Syyssomailua ja pari näkökulmaa pyöräilyyn

Kavereita, kaunis syyssää, meri ja mökki saaressa. Niistä oli tämä viikonloppu tehty.

Olennainen osa matkustelua on itse matkan teko. Tällä kertaa fillaroimme melkein naapurissa asuvan ystäväni kanssa hyvin rauhaisaan tahtiin laiturille, josta varsinainen saaren isäntä meidät noukki moottorivenholla. Ja sama toiseen suuntaan.

Keskustelimme pyöräillessä työmatkapyöräilyn eri ulottuvuuksista. Kaverini tykkää kulkea hitaasti nautiskellen ja taluttaa välillä pyörää, jotta matka kestäisi pidempään. Itse kuulun siihen nopeasti pisteestä toiseen suhaavaan lajiin. Yhdessä tuumin totesimme, että reiteille sopii meitä molempia, kunhan vain liikennesäännöt muistetaan. Ilmeisesti me nopean arvaamattomat ja holtittomasti ohittelevat suharit olemme yhtä ärsyttäviä kuin ne hitaat, keskikaistaa matelevat mummofillaroijat. Tasapeli.

Voisin kyllä ottaa oppia tuosta rattoisammasta pyöräilytavasta ja viipyä pyörän päällä joskus pidempiäkin aikoja. Tänäänkin bongasimme lepäileviä joutsenia, lonnivia lehmiä ja kasan kauniita maisemia.

Kumpaan jengiin kuulut? (Meillä on kireemmät trikoot.)

________________________________________

Spent the weekend at my friend’s cottage on an island. On our way there, while bicycling, we realised that our takes on cycling are different. I am the speedy & scary one, she belongs to the slow granny-style cyclists. We agreed that there’s space for both, if everyone behaves and follows the traffic rules.

Which gang do you belong to? (My one has tighter pants.)