Askeleita ja takapakkeja

Ehkä yksikin olis riittänyt, mutta kun nää oli niin hassuja. 

Viime aikoina:

• mä olen saanut leuanvedon takaisin, tosin yhden vain, mutta parempi se kuin puolikas
• parin päivän päästä 10 kk ikäinen verkkarivauva on ottanut ensiaskeleensa
• ja sanoo hienosti äiti (ihan vaan pienen manipuloinnin ja maanittelun tuloksena)

…. lisäksi

• ollaan molemmat oltu viikko räkätaudissa, toivuttu siitä ja nyt mä otin sen takaisin
• jäbä on erikoistunut sormiruokailemaan – erityisesti villakoiria ja kissanhiekkaa
• herätys on viideltä. Joskus tosin siitä seuraa pikainen uudelleennukahtaminen ja hiukan myöhäisempi herätys. Mutta vain joskus. 

Näin meillä tällä hetkellä. Mieli halajaisi treenaamaan. CompactFitille ja lenkkipolulle, rugbyyn. Nyt, kun Setiksen lukukausikin alkaa kohta olla pulkassa ja mulla olisi vihdoin enemmän aikaa urheilulle. Niin ei, täällä sitä niistetään. Yritän toipua pakurilla, hunajalla ja tahdonvoimalla ja olla vaipumatta kovin syvään synkkyyteen.