Paljasjalkatreeni vai tukipohjalliset?

Kumpi on parempi:

paljasjalkatreenaus vai tukipohjallisten käyttö?

Mun jalkavamman syyt alkavat olla selvillä. Jalan kaari on rakenteellisesti perhanan korkea ja paino jakautuu epätasaisesti jalkapohjalle. Pitäisi olla kolme tukipistettä, yksi kantapäässä ja kaksi päkiän puolella. Mä keikuttelen vasemmalla jalalla vain kahden varassa. Oikea on toimivampi. Fyssari neuvoi opettelemaan uuden seisomis- ja ponnistusasennon – nimittäin mun jaloille luontevaa ilmeisesti olisi pieni ulospäin harotus sen sijaan, että jalkaterät osoittavat kohtisuoraan eteenpäin. Olen tähän saakka korjannut ne suoriksi. Tasapainotellessa ja muutenkin olen korvannut tuota tasapainoa tarraamalla pottuvarpaalla lattiaan. Siitä ei ole kuin haittaa. Juostessa ja kävellessä asento onkin oikeanlainen.

Jalan korkeus aiheuttaa myös sen, että askellus ei ole joustavaa. Sitä korjaamaan minulle on nyt tilattu tukipohjalliset. Niiden pitäisi tasapainottaa jalan asentoa. Pohjalliset voi sujauttaa mihin vain kohtuullisen tasapohjaisiin kenkiin. Lenkkareihin, tenniskenkiin, mataliin hengailukenkiin. 

Mutta nythän on kovin muodikasta tämä paljasjalkajuoksu. Parikin tyyppiä, joille olen pohjallisista kertonut, on suositellut ehkä kuitenkin mieluummin paljasjalkatreeniä. Sen myötä jalan pitäisi alkaa itse korjata asentoaan. Olen kuitenkin jo muutamien vuosien ajan treenaillut paljain jaloin: telinevoimistelua, akrobatiaa, bootcampia. Uintia, ehhehe. Ja jalka on kipeä. Joten annan nyt pohjallisille mahdollisuuden.

Olisko kellään positiivisia pohjalliskokemuksia päätöksen tueksi?

_____________________

Barefoot training or custom-made insoles?