Tee työtäs laulellen

Laulan arviolta viidesosan jokaisesta hereilläolohetkestä. Se on paljon se. Varsinkin kun olen se tyyppi, joka kyllä oli ala-asteen kuorossa, mutta aukoi vain suutaan. Kuoroharkat järjestettiin matematiikka-aikaan, joten ne olivat pienempi paha.

Lapselle on helpompi laulaa kuin jutella. A) lapsi tykkää siitä jostain syystä ja B) mun mielikuvitus ei riitä keksimään jatkuvia keskusteluja puhekyvyttömän tyypin kanssa. 

Onneksi onneksi onneksi päätin jossain vaiheessa, että voitaisiin ruveta käymään muskarissa ja vauvauinnissa. Niissä olen oppinut uusia biisejä. Muuten mentäisiin hämähämähäkki-, ostakaa makkaraa- ja kauneimmat karaokeklassikot -linjalla aamusta iltaan. Yllättäen siis myös vauvauinnissa lauletaan, aina aluksi ja lopuksi.

Pikkuiset kultakalat on yksi verkkarivauvan suosikkibiisejä, sitä lauletaan vauvauinnin lisäksi kotona kylvyssä. Ohjaajien vetämä versio on hiukan pirtsakampi kuin tämä Fröbelin palikoiden. Kevyesti järkytyin ja isosti repesin kun kerran tsekkasin biisin juutuubista. On pojilla ollut hauskaa.

//www.youtube.com/embed/byGBT_63908

Tähän loppuun voin todeta, että never say never. Ehkä mä joskus vielä tykkään lihahyytelöstäkin.