Lue tämä: Paremmaksi tyypiksi paremmassa työelämässä
Varsinainen 2014 arki alkaa parin päivän päästä. Aika monella teistä lukijoista se tarkoittaa paluuta töiden pariin. Ahdistaako? Vai onko ihan jees?
Minä tykkään töistäni. Normityöt viestintätoimistossa ovat nyt tauolla tämän vauvaproggiksen myötä, mutta yritän pysytellä järjellisen tekemisen syrjässä kiinni Stylebook-duunien kautta. Ja vaikka harrastus onkin, niin kyllä tämä bloggaaminenkin pitää viestijän valppaampana kuin esimerkiksi telkkarin tuijottaminen.
Sain syksyllä kunnian antaa oman pienen panokseni kollegani Susanna Isohannin ja hänen kirjoittajaparinsa Mikko Taskisen työelämän hyviä tyyppejä käsittelevään Paremmaksi tyypiksi paremmassa työelämässä -kehityskirjaan. Ajattelin, että just nyt voisi olla hyvä aika pikkuisen blogata asiasta. Alkaa nimittäin olla jo vähän ikävä niitä omia työelämän hyviä tyyppejä. Johan tässä on muutama viikko oltu poissa toimistolta… Tämä vauvan venailu yhdistettynä pitkiin pyhiin alkaa selvästi käydä hermoille. Ehkäpä tuo nyytti tuo tullessaan vähän säpinää, sisältöä ja tekemistä päiviin (ja öihin).
Asiaan. Kasasin tähän muutamia mielestäni osuvia lainauksia kirjasta, jonka Susanna ja Mikko ovat koostaneet yhdistämällä omia kokemuksiaan ja näkemyksiään tekemiinsä henkilöhaastatteluihin sekä kirjalähteisiin. Tekstilainaukset tekstiä ja kuvakaappaukset haastateltujen kommentteja. Kröhöm, olenhan yksi heistä.
”Oikeasti työelämässä perimmäinen kysymys ei ole miksi-kysymys – miksi meillä on näin, miksei meillä ole sitä ja tätä – vaan miten-kysymys. Ennen kaikkea: miten (työ)elämästä voidaan tehdä vähän parempaa, joka päivä? Miten kiinnitetään huomio myönteiseen eli resursseihin ja mahdollisuuksiin?”
”Ajatus siitä, että voi kehittyä, muuttua ja itse vaikuttaa elämäänsä ja muihin ihmisiin omilla asenteillaan ja omalla toiminnallaan, on aktiivisen ja proaktiivisen elämän taustalla. Vastakohtanahan tälle on se yleinen asenne, että millekään ei ainakaan ratkaisevasti voi mitään. ”Olen tällainen. Elämäni on tällaista.”””Oletko sinä se, jolle myönteinen näkökulma on sietämätön ja jonka on siksi pakko olla muita fiksumpi ja tuoda asiaan kriittinen valosi, jolla lamautat tunnelman ja tahdon? Se, jonka synkkyys on musta aukko tai antikynttilä, joka pimentää valoisimmankin tilan? Oi ihminen, tiesitkö tämän: Olet masentava epeli, jolla on pakkomielteitä. Lisäksi on niin typerä, ettet edes huomaa miten tyhmä olet, kun kuvittelet olevasi fiksu. Ilman sinun ”tärkeää pointtiasi” maailma pärjäisi hyvin – itse asiassa paremmin.”
”Hyvä tyyppi on oikeasti enimmäkseen hyvällä tuulella, sillä hänellä on elämässä enemmän aurinkoa kuin muilla. Kyse ei ole sattumasta. Kyse on asenteesta ja valinnasta. Ja siitä, mistä on jo tullut toinen luonto. Kovia elämänsattumuksia ei kukaan voi valita. Maailma ei ole reilu paikka, oikeudenmukaisuuskin näyttää toisinaan olevan kateissa. Mutta hyvät tyypit selviävät näistä vaikeuksista asenteensa avulla henkisinä voittajina.” ”Vastuu itsestä tarkoittaa yksinkertaista oivallusta: olen vastuussa enkä voi sysätä sitä itseni ulkopuolelle.
Oman vastuun oivaltamisesta seuraa se, että suhde itseen kehittyy avoimemmaksi ja myönteisemmäksi. Silloin täyttää vastuunsa itseään kohtaan, mistä seuraa vastuun tunteminen toisia ihmisiä ja maailmaa kohtaan. Silloin voi antaa itsensä täydesti maailmalle ja saa tuosta antamisesta kaiken mitä itse tarvitsee. Eli kykenee samanaikaisesti vastaamaan maailman tarpeisiin ja omiin tarpeisiinsa.
Usein tämä edellyttää että
- tietoisesti reflektoi itseään tekojen kautta
- on ihmisten kanssa toimiessaan ja itseään kehittäessään läsnä ja tietoinen
- ottaa säännöllisesti aikaa sisäisyytensä ja maailmassa olemisensa peilaamiseen.
Vastuu on usein taakka mutta sen ottaminen on myös helpotus.”
”Vaikka hyvä tyyppi tietää, että hänellä on paljon annettavaa, hän tietää samalla, että niin on muillakin. Maailma ei ole hänen yleisönsä, vaan hänellä on opittavaa jokaiselta ihmiseltä ja jokaisesta kohtaamisesta, koska hän niin haluaa. Siksi hyvä tyyppi tekee tilaa sille, mikä häntä kohtaa.
Hyvä tyyppi tietää tämän: uuden oppiminen on huomattavasti vaikeampaa, kun on täynnä omaa tietämistään. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, miten hyvä tyyppi käyttäytyy palaverissa. Hyvä tyyppi ei ole suuna päänä kaatamassa viisauttaan muiden niskaan. Hän tietää, että sitä joka puhuu vähän myös kuunnellaan. Hyvä tyyppi on myös salaviisas.
Toiseksi, hyvä tyyppi antaa tilaa muille ja muiden ajatuksille siksi, että ne kiinnostavat häntä aidosti. Hän haluaa oppia lisää, hän haluaa kehittyä. Ja hän ymmärtää, että muut antavat hänelle polttoainetta kehittymiseen.
Kolmanneksi, hän haluaa, että muutkin saavat huomiota. Hän tietää, mitä positiivinen hetki auringossa tekee itsetunnolle, joten hän haluaa suoda sitä lämpöä muillekin.”
”Joskus kyse on suurimmaksi osaksi asenteesta. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että on lakannut erottamasta työ- ja muuta minää toisistaan. Radikaalisti tämä tarkoittaa myös sitä, että työ- ja vapaa-ajan raja on kadonnut. On vain yksi elämä, jossa minä toteutuu. Silloin työkään ei ole suorittamista vaan toteutumista. Silloin loman päättyminen ei merkitse elämän päättymistä, eikä lauantai ole viikon ainoa hyvä päivä. Valituksen äänet ovat myös vaienneet.”
Hyvä tyyppi -testi: seitsemän kysymystä
Tee tästä itsellesi viikon kestävä kuntopiiri: kysy itseltäsi päivittäin yksi kysymys ja aseta itsellesi siihen liittyvä tavoite.
- Edistätkö avoimuutta?
- Nostatko työyhteisösi energiatasoa vai lasketko sitä?
- Luotko hyvää ilmapiiriä vai onko sinulla taipumus valittaa?
- Pyritkö antamaan enemmän kuin saamaan?
- Onko asia ja sen edistäminen tärkeämpää kuin oma mielipide siitä?
- Milloin viimeksi annoit palautetta myönteisin seurauksin?
- Tuntuuko sinusta siltä, että vain itse tekemällä saa kelvollista jälkeä?
Ja lopuksi:
”Syynä tekemättömyyteemme on tietysti useimmiten se, että istuskeleminen ja valittaminen istuu ihmisen mukavuudenhaluun kuin tikkari suuhun. Asioiden muuttaminen, vaivannäkö, tuntuu jo ajatuksena vaivalloiselta.”
Käykääpä tutustumassa tähän mainioon opukseen ja seuratkaa myös Paremmaksi tyypiksi -blogia. Asiaa on paljon, suosittelen lueskelemaan kappaleen silloin, toisen tällöin. Ajatuksia herättävä kirja on helppolukuinen ja kiinnostavasti kirjoitettu, eikä sen lukemisesta voi ainakaan haittaa olla. Koskaan ei ole myöhäistä kehittää itseään. Every little helps.