. Nopealla googletuksella selvisi, että jaahas, saarelle ollaan menossa.
Phu Quoc on Vietnamin suurin saari, lähellä Kambodzan rajaa. Saari on kolmion muotoinen, 50 km pitkä ja leveimmältä kohdaltaan 25 km leveä. Saarelta löytyy paljon upeita hiekkarantoja, joista pisin on saaren länsipuolella sijaitseva, noin 20 km pitkä Long Beach, jonka varrella sijaitsee myös useimmat hotellit.
Illansuussa, siinä viiden maissa, suuntasimme usein Long Beachille ihailemaan auringonlaskua. Mikä voikaan olla ihanampaa, kuin istua kuuman päivän jälkeen nauttimaan kylmästä juomasta upeaa auringonlaskua katsellen. Lumoava hetki, joka toistui joka ilta. Kaunista.
Päivisin Long Beachia oli kiva kävellä, vaikka ilma olikin yli 30 asteen helteessä paahtavan kuuma. Välillä kävelimme rantaa pitkin, ja pysähtelimme tasaisin väliajoin uimaan ja ottamaan aurinkoa ja teimme sitten paluumatkan hotellille taksilla. Taksit olivat superhalpoja, ja eurolla pötki jo pitkälle. Jos halvasta hinnasta haluaa päästä vielä halvemmalla, niin pienemmät taksit (yleensä keltaisia) olivat vielä halvempia kuin isommat tilataksit. Jollei saarella halua vuokrata skootteria, niin hyvä ja edullinen vaihtoehto on liikkua takseilla.
Rannalla kierteli hedelmämyyjiä. 30 000 VND (reilun euron) maksoi esim. kokonainen ananas, ja kaupanpäälle sai aina jotakin muutakin hedelmää, kuten banaania tai passionhedelmää.
Tämä meritähti näkyi Long Beachilla. Emme käyneet pohjoisessa sijaitsevalla ”meritähtirannalla”, jossa olisi meritähtiä ollut valtavat määrät.Rannalta löytyi muutamia erikoisia asioita, kuten vaikkapa nämä patsaat. Ihmiset pysähtyivät ottamaan kuvia näiden patsaiden kohdalle. Oli aika erikoinen näky.
Duong Dong
Saaren keskiosassa sijaitsee Duong Dongin satamakaupunki, jossa kannattaa ainakin yömarkkinoilla piipahtaa. Markkina-alueelle on helppo löytää, sinne päätyy lähes ”väkisin”, kun Duong Dongin kaupungille lähtee.
Ostimme heti ensimmäisenä päivänä paikalliset SIM –kortit puhelimiimme, vaikka ravintoloissa ja hotelleilla tuntuu olevan varsin toimivat Wifi-yhteydet. Puhelinkauppa, jossa SIM-kortteja myytiin, sijaitsee yömarkkina-alueen alkupäässä, risteyksessä, jossa turistit pysähtelevät napsimaan itsestään kuvia ”welcome” -valokaaren alla. Hintataso korteilla oli tosi edullinen, sillä 18G maksoi vain noin 6 euroa, ja näin ollen nettiä pystyi käyttämään täysin huoletta milloin ja missä vain.
Ravintolat
Meillä on tapana matkoillamme testailla erilaisia ruokapaikkoja, ja vaihtaa uuteen ravintolaan joka ilta. Tietenkin söimme myös yömarkkinoilla paikallisessa ravintolassa, jossa ruokalistalta löytyi enimmäkseen riisiruokia ja mereneläviä sisältäviä ruokia. Paikalliseen ruokaan kuuluu usein kalakastike, jota tuotetaan saarella Listalla oli myös kana- ja liharuokia, mutta ainakin ne liharuoat, joita paikallisissa ravintoloissa tilattiin, eivät mitään kovin ihmeellisiä olleet. Siispä mikäli kalaruoka maistuu, niin sitä suosittelen.
Hintatasoltaan paikalliset ravintolat olivat edullisia ja ruoka pääsääntöisesti hyvää. Väkisin kuitenkin verrattiin ruokaa thaimaalaiseen ruokaan, ja tulisen ruuan ystävänä pienoinen pettymys oli, että vastaavaa tulisesti maustettua ruokaa ei paikallisissa ravintoloissa saanut. Muutamissa paikallisissa ravintoloissa huomasi selvästi, miten turismiin ei vielä oltu niin totuttu, englantia ei juuri osattu puhua ja välillä tuli pieniä kömmähdyksiä. Henkilökunta oli kuitenkin ystävällistä ja yleisestikin paikalliset olivat iloisia ja mukavia.
Muita mieleen jääneitä ravintoloita oli intialainen Ganesh. Tilasimme valmiiksi fiksatun menun, johon kuului kolmea erilaista lihaa, kasviksia ja riisiä, sekä Naan –leipää. Matkamme tulisin ruoka ja suurin annos.
Winston’s Burgers & Beer. Hampurilaispaikka, joka oli todella suosittu. Kiireimpään aikaan kannattaa varata pöytä etukäteen. Hampurilaiset olivat hyviä ja annokset isot, vastaavat, kuin länsimaisissa hampurilaisravintoloissa. Hintataso vähän korkeampi kuin paikallisissa ravintoloissa.
Chez Carole. Ruoka ei mitenkään erityisesti jäänyt mieleen, mutta live musiikkia oli kiva kuunnella ja miljöö oli viihtyisä.
I Taca Spanish tapas & fusion cusine. Ruoka oli todella hyvää, mutta hintataso kallis. Meidän tullessa ravintolaan, kysyttiin ensimmäiseksi, onko meillä pöytävarausta. Kun pöytävarausta ei ollut, ohjattiin ”loungeen” drinkille odottamaan noin 15 minuutiksi pöydän vapautumista. Lounge oli kyllä oikein viihtyisä, mutta vähän ihmetytti, kun näytti kuitenkin vapaita pöytiä olevan. Ruokailumme aikana seurasin sivusilmällä, että esim. meidän vieressä oleva pöytä oli ollut koko meidän ruokailun ajan tyhjänä, mutta silti asiakkaat tulivat pöytään drinkkilasien kanssa, eli myös he olivat odottaneet ”vapautuvaa” pöytää. Summa summarum, matkamme kallein, mutta paras ruoka.
Loungessa voi nauttia alkudrinkit pöytää odottaessa.
Majoitus
Saarelta löytyy monia majoitusvaihtoehtoja moneen hintaan. Tarjolla oli majoitusta aina muutaman euron hostelleista kalliisiin viiden tähden rantaresortteihin. Meillä oli etukäteen varattu majoitus vain neljäksi ensimmäiseksi päiväksi, joten päätimme suunnitella loput majoituksista vasta paikan päällä.
Eden Resort
Viihtyisä rantaresortti sijaitsi Long Beachin eteläpäässä, vain noin 15 minuutin ajomatkan päässä lentokentältä. Hotellin palveluun kuului nouto kentältä, ja meitä oltiin lentokentällä vastassa minibussilla. Huone oli kiva ja siisti, mutta upeinta hotellissa oli ihana uima-allas, joka sijaitsi aivan rannan tuntumassa. Myös hotellin oma ranta oli viihtyisä keinuineen ja sohvaryhmineen, joista oli ihana katsella iltasella auringonlaskua. Aamupalalta löytyi niin paikallisia herkkuja kuin omelettien paistopiste, sekä hedelmiä, joiden valikoima vaihteli hieman päivästä riippuen.
Hoi An Resort
Paikallista Uutta Vuotta, Lunar New Year, vietettiin 16.2., jonka vuoksi vapaiden hotellien vaihtoehdot olivatkin yllättäen melko rajalliset. Kuvien ja hyvien arvostelujen perusteella (Booking.com, kolme tähteä) valittiin seuraavaksi viideksi yöksi huone Hoi An Resortista. Hotelli oli muutaman minuutin kävelymatkan päässä rannasta, ja lähempänä Duong Dongin keskustaa kuin edellinen hotellimme. Ensivaikutelma oli varsin positiivinen, pieni sievä hotelli, jossa pieni aurinkoinen allas, joskin vesi näytti samealta, vaikka arvosteluissa allas oli saanut useita positiivisia kommentteja: “Lovely and clean swimming pool. Decent gym facilities. “.
Huone oli tilava ja kivan näköinen, kuten myös kylpyhuone, mutta ikävä kyllä huoneessa haisi pistävä homeen haju. Voi ei! Yritimme tuulettaa ja pitää huoneen ovea auki, mutta eipä tuo auttanut. Kylpyhuoneen katossa näkyi selvästi iso musta ”läiskä” hometta.
Seuraavana päivänä menin respaan valittamaan homeen hajusta. Työvuorossa oli poika, joka ei osannut käytännössä lainkaan englantia. Hetken yritin selittää mitä asiani koski, kunnes poika kaivoi kännykkänsä esille ja puhuin kännykän ”tulkille” ongelmasta. Asian selvittyä, meille ilmoitettiin, että kestää 10 minuuttia, ja saisimme uuden huoneen. Olipa nopea palvelu! Saimme uuden, selvästikin lähiaikoina remontoidun kivan huoneen.
Myös altaalla alkoi huolto, ja parin päivän päästä vesi olikin jo kirkasta. Ensimmäisen päivän miinukset korjautuivatkin näin pian!
Aamupala oli suppeahko, ja osittain paikallisia herkkuja, joista Riku ei juuri välittänyt. Itse ihastuin kevätrullan oloiseen “rapurullaan”, joka oli tosi hyvää. Hedelmiä oli vain kahta laatua kerrallaan, yleensä vesimelonia ja banaania. Jonain aamuina myös ananasta.
Hotellin parhaita puolia oli mm. se, että huoneita ei ollut montaa, ja kaikki oli lähellä. Aamupalalle oli vain muutama askel omalta ulko-ovelta, eli huoneen oven voi hyvin jättää vaikka selälleen ja istahtaa viereen aamupalaa nauttimaan.
Henkilökunnan oppi tuntemaan nopeasti ja kaikki olivat hyvin ystävällisiä ja mukavia. Pihapiirissä oli kolme suloista koiranpentua, joiden touhua oli ihana seurata. Ilmapiiri oli erittäin kotoinen ja lämminhenkinen.
Ensimmäisenä päivänä altaan vesi näytti samealta.Altaan huollon jälkeen vesi muuttui kirkkaaksi, ja huonekin oli saatu vaihdettua, joten viihdyimme hyvin tässä hotellissa.Tämä pieni musta pentu otti aurinkotuolilla nokoset Rikun sylissä. 🙂
Phu Quoc Ocean Pearl Hotel
Loman viimeiset viisi päivää majoituimme hotelli Ocan Pearlissa. Toisin kuin edellinen, pieni ja idyllinen majapaikkamme, tämä oli puolestaan iso hotellikompleksi, joka koostui kahdesta korkeasta hotellirakennuksesta, joiden keskellä sijaitsi hotellin ravintola ja uima-allas.
Huone oli hyvin … hmmm… hotellimainen. Iso sänky, valoisa, moderni kylpyhuone, peilitaso ja vaatekaappi. Palvelu pelasi hyvin, aamupala oli todella runsas, jokaiselle löytyi varmasti jotakin. Tietenkin oli omelettien paistopiste ja lämminruokavaihtoehtoja runsaasti, kuten myös hedelmiä ja muita herkkuja.
Meidän huoneemme sijaitsi takimmaisessa, B-rakennuksessa. Huoneen ikkuna oli metsään päin, joten merimaisemaa ei ollut, mutta toisaalta ei myöskään A-rakennuksen katolla sijainneen yökerhon melukaan meidän huoneeseen juuri kuulunut. (Ihan hiljaa ollessa pieni musiikin ääni kantautui meille saakka).
Uima-altaalle paistoi aurinko päiväaikaan, ja vaikka rantatuoleja oli altaan reunalla vain parikymmentä kappaletta, tilaa oli silti hyvin. Hotelliin oli majoittunut paljon paikallisia, jotka eivät aurinkoon halunneet, vaan istuivat mieluummin varjojen alla.
Skye bar
Tietenkin meidän täytyi käydä katsomassa myös millainen oman hotellimme yökerho oli. Yökerho sijaitsi kattotasanteella ja oli pienempi, kuin olisi ulkoa päin arvannut. Osa yökerhosta oli ulkoterassia, josta oli hienot näköalat kaupungille ja merelle, jossa näkyi pimeään aikaan yllättävän paljon valoja. Liekö olleet kalastajia? Kuten yleensäkin yökerhoissa, myös täällä oli juomien hinnat kaksin- tai jopa kolminkertaiset paikallisiin ravintoloihin verrattuna. Ei nyt kuitenkaan lähellekään samoissa hinnoissa kuin meillä Suomessa, joten tuonnekin riitti asiakkaita. Meille riitti tuolla ihan vain ne yhdet juomat.
Skye barista oli näkymät paitsi merelle, myös hotellin sisäpihalle. Meidän huone oli tämän rakennuksen takapuolella.
Luna bar
Parina iltana jäimme pidemmäksi aikaa kaupungille, ja parhaiten viihdyimme Luna Barissa, jossa soi kivaa, vähän vanhempaa 80- ja 90-luvun musiikkia sekoitettuna välillä uudempaan poppiin ja taisi siellä Abbaakin kuulla. Täällä tutustuimme hauskaan britti-porukkaan, joiden kanssa kävimme myös seuraavana iltana yhdessä syömässä. Hauska ylläri oli, että yksi seuruumme naisista oli netissä viraalina pyörineiden ”dancing grannies” videoiden mummo! Eli mummo onkin minua 5 vuotta nuorempi, ja todella hauska tyyppi.
Tanssivat mummot ovat niin hauskoja, että tässä vielä linkki mummojen sivulle:
Kun ottaa äkkilähdön, niin kohteeseen ja ajankohtaan ei juuri ennätä etukäteen tutustua. Niinpä meillekin tuli täytenä yllätyksenä, että 16.2. alkaen juhlittaisiin vietnamilaista Uutta Vuotta!
Tet, Lunar new year (Ei saa sanoa Chinese New year, vietnamilaiset kuulemma inhoavat että käytetään sitä), juhla kestää useita päiviä. Hetken ennätin iloita, että onpa mukava nähdä tämäkin juhla, mutta käytännössä siitä ei meille juuri iloa ollut. Toki kaupungilla ja hotelleissa oli paljon uuden vuoden koristeita ja ihmiset olivat juhlatuulella. Samoin uuden vuoden aattona oli ollut todella komea ilotulitus. Näin kuulimme. Harmitti, kun ei tiedetty tuota etukäteen. Ilotulitus alkoi vanhalla lentokentällä klo 22:00, mutta emme tienneet siitä etukäteen, joten emme ennättäneet näkemään ilotulitusta. Ääni kuului ja tuntui, että ilotulitus kesti ikuisuuden, joten oli varmasti ollut hieno.
Kaupungilla näkyi sattumalta muutama pieni ”lohikäärme” rumpu-tanssi, mutta jos jotakin suurempaa oli, niin me missattiin ne. Tässä kadulla kuvattua: https://www.youtube.com/watch?v=Fi_bCyr-OBQ
Sen sijaan harmillisesti lennot olivat täynnä, ja monet hotellit olivat täynnä ja toki hotellit nostivat kysynnän mukaan myös hintoja, retket nostivat hintojaan ja taksit eivät suostuneet kiireisimpään aikaan etukäteen sovittaviin päivätaksoihin, vaan kulkivat mittarilla (tosin tuo ei haitannut lainkaan, kun oli mittarillakin niin halpaa) ja osa ravintoloista sulkeutui muutamaksi päiväksi TET:n aikana.
Meidän alkuperäiseen suunnitelmaan kuului lentää Ho Chi Minh Cityyn, josta olisimme ottaneet Mekong-joki risteilyn ja palanneet sitten takaisin Phu Quockiin. TET:n vuoksi luovuimme tästä ajatuksesta kokonaan. Olimme siis saarella koko kahden viikon ajan, mutta tekemistä ja näkemistä kyllä riitti. Ja vielä jäi paljon näkemättäkin.
TET-koristelut toivat kivaa lisäväriä kaupungille.
Keltaisia kukkia myyntiin monissa paikoin kaupungilla ja kaduilla.Happy New Year, year of the dog 2018Katujen varsilla liehuivat punaiset Vietnamin liput.
Temppelit
Emme vierailleet yhdessäkään temppelissä, mutta kurkistelimme oviaukoista sisälle ja yllättävää oli, miten värikkäitä temppelit olivat. Hoi An Resortin lähin temppeli jaksoi yllättää joka ilta välkkyvillä värivaloillaan ja lukuisilla patsaillaan. Napsimme ihmetellessämme muutaman valokuvankin.
Phu Quoc Ocean Pearl Hotel
