Phu Quocin Vinpearl Landistä löytyy sekä huvipuisto että Safari. Olimme etukäteen kuulleet suomalaismatkustajilta, että Safari –alue on melko suuri, ja alueella vierailuun kannattaa varata hyvin aikaa. Ostimme retken hotellimme respasta, suunnitelmissa viettää päivä puistossa. Safari maksoi etukäteen ostettaessa 500 000 VND (noin 18 €). Paikanpäällä hinta on 600 000 VND. Vaikka hyvin selvästi pyysimme liput Safariin, oli meille kuitenkin annettu liput huvipuiston puolelle. Onneksi saimme vaihdettua liput Safarin lipunmyyntiluukulla, vaikka väliin piti maksaa tuo 100 000 VND.

Huvipuiston liput maksoivat saman verran kuin Safarin. Tarjolla oli myös yhteislippu, jolla pääsi molempiin paikkoihin hintaan 850 000 VND.

Vinpearl Landiin pääsi ilmaiseksi bussikuljetuksella. Saimme hotellin respasta aikataulun, jossa oli reilu kymmenen pysäkkiä. Yksi pysäkeistä oli suoraan Ocean Pearl –hotellimme edessä. Busseja meni puolen tunnin välein.

Perillä bussi pysähtyi ensiksi huvipuiston kohdalla ja jatkoi siitä matkaa Safarille. Safarialue oli siisti ja hyvin hoidettu kukkaistutuksineen.  Saimme portilta alueen kartan, joka olikin tarpeen, koska alue oli iso ja kartan avulla pystyi seuraamaan, ettei mikään alue jää vahingossa käymättä. Ensimmäiseksi kävelimme Zoo –alueen läpi. Täällä pääsi syöttämään elefantteja ja kävelemään lintu- ja apinahäkeissä. Ostimme banaaneja ja bambuja elefanteille. Meidän vieressä jäätelöä syövä poika halusi antaa jäätelötuuttinsa elefantille, joka olisi sen ottanut ilomielin vastaan, mutta onneksi henkilökunta oli valppaana ja kielsi välittömästi eläinten syöttämisen muulla kuin eläinten oikealla ruualla.

Zoo –alueen jälkeen saavuimme Safarille, jossa kuljettiin aidattujen alueiden läpi bussilla. Jäimme bussin keskivaiheille seisomapaikoille, joka olikin hyvä ratkaisu, siitä näki kivasti molemmille puolille bussia. Bussissa oli opas mukana, joka selosti vietnamin kielellä innokkaasti matkan aikana, mutta vain muutamalla sanalla englanniksi.

Safarin jälkeen oli vielä puolen tunnin eläin-show. Show esitettiin kahdesti päivässä, klo 10:00 ja klo 14:00. Onneksi ennätimme vielä Giraffe –ravintolaan, jossa pääsi syöttämään kirahveja. Myös tuolta sai ostettua 30 000 VND rasian herkkuja (porkkanaa ja banaania) kirahveille. Olivat kyllä niin söpöjä, mutta kello lähetessä kahta, piti jättää jäähyväiset kirahveille ja siirtyä seuraamaan eläin-showta. Show oli upea ja linnut lensivät välillä yleisön päiden yli hiuksia hipoen.

Paluumatkalla oli bussilastillinen väsynyttä, mutta onnellista porukkaa, käymisen arvoinen oli.

Meriretki saaren pohjoisosaan

Phu Quocin meriretket olivat suhteellisen edullisia (17 USD), joten lähdimme vielä toisellekin meriretkellä. Ensimmäinen meriretkemme oli saaren eteläosaan, joten seuraava tutustumiskohde oli pohjoisosa.

Retki oli hyvin samantyyppinen kuin aiempi retkemme. Lähtö oli Duong Dongin satamasta. Myös tälläkin kertaa oli ohjelmassa kalastusta puolen tunnin verran, jonka jälkeen snorklailua Turtle Islandilla ja Fingernail Islandilla. Ensimmäinen kohde oli pienen saaren edusta, Hon Doi Moi (varmaankin Turtle Island). Ohjeena oli, että veneestä uidaan saarelle päin, mutta saarelle ei mennä, vaan koralli ja kalat ovat siinä saaren edustalla. Kaikki muut (yhtä norjalaista miestä lukuun ottamatta) pukivat ylleen pelastusliivit, me jätettiin laittamatta. Hetken päästä ymmärsi miksi. Paikasta josta lähdettiin, olikin yllättävän iso aallokko ja jonkin verran virtausta, mikä ei tietenkään veneeseen näkynyt. Ryhmästä siis kourallinen ui saaren edustalle ja siinä joutui jo oikeasti uimaankin. Pohjassa näkyi värikästä korallia ja jonkin verran kaloja, eli ihan kivaa nähtävää.

Snorkailun jälkeen oli vuorossa ruokailu veneessä ja viimeinen pysähdyspaikka rannalla, jonne meidät kyydittiin pitkähäntäveneellä.

Aamupäivä oli ollut pilvinen ja paluumatkalla alkoi vihdoin aurinko paistamaan ja veneretken loppu sujui leppoisasti veneellä auringosta nauttien.

The Coconut Tree Prison

Yksi saaren nähtävyyksistä oli The Coconut Tree Prison. Vankila-alueesta tehty museo sijaitsee An Thoissa ja alueelle ei ole pääsymaksua. Menimme taksilla museoalueelle ja sovimme mukavan naiskuskin kanssa, että kiertelemme noin tunnin verran, jonka ajan hän lupasi odotella meitä.

Vankila-alueella on peltisiä halleja, joissa nukkeasetelmien avulla kuvattiin sotavankien julmaa kidutusta.

Kun olimme lähdössä pois museolta, näimme taksin parkissa, mutta kuskia ei näkynyt missään. Aikamme odoteltuamme, kävin kurkkimassa autoon, ja siellähän meidän kuski nukkui täyttä unta, penkin selkänoja alas laskettuna. 😀

Yhdessä naurettiin tilanteelle ja hauskan lisän taksimatkaan toi yllättävä pysähdys matkan varrella olleeseen kioskiin. Kuski osti itselleen energiajuoman ja meille takapenkille Coca-Colat. Hetken mietimme mitä nyt tapahtuu, kun kuski ojentaa tölkkejä, eikä puhu sanaakaan englantia. Ihanan iloinen ja ystävällinen kuskimme sai matkustajat hyvälle mielelle ja tietenkin palkkioksi hyvät tipit.