Tsillausta kera Alec Baldwinin

Viikonloppuna olin muodikas ja hidastin elämää. Puolivahingossa. Syytän 30 Rockia.

On kai ihan normaalia, että ei seuraa pitkään aikaan mitään telkkariohjelmaa, ja sitten koukuttuu fanaattisesti johonkin sarjaan niin, että ei oikeastaan tee mitään muuta? Meidän kodin valtasi yhtäkkiä 30 Rock. Puolen tunnin pätkiä on niin kiva möllöttää. Monta putkeen. Tosi monta.

http://www.youtube.com/watch?v=Y_HvfIB8NEk&feature=relmfu

Tämä ei ole eka kerta. Samoja tunteita ovat herättäneet meidän kotona muun muassa Hell’s Kitchen ja Hercule Poirotit.

Jos vakavasti puhutaan, niin tämä syksy on mennyt aika haipakassa. Uudet sporttiharrastukset, keskiviikkoillat vievä koodaus ja yksi vapaa-ajan yritysviritys ovat pitäneet meitsin kalenterista huolta. Viikonloppuna relailin tositarkoituksella. Sohvapottuilun lisäksi söin hyvin, nukuin päikkärit, näin kavereita, ihastelin syksyä. No, kävin pelaamassa tennistä kerran. Mutta pääasiassa otin tsillisti ja hengasin kotona, oman karvaisen perheen kanssa.

Tänä aamuna jaksoikin hyvin herätä uuteen viikkoon. 5.45, tennisaamu kun oli. D-nappeja huuleen, kirkasvalolamppuun eloa, kofeiinia ja sitä rataa.

Töiden jälkeen en lähtenyt puntille. Leivoin hemmetin hyvän omenapiirakan Lilyn Annan reseptillä. Jösses, hyvää! Kiitos Anna! Joo, ja kirjoitan tämän postauksen kahden kakkostuotantokauden jakson välipalana. Anoin luvan. Kohta jatkuu.

________________________________________

I’ve made myself a way too busy a schedule this autumn. On weekend I decided to chill and accidently started staring at 30 Rock episodes. Not just one or two of them. Hours of 30 Rock. But now I’m relaxed. And writing this between episodes.