Hotelli Cofresi Palm Beach & Spa Resort
Tällä kertaa matkanjärjestäjänämme oli Aurinkomatkat, jonka suoralla reilun 11 tunnin lomalennolla saavuimme Aeropuerto Gregorio Luperon -lentokentälle. Lento oli perillä yöllä, ja hotellilla odotti kaksi virkailijaa sisäänkirjautujia. Olimme jo aiemmin lukeneet muiden asiakkaiden kirjoittamia hotellin arvosteluja, ja siellä oli mainittu, että sisäänkirjautuminen kesti pitkään ja näin oli myös meidän kohdalla.

Koska kyseessä on all inclusive -hotelli, olisi odottelun päälle ollut tarjolla vielä yöpalaa, mutta jätettiin tuo välistä. Nälkä täällä ei siis voisi tulla, kun ”pientä purtavaa” on tarjolla aina aamuyöhön klo 5:0asti ja aamupalatarjoilu alkaakin jo taas klo 7:00. Koko hotellialueelta oli kahden buffet-ravintolan lisäksi yhdeksän à la carte -ravintolaa ja 12 baaria.

Aikaerosta johtuen olimme pirteänä hereillä parin tunnin unien jälkeen ja lähdimme heti seitsemältä aamulla aamupalalle. Aamupalatarjonnasta löytyi suht kivasti kaikki mitä kaivattiinkin, ihanat oman maun mukaan valmistetut omeletit, hyviä jogurtteja ja tuoreita hedelmiä. Kahvin kanssa tuli sorruttua kakkuihin ja pulliin. Seisovan pöydän houkutushan on se, että tekee mieli maistella vähän kaikkea.

Ála carte
Ála carte -ravintoloihin piti tehdä varaukset etukäteen. Hieman hankalaksi oli tuo varaussysteemi tehty, kun varaukset piti tehdä klo 9:00-11:00 välillä. No, ensimmäisen illan varauksen saimme tehtyä joskus iltapäivästä, kun emme tuota tienneet. Varauksista saatiin kuitti, joka annettiin ravintolaan saavuttaessa. Lappusessa luki ohjeistuksena, että miehillä pitäisi olla pitkät housut ja pukupaita.

Ensimmäisenä iltana ruokailimme Meksikolaisessa ravintolassa, ja ei kyllä todellakaan kovin moni ollut pukukoodia noudattanut. Eli siis ruokailemaan voi mennä missä vaan asussa. Oli sortseja, capreja, sandaaleja jne. Ruoka oli ihan ok, hyvää meksikolaista, ei mitenkään supermahtavaa kuitenkaan. Ruuan kanssa nautimme punaviinit, ja totesin ensimmäisen siemauksen jälkeen, että olut olisi sittenkin ollut sopivampi vaihtoehto. En tiedä mitä ”paikallista viiniä” talon punaviini oli, mutta vähän tuli sellainen ”kotiviini” -maku mieleen. Olut sen sijaan oli hyvää. Ravintolasta olisi ollut mahdollista tilata myös parempaa, tuontiviiniä, mutta se ei olisi kuulunut all inclusive -hintaa, vaan olisi veloitettu erikseen.

 

Seuraavana iltana menimme italialaiseen ravintolaan. Ravintolan alkupala -salaattipöytä oli juuri minun makuun, ihania tuoreita kasviksia, ananasta, parmankinkkua, hyvää tonnikalasalaattia jne. Niinpä odotukset olivat korkeat ruuan suhteen ja kieltämättä oli pettymys, kun tilaamani Parmesan kana oli kuivahko kananfilee, päällä juustoa ja perusspagettia. Sanoinkin, että makuelämys oli vähän kuin itse olisin ruuan tehnyt – ja en siis ole mikään hyvä kokki :). Jälkiruoaksi otin Tiramisun, joka varmaankin samaa, mitä löytyy yhtenä vaihtoehtona buffetin runsaasta jälkiruokapöydästä, mutta hyväähän se oli.

Buffet
Tutustuimme hotellilla suomalaismatkaajiin, Vilinaan ja Sirpaan. Ruokailurutiinimme muodostuikin kuin luonnostaan yhteisistä lounaista ja illallisista hotellin Buffet -ravintolassa. Henkilökunta oli mukavaa ja juttu kulki heidän kanssa niin espanjaksi kuin englanniksikin. Illallisella ravintolassa esiintyi duo, joka lauloi tuttuja joululauluja ja ikivihreitä kitaran säestyksellä.

Buffet oli meille kiva vaihtoehto, ja tarjonta vaihteli jonkin verran joka päivä. Tarjolla oli paikallisia erikoisuuksia, kuten banaanin paloja makeahkossa kastikkeessa, ja ei siis jälkiruokana, vaan lisukkeena, kuten meillä vaikkapa perunat. Perunaakin oli jonakin päivänä, mutta uuniperunan tapaisena. Kanan, possun ja naudanliharuokien lisäksi päivittäin oli tarjolla myös pizzaa. Eli oli kyllä vaivatonta kerätä muutama lisäkilo vyötärölle.

Dominikaanisena teemailtana oli tarjolla myös Mama juanaa, joka on vaaleata rommia (tai jotakin muuta alkoholia) joka on sekoitettu kuivattujen oksien ja yrttien sekaan maustumaan. Tämä ”spesiaali-kasvis-seos” antaa juomalle oman makunsa. Makuasioista voi kiistellä, mutta omasta mielestäni oli kyllä aika pahaa. Tätä paikallista ”haketta” oli myynnissä myös monissa kojuissa ja putiikeissa lasipulloissa, johon voisi sitten itse lisätä alkoholin ja valmistaa näin oman Mama juana -juoman. Ei ostettu tällä kertaa.

Paikallista kahvia on pakko kehua. Mikäli pitää vahvasta ”oikean kahvin” makuisesta kahvista, niin täältä sitä saa!

Meidän yhteiset ruokailuhetket Sirpan ja Viliinan kanssa usein venähtivät mukavasti rupatellen ja useita santsiannoksia noutaen niin, että muutamankin kerran huomasimme olevamme lähes viimeisiä ruokailijoita. Tarjoilijat jo keräsivät kattauksista muista pöydistä kun meillä oli vielä jutut kesken viinilasillisen ääressä.

 

Spa
Hotellilla oli laadukas Spa osasto, josta voi ostaa erilaisia hierontoja. Maan tavan mukaan myös hierontojen hinnat piti tinkiä. Kävimme testaamassa rentouttavaa tunnin hierontaa. Alkuperäinen ”listahinta” oli 100 dollaria, mutta käytännössä maksoimme hieronnasta 60 dollaria / hlö. Hinta siis täysin suomen hinnoissa, mutta toki paikkakin oli täysin erilainen kuin rantahierontapaikat, joita olemme jokaisella Thaimaan reissulla käyttäneet. Hieronta oli hyvä, mutta varmaan saman kokemuksen saisi samalla hinnalla myös Suomesta.

Hotellin aktiviteetit

Kun luin ennen matkalle lähtöä esittelyn hotellin aktiviteettitarjonnasta, suunnittelin käyttäväni ainakin mahdollisuutta melontaan ja ehkä kuntosalilla käyntiin.

Toisin kuitenkin kävi. Runsaasta liikuntapainotteisesta tarjonnasta huolimatta jäi aktiivinen liikunta melko vähäiselle. Toki alueella oli paljon rappusia ja korkeuseroja, joten hyötyliikuntaa tuli kuin huomaamatta.

Liikuntaohjelmien lisäksi hotellilla oli show -iltoja, sekä erilaisia esiintyjiä ja muuta iltaohjelmaa, kuten karaoke maanantaisin.

Yökerho jäi meiltä kokonaan kokeilematta. Jätettiin diskoilut tällä kertaa nuoremmille. Samoin iltashowt, jotka oli järjestetty viereisessä Tropicana hotellissa, jäi meiltä väliin, vaikka olisivat olleet myös meidän hotellin asukkaille tarjolla, joko pienen kävelymatkan päässä, tai sitten ilmaisella shuttlella. Omankin hotellimme iltaohjelmien seuraaminen aika vähäiselle. Joinakin iltoina oltiin ohjelman aikana muualla syömässä tai sitten olimme vain sen verran väsyneitä päivän ohjelmasta, että mentiin ajoissa nukkumaan.

 Puerto Platan kaupungilla

Aurinkomatkoilla oli tarjolla retkitarjonnassa kaupunkikierros, mutta päätimme mieluummin mennä kaupungille omatoimisesti. Heti aidatun Lifestyle Holidays Vacation Resortin, hotellialueen, johon myös meidän hotelli kuului, ulkopuolella kulki isompi tie, josta pääsi hyppäämään paikalliseen julkiseen, eli  Guaguaan. Guaguat ovat pakettiautoja, eikä niillä ei ole aikatauluja eikä pysäkkejä, vaan kyytiin hypätään jostakin vain reitin varrelta.

Koska hotellialue on iso, niin pakettiautot pysähtyivät automaattisesti usein hotellin porttien kohdalla. Hotellit työllistävät paljon paikallisia, jotka käyttävät julkisia työmatkoihinsa. Ja varsin halpa tuo matkustusmuoto olikin. Hinta hotellilta noin 8 kilometrin päässä olevalle keskustan alueelle maksoi 20 pesoa/hlö. Ensimmäisellä matkallamme annoimme reteästi kunnon tipit, ja maksettiin 100 pesoa (reilu 2 euroa) 🙂

Tiedustelimme myös taksien hintoja hotellilta, ja hyvin äkkiä selvisi, että oli matka minne tahansa, niin hotellin taksit olivat noin puolta kalliimmat kuin kaupungilta otetut. (Hinnasta kannattaa neuvotella kaupungin taksien kanssa). Hotellilla oli sopimus tiettyjen taksien kanssa, ja muilla takseilla ei asiaa hotellialueelle ollut. Mutta ylivoimaisesti edullisinta matkustaminen oli ”julkisilla”, eli pakettiautolla tai busseilla.

Välittömästi, kun hyppäsimme pois pakettiauton kyydistä keskustassa, säntäsi paikallinen mies luoksemme ”auttamaan” meitä kadun ylityksessä. Todella ärsyttävää, ajattelin siinä vaiheessa. Mies selitti, että on kaupungin palveluksessa ja auttaa ilmaiseksi turisteja… joopa joo. Suunnitelmissamme oli mennä ensimmäiseksi San Felipen linnoitukselle, mutta päätimme sittenkin muuttaa suunnitelmaa, kun paikallinen ”opas” kysyi, haluaisimmeko käydä paikallisilla markkinoilla, jotka ovat kaksi kertaa viikossa Puerto Platassa, ja juuri tänään oli markkinapäivä. Totta kai, kiva nähdä paikallista markkinatouhua. Päätimme, että annetaan nyt sitten ”oppaan” neuvoa meille tie markkinoille.

Matkalla markkinapaikalle tutustuimme paremmin ”oppaaseemme”, joka esitteli itsensä Felixiksi, ja näytti vielä henkkareitansakin luottamuksen herättämiseksi. Matka markkinoille olikin odottamaani pidempi, mutta sujui rattoisesta, kun Felix kertoi englannin ja espanjan sekaisella kielellä meille paljon maan tavoista ja kaupungista sekä kaupungin historiasta. Markkinoille saavuttuamme totesimme, että taidamme olla todellakin ainoat turistit kohteessa. Torilla oli kojuja toisensa perään ja myynnissä hedelmiä, juomia, kalkkunoita (eläviä häkeissään) ja kaikenlaisia tuoreita ruokatarvikkeita. Felix kertoi paikallisten käyvän hakemassa ruokatarvikkeensa täältä markkinoilta.

Puikkelehtiessamme sujuvasti kojujen välissä ja Felixin kertoessa joka kojulla myytävistä tuotteista tarinaa, josta puolet kylläkin meni ohi, aloin pitämään yhä enemmän meidän personal-oppaastamme.

 

San Felipen linnoitus
Seuraava kohteemme oli San Felipen linnoitus. Emme vaivautuneet kaivamaan karttaa esille, vaan Felix lupautui kävelemään kanssamme linnoitukselle. Felix oli liikuttavan huolehtivainen ja varoitti jokaisesta pienestäkin kuopasta kävelytiellä. Perillä Felix odotteli linnoituksen ulkopuolella, kun kiertelimme linnoituksella. Saimme portilta kuulokkeet, joissa oli valittavana espanjan tai englannin kielinen seloistus linnoituksen historiasta.

Pico de Isabel de Torres
Linnoitukselta otimme taksin Pico de Isabel de Torres -vuorelle. Vuorelle mentiin 779 metrin korkeuteen köysiradalla, joka on otettu käyttöön 1975. Maisemat köysiradalta olivat tosi upeat, joskin ylhäälle päästyämme menimme pilveen. Ylhäällä meitä odotti Rio de Janeiron Jeesuspatsaan kopio, joka on alkuperäistä toki paljon pienempi.

Vuorella on myös kasvitieteellinen puutarha, ja meidän oppaamme Felix jaksoi tarinoida niin kasveista kuin historiastakin taukoamatta. Välillä tuoksuttelimme sitruunalle tuoksuvia lehtiä ja välillä pääsimme ihmettelemään kilpikonnia. Ylhäällä ilma oli viileämpää, joten jaksoimme hyvin kävellä mäkiä ylös ja alas.

Cabarete ranta
Päätimme lähteä suomalaisten kanssa yhdessä Cabareteen rannalle. Kuulemma ei ole kaukana, ehkä puolisen tuntia menee matkaan. Niinpä ahtauduimme paikalliseen julkisen liikenteen pakuun, ja lähdimme matkalle. Matka olikin yllättäen huomattavasti luultua pidempi, kilometrejä taisi olla noin 80 km, ja matkaan kului yllättävän paljon aikaa pakun pysähdellessä ja ottaessa lisää porukkaa kyytiin. Perillä päästiin kuitenkin.

Paluumatkan kuljimme suosiolla ilmastoidulla taksilla. Taksimatka maksoi 50 dollaria. Kuskimme ei puhunut lainkaan englantia, mutta hyvin ymmärsimme kuskin puheesta hänen kertoessaan, että edessämme mateleva autojono oli hautajaissaattue. Jos jonkin jäi kuskin espanjankielestä ymmärtämättä, niin ohittamamme auton avolavalla ollut arkku selvitti, että kyseessä tosiaan oli hautajaissaattue.

 
Paradise Island ja mangrovemetsä
Viimeisenä lomapäivänä teimme retken Paradise Islandille. Matkalla ajelimme myös mangrovemetsän reunassa. Retki oli tosi mukava ja onnistunut. Saari, joka oikeastaan ei ole edes varsinainen saari, vaan hiekasta muodostunut ”saari” koralliriutan päälle. Upea koralliriutta ympäröi saarta, ja oli mahtava paikka snorklailla. Pinnan alla oli paljon värejä ja kaloja.