Patikointireitti Firasta Oiaan 2018

Kävelypäivä

Firasta Oiaan kulkevaa,  noin 10 kilometrin patikointireittiä oli kehuttu useammassakin paikassa, joten täytyihän tuo reitti käydä kävelemässä.

Lähdimme rauhassa nautitun aamupalan jälkeen bussilla Persissasta Firaan. Hyppäsimme kyytiin hotellin läheiseltä pysäkiltä, jolloin bussin kaikki istumapaikat olivat jo täynnä, joten saimme seisomapaikat käytävältä. Tungoksesta huolimatta rahastaja kiersi sujuvasti matkustajien seassa ja sai rahastettua bussimatkan hinnan, joka oli Persissasta Firaan 2,40 €/hlö.

Perillä Firassa kierreltiin hetki kaupungilla, jonka jälkeen suuntasimme kävelyreitille. Kävelyreitille oli useampiakin opastekylttejä, joten lähtöpaikka oli helppo löytää.

Itse matka tuntui todella lyhyeltä, ja aika kului kuin siivillä upeita maisemia ja Imeroviglin houkuttelevien hotellien yksityisiä uima-altailta ihaillen. Myöskään tuulinen sää ei haitannut lainkaan, päin vastoin, vilvoitti kivasti. Maasto oli vaihtelevaa, välillä kivikkoista polkua, välillä hiekkatietä ja poikkesipa yhdessä kohdassa autotien reunaankin. Vaihtelevuudesta huolimatta reitti oli helppokulkuinen ja ihan valtavan suuria nousuja ja laskuja ei reitillä ollut.

Matkan varrella pysähtelimme välillä napsimaan valokuvia. Erikoisimman hetken koimme erään kirkon kohdalla. Olin parhaillani poseeraamassa kirkon edessä, kun sisältä ilmestyi vanha mies, joka pyysi meitä tulemaan mukaansa kirkon sisälle katsomaan. Pahoittelin, että meillä ei ole mukana olkapäitä peittävää vaatetusta, joten emme tällä kertaa pysty tulemaan. Mies siihen tuumasi kehnolla englannin kielellä, että ei haittaa mitään ja kertoi samalla, että kirkko on ollut usean sukupolven ajan heidän suvun hallussa. (Mikäli ymmärsimme oikein).

Tuumasimme, että mikäli hihattomuus ei ole este, niin mielellämme kurkistamme myös kirkon sisälle. Mies tarttui käsivarrestani, ja ohjasi sisälle ja suoraan tietyn ikonin eteen. Mies otti sitten hartioistani kiinni ja siirsi minut ikonin oikealle puolelle, ja pyysi katsomaan ikonissa kuvatun henkilön (taisi olla Pyhä Elias?) silmiin. Silmät näyttivät tuijottavan suoraan omiin silmiini. Tämän jälkeen mies siirsi minut ikonin eteen ja silmät tuijottivat yhä suoraan omiini. Siirryimme vielä vasemmallekin reunalle ja silmät yhä näyttivät katsovan suoraan omiin silmiini. Hetki oli selittämättömällä tavalla hyvin vaikuttava. Ikoni, vanhan miehen ystävällisyys, kirkon hiljaisuus ja rauha.

Ennen lähtöämme kysyin saanko ottaa valokuvan ikonista. Vastaus oli ”tottakai”, mutta eipä tuota tunnelmaa kuvaan tietenkään saa ikuistettua. Hieno muisto jäi vaellusreitin varrelta.

Perillä Oiassa kiertelimme vielä hetken kylän nyt jo tutuilla kaduilla, jonka jälkeen  palasimme bussilla takaisin Firaan. (Bussi Oiasta Firaan 1,80 €)

Firassa vietimme sen verran aikaa, että pääsimme ihailemaan auringonlaskua. Auringon laskettua oli aika palata jälleen bussilla takaisin Perissaan.