Vielä kerran fitnessbuumista (ja syömishäiriöistä kaupan päälle)

Kehitys loppuu tyytyväisyyteen! On heikkoutta olla tavoittelematta täydellistä fitnesskisakroppaa! Kontrolli kaikkeen!

Ei näin.

Olin kuuntelemassa urheilulääkäri Pippa Laukan ja personal trainer, CompactFit-yrittäjä, ex-fitnesskisailija Nora Yrjölän luentoa aiheesta fitness ja syömishäiriöt. Molemmat kertoivat omien kokemuksiensa perusteella siitä, millaisia yhtäläisyyksiä fitnesskisaamisella ja erilaisilla syömishäiriöillä todellisuudessa on. Parituntinen setti meni nopeasti ja kerrottavaa riitti. 

Pippa puhui paljon fitnessurheilun seurauksista, niin fyysisistä kuin henkisistä. Mielen ja kehon sopeutuminen sykliseen diettaamiseen on todellinen haaste, jos ei jopa mahdotonta. Negatiivisia vaikutuksia on niin immuniteettiin, hormonitasapainoon kuin henkiseen hyvinvointiin. Pitkävaikutteisina seurauksina voi olla muun muassa diabetesta, osteoporoosia, lapsettomuutta ja soluhäiriöiden ylikuormitustiloista johtuvia syöpiä. Lyhytvaikutteisimpina Pippa on havainnut esimerkiksi pitkittyneitä flunssia, insuliinitason nousemista, joka kasvattaa ruokahalua, ja stressiä. Listat olivat pitkiä ja pelottavia. Hän korosti, että fitnesskisakroppa on vääristynyt vartaloihanne ja kisakunnossa vartalo ei ole tasapainossa eikä biologisesti luonnollinen. 

Nora kertoi oman fitnessurheilutarinansa. Ura kesti kymmenen vuotta ja siihen mahtui myös yksi suomenmestaruus. Hän näytti esimerkin kisadieetti- ja treeniohjelmastaan, jossa 24 viikon ajan valmistauduttiin lavalle astumiseen. Viimeisillä viikoilla sai syödä 1000 kcal päivässä ja treenejä oli useita, lähes joka päivälle jotain. Nora kertoi olleensa lopulta niin nälkäinen, että makasi vain sängyssä ja ajatteli kuolevansa nälkään. 

Miksi moista sitten tekee kerta toisen jälkeen? Kisaaminen on koukuttavaa ja dieetillä oleminen toisaalta helppoa: koko elämä on mietitty valmiiksi, tarvitsee vain noudattaa ohjeita. Tulokset ovat konkreettisia. Toisaalta, kisojen jälkeen kroppa muuttuu nopeasti. Pelkkä nesteiden lisääntyminen nostaa painoa ja peilikuva on ihan erilainen kuin lavalla. Moni sortuu ahmimaan jääkaapin tyhjäksi, koska nälkä on kova eikä kukaan kontrolloi. Ihmiset kommentoivat ulkonäön muuttuneen. Isompaan minään on useimpien vaikeaa tottua, ja siksi onkin helppo valinta ruveta taas uudelle dieetille. Kierrehän se. 

Sen jälkeen kun Nora on kertonut julkisesti kokemuksistaan, hän on saanut lukuisia yhteydenottoja muun muassa muilta fitnessurheilijoilta, terveydenhoitoalan ammattilaisilta ja nuorilta, jopa 12-vuotiailta tytöiltä. Pippa ja Nora pitävät näitä luentoja, antavat haastatteluja mediaan, heitä on pyydetty kouluihin puhumaan. Aihe on siis tärkeä ja mietityttää monia.

Onko fitness siis terve vai epäterve elämäntapa? Onko hyvä juttu, että lihas on uusi musta? Missä kulkee terveen ja sairaan raja? Miettikää, että kouluterveydenhoitajilta kysellään vinkkejä fitnesskropan saavuttamiseen! 

Ei varmasti ole ihannoitavaa, että elämän fokus on ruoan ja kehon kontrolloimisessa. Sekä syömishäiriöisillä että fitnessurheilijoilla identiteetti rakentuu kropan ympärille ja itsekeskeisyys ottaa vallan muulta elämältä. Urheileminen ja terveet elämäntavat ovat tosi hyvä juttu, mutta fitnesskisaaminen ei ole. Jos harkitset, älä lähde leikkiin mukaan. Piste. 

Molemmat korostivat erityisesti sitä, että nuorten, alle 25-vuotiaiden tyttöjen ei missään tapauksessa tulisi aloittaa fitnesskisaamista. Kenellekään he eivät lajia suosittele, eikä Nora osannut mainita ketään kanssakilpailijaa, joka olisi kertonut lajin olleen itselleen sopiva. 

Vinkki: Kun törmäät tuttuun, erityisesti nuoreen tyttöön tai poikaan, älä kommentoi ulkonäköä. Keksi jokin muu kohteliaisuus tai puheenaihe. Et voi ikinä tietää, mitä mielessä liikkuu, ja millaisia vaikutuksia kommentillasi voi olla.

Jos Pipan ja/tai Noran luentoja osuu kohdallesi, suosittelen osallistumaan. Lisää heidän mietteitään tästä aiheesta voit lukea tästä Noran blogipostauksesta ja tästä Pipan blogipostauksesta. Pipalta on myös tulossa kirja alkuvuodesta.

PS: Odotan tähän nyt niitä lajiin hurahtaneiden ”ite et vaan pysty tähän”, ”Nora Yrjölä on heikko ja katkera kun ei kisaa enää”, ”mulle tää sopii tosi hyvin, en oo ikinä voinu näin hyvin” -kommentteja. Antaa palaa vaan :)