Seiniä pitkin eli testissä seinäkiipeily
Sain vihdoin vedettyä yli yhden jo pitkään himottaneen urheilukokeilun to do -listalta. Kävin perjantai-iltana kokeilemassa seinäkiipeilyä ja vähän myös boulderointia eli sitä köydetöntä versiota. Varmistajaksi, valmentajaksi ja tsemppariksi sain ystäväni, joka on harrastanut lajia jo useamman vuoden ajan. Yksinhän köysille ei noin vain aloittelijana voi mennä heilumaan.
Kiipesin Tapanilan Erän iiseimpiä reittejä. Lasten reittejä. Oli siellä kyllä muitakin aikuisia! Ennen seinälle nousua piti kuitenkin päästä sisään eli maksaa ja todistaa, että on kelvollinen kiipeilemään. Tässä tapauksessa sisäänpääsyn takasi kaverini ja lupaus siitä, että minä en varmista. Sisäänpääsyn lisäksi vuokrasin kengät. Inhottavat kengät! Kärjistä kireät ja puristavat. Sellaiset niiden kuuluu olla – löllökengillä saattaisi tulla turhan livakkaan seinältä alas. Seinillä sidottiin köyteen kasisolmu, kiristeltiin ja varmisteltiin ja tuplavarmisteltiin ja sitten vaan kattoa kohti!
En häpeä myöntää, että pelotti. Aluksi meni ihan hyvin, mutta se hetki, kun eka kerran ei ihan tiennytkään, mihin raajansa asettaisi, ja sen takia pysähtyi hetkeksi. Aijjai. Liika ajattelu ja ylös ja alas harhaileva katse ei ollut hyvästä. Ööööööö… mä tuun nyt alas!
Lopulta pääsin pari reittiä ylös asti ja tunne oli voittoisa.
Boulderointitilassa käväisimme kiipeilysession lopuksi kokeilemassa paria otetta. Huh, miten vaikeaa. Toisaalta tosi koukuttavaa. Ja sitähän voi siis käsitykseni mukaan harrastaa ilman mitään starttikurssia.
Mitä tykkäsin? Tykkäsin kovasti, vaikka vähän pelkäsinkin. Kiipeily vaatii täydellisen keskittymisen suoritukseen ja on siksi tosi hyvä tapa päästä irti arjen tohinoista. Hikikin tuli, tosin varsinkin näin ekalla kerralla suureksi osaksi henkisestä tuskasta. Ihan oikeaa liikuntaa kiipeily kyllä on, lihakset pääsevät töihin ja kroppaa pitää väännellä mitä kummallisempiin asentoihin. Minusta on myös kiva treffata kavereita urheilun merkeissä ja kiipeilyn lomassa ennätti hyvin vähän juoruillakin :)
Mitä vaatii? Uskallusta! Varmistavan kaverin tai alkeiskurssin / valmennuksen / jonkun virallisen session. Joissain paikoissa voivat myös aloittelijat mennä suoraan kiipeilemään itsevarmistaville reiteille. Varusteiksi käyvät normit sisäliikuntavaatteet ja ohuet sukat. Kengät ja valjaat voi lainata tai vuokrata kiipeilypaikasta. En suosittele varvassukkia, ne kun lisäävät massaa varvasalueelle, joka ahdetaan lysyyn kenkiin. Nimim. Kokemusta on. Housut saattavat vähän ottaa damagea rouheasta seinästä, joten ei ehkä kannata parhaita kompressiotrikoitaan laittaa jalkaan. Nimim. Kokemusta on. Mitään tiettyä treenitaustaa ei tähän vaadita, ja kovasti kaikkialla sanotaan, että lähes kuka tahansa voi lajia alkaa harrastaa. Jonkinlaisesta kehonhallinnasta on kuitenkin ehdottomasti hyötyä.
Millaista porukkaa oli paikalla? Perjantai-iltana kiipeilemässä oli sekä kaveriporukoita, perheitä että yksinäisiä harrastajia. Miehiä ja naisia tasapuolisesti. Sen kummemmin en ennättänyt tarkkailla, kun piti keskittyä omaan tai kaverin suoritukseen silmät tapillaan.
Kenelle suosittelen? Tyypeille, joilla on normaalisti toimiva kroppa ja vähän uhkarohkeutta.
____________
Went indoor climbing & bouldering for the first time last Friday evening. It was a lot of fun and a little bit scary. I did make it all the way up a couple of times. Kids routes, tho ;)