Golden Beach Resort
Tällä kertaa varasimme kahden viikon Thaimaan matkan pelkillä lennoilla ilman hotellia. Kiva niin, sillä nyt oli mahdollisuus vaihtaa kohdetta ja hotellia oman mielen mukaan! Lennot olivat Krabille, joten ensimmäiseksi kohteeksi halusimme hotellin suht läheltä Krabin kenttää. Olimme aiemmilla lomilla majoittuneet Ao Nangissa samalla alueella, joten hotelli valittiin sijainnin mukaan. Kiva rauhallinen ympäristö, ja hotelli rannan vieressä.

Koneemme laskeutui aamulla, joten meillä oli hyvää aikaa siirtyä kentältä Shuttle Bussilla Ao Nangiin. (Hinta 150 baht/hlö). Hotellille pääsimme hyvissä ajoin ennen puolta päivää, mutta kuten osasimme odottaakin, huoneen sai vasta klo 14:00. Siispä jätimme matkalaukut respaan, uikkarit päälle ja altaalle. Allas-alue oli kiva, mutta tähän aikaan vuodesta puolen päivän kuumimpaan aikaan tukalan kuuma. Altaaseen pulahtaminen vähän helpotti, mutta vesi altaassakin oli tosi lämmintä, minkä vuoksi ihan vieressä oleva ranta tuntui tosi houkuttelevalta vaihtoehdolta.
Kajakkiretki
Olemme jokaisella Thaimaan matkallamme käyneet melontaretkellä, ja perinteitä kunnioittaen päätettiin jälleen lähteä melomaan.

Valittiin puolipäiväretki, lähtö aamulla sopivasti heti aamupalan jälkeen.

Melontaretki maksoi 600 bahtia, eli vaivaiset noin 16 €/hlö.

Kuljetukset retkille mentiin ”avopakun” kyydissä, kuten Thaimaassa on tapana. Samoin naureskeltiin sitä, että aika usein kuljetukset pysähtelevät huoltoasemille tankkailemaan silloin, kun on asiakkaat kyydissä. Sekä lentokentän shuttlebussi että tämä kuljetus pysähtyivät jälleen tankkaamaan kesken matkan.

Pysähdyimme matkanvarrella hetkeksi ihmettelemään apinoita. Apinaperheet kirmasivat kovaa vauhtia yksi toisensa perään tien yli, meidän kuskin kertoessa tarinoita näitä seudun apinoista. Kunnon turistien tapaan seisoimme rivissä ottamassa valokuvia näistä vikkelistä tien ylittäjistä.

Saavuttuamme perille, meille tarjottiin kahvit ja jaettiin vesipullot. Kirjoittelimme nimet listaan ja samalla selvisi keitä meidän porukkaan kuului. Eli me kaksi Suomesta, yksi pariskunta Saksasta, nuori pariskunta Englannista ja neljä nuorta miestä Malesiasta.

Melontareitti kulki upeissa maisemissa mangrovepuiden juuria väistellen. Reitin loppupäässä pysähdyimme pienelle kallioiden reunustamalle poukamalle uimaan. Lumoava paikka ja tosi kivalta tuntui pulahdus veteen melonnan päätteeksi.

Olemme aiemminkin käyneet samoilla seuduilla melontaretkellä, mutta niihin ei ole kuulunut uimassa käyntiä. Nyt oppaamme selvitti, että kun olemme tarpeeksi pienellä porukalla, niin mahdutaan käymään uimapaikassa.

Paluumatkalla britti-pariskunta kuskattiin vielä toiseen kohteeseen. Me muut kyytiläiset pääsimme näkemään miten ne ananakset oikein kasvavat.

7 Islands sunset tour
Ao Nangistä pääsee kätevästi useille lähisaarille, ja niille järjestetään paljon erilaisia retkiä. Olemme aiemmin jo käyneet neljän saaren retkellä, joten nyt päätimme ottaa vähän erilaisen retken.

Niinpä tartuimme rantakauppiaan tarjoukseen 7 saaren auringonlasku -retkestä. Pienen tinkimishetken jälkeen esitteen hinta 1800 bahtia oli pudonnut 800 bahtiin, eli noin vähän reilu parikymmentä euroa, sisältäen grilliruoka-illallisen.

Nouto hotellilta oli klo 13:00 aikoihin, josta kuljetus lähtöpaikalle. Ensimmäinen ylläri oli ”Entrace fee:n” suuruus. Meille oli kyllä ilmoitettu, että kansallispuistoalueelle tulee maksaa erillinen pääsymaksu, mutta kukaan ei ilmoittanut maksun suuruutta. Esitteessä luki: ”small amount of money”. Maksu oli 400 bahtia/hlö, ei nyt mikään järisyttävän suuri, mutta suhteutettuna koko matkan hintaan, mielestäni tuo summa olisi pitänyt ilmoittaa  etukäteen. Seuraavana astuttiin laiturille, jonka käytöstä pyydettiin 10 bahtia/hlö, täysin mitätön summa, mutta vähemmän olisi ärsyttänyt, jos nämä olisi jo alun perin kuulunut matkan hintaan.

No, vihdoin kuitenkin päästiin matkaan, ja vene ajoi Phranang Caven ja Railay Beachin ohitse ensimmäiseen pysähdyspaikkaan, pienen matkan päähän Poda -saaresta, jossa pääsimme snorklailemaan suoraan veneestä. Snorkkeleiden lainaus kuului matkan hintaan. Rikulla oli omat mukanansa, joten tarvittiin vain yhdet minulle mukaan.

Kaiken kaikkiaan saaria kierrettiin Poda Island, Tup Island, josta pääsee matalan veden aikana kävelemään myös Chicken Islandille, nyt sinne oli kulku kielletty nousuveden takia, sekä Taming Island. Lisäksi pari pysähdystä merellä snorklailuun, sekä illallinen Railayllä, Phranang Beachillä.

Näille saarille ei päässyt kulkemaan isommalla veneellä, eli jouduimme joka kerta ennen saareen saapumista siirtymään ensiksi isommasta veneestä pienempää pitkähäntäveneeseen. Aika paljon oli siis tuota edes takaisin kapuamista, ja parempi vaihtoehto olisi ollut ottaa vastaava retki, mutta kokonaan pienellä veneellä.

Auringon laskun aikoihin seilasimme kohti Railay Beachia. Kieltämättä kivat kuvat sai napsittua laivalta, mutta nopeasti se aurinko sieltä taivaalta laskeutui kohti horisonttia.

Siinä vaiheessa iltaa meillä oli jo aika kova nälkä, ja jälleen siirryttiin pienempään veneeseen, jolla rantauduttiin Railaylle, Phranang Beachille.

Rannalla nautittiin grilliruokaa, joka oli todella maukasta! Kaikkiaan ihana ilta ruokailla rannalla. Pharanang Beachilta lähdettäessä ilta oli jo pimentynyt täysin.

Seuraava etappi oli merellä snorklailu pimeässä. Lähdimme katsomaan bioluminoivia planktoneita.

Veteen laskeutui ensimmäiseksi opas, joka veti perässään pitkää köyttä. Sen jälkeen ohjeistettiin, että kaikkien snorkaajien tulee pitää köydestä kiinni, ettei kukaan vahingossakaan ui pidemmälle pimeässä meressä. Kun ihmiset olivat asettautuneet pitkään köysijonoon veteen, sammutettiin veneestä kaikki valot. Hetken aikaa pimeys oli niin täydellistä, ettei nähnyt edes omia käsiänsä. Meillä kävi onni onnettomuudessa, eli Rikulta hajosi sukelluslasit, ja vain toinen pääsi snorklaamaan ja toinen joutui jäämään veneelle. Sovimme, että Riku pääsee mereen ja minä jään veneelle. Porukka jakaantui yleisestikin niin, että noin puolet jäivät veneelle.

Meressä olevat näkivät bioluminoivia planktoneita, kun vettä vispasi kovasti kädellä. Eli aika paljon piti nähdä vaivaa, että näki millaisesta ilmiöstä on kyse. (Näytti muuten paljon hienommalta retken esitteessä).

Meille veneessä oleville näytettiin ilmiö niin, että opas kauhoi merestä saavillisen vettä, ja kaatoi sen vesiputouksen lailla veneen lattialle. Siinä vaiheessa kun vesi osui lattiaan, syntyi tuo erikoinen ”valoilmiö”. Näytti aivan kuin veneen lattialla olisi ollut suuri sädetikku. Valopilkut singahtelivat joka suuntaan täysin pimeässä veneessä. Hieno kokemus, onneksi jäin veneeseen. 🙂

Oman lisänsä illan pimeyteen toi sateettomalta taivaalta täysin äänettöminä välähtelevät elosalamat. Laivan kannelta ei näkynyt muuten mitään muuta kuin mustaa pimeyttä, mutta salaman välähdyksen aikana meressä erottui pitkä köysijono ihmisiä.