Elämän hyvikset top 5

Toivuskelen tässä oksennustaudista. Aika euforista, että se on takana. Tässä tilassa voi jopa inspiroitua hehkutteluun, vaikkei virtaa kovin paljoa vielä olekaan pistää bloggaamiseen tai juuri mihinkään muuhunkaan. Kunnon mamma ja Sisunainen olivat listanneet elämän kivoja juttuja, ja päätin napata idiksen myös tänne verkkareihin.

Muutenkin huomaan lähinnä valittavani koko ajan, joten ehkä ihan hyvä vähän tikistää jotain positiivisuuttakin välillä. Tässä lista in no particular order:

• Tauko tarttuvista taudeista – tässä lähiaikoina ovat perhettämme ilahduttaneet enterorokko ja vatsatauti. Juuri tällä hetkellä ei mitään tarttuvia tauteja ole päällä, jos siis lapsen kröhää ei lasketa. Ainahan ne on räkäisiä.
• Uusi puhelin. Negis voisi harmitella sitä, että tässä eräänä aamuna tapahtui jos jonkinlaista pientä vastaiskua kirjastonkirjapissoista kahvikupin hajoittamiseen ja huipentumana luuri tippui kohtalokkaasti lattialle. Mutta positiivinen minä iloitsee supernopeasti postitse tulleesta uudesta puhelimesta ja sen suomasta päätöksesta some-taukoon.
• Maha-action. Tuo vatsassani kasvava alien on paljon liikkuvaa sorttia. Se on hyvä, sillä tässä kaikessa muussa härdellissä ei oikein ole aikaa hiljentyä tunnustelemaan, onko siellä yksiössä kaikki kunnossa. 
• Alle kaksi kuukautta! Edelliseen kohtaan viitaten on sairaan ihanaa, että tämä raskausaika on kohta ohi. Alkaa sen verran olla kolotusta, jumitusta ja v%&%tusta ilmassa, että odotan jo seuraavaa vaihetta valvomisineen ja muine lieveilmiöineen.
• Joulu. Tänäkin vuonna joulustressi on ulkoistettu omille ja omituille vanhemmille. Onhan tässä pari lahjaa vielä hankkimatta ja ajomatka Kuopioon tuskin ihan tuskitta menee, mutta mihinkään siivous- ja laatikkotalkoisiin ei ole tarvetta ryhtyä. Ehkä leikkaan pari lumihiutaletta ikkunoihin. Ehkä en. Joulu tuo myös tullessaan Suomesta karanneen ystävän. Whatsappista huolimatta on ihan jees aina välillä nähdä oikeastikin.

Viiteen kohtaan kykenin, hurraa! Tämä ei siis ole mikään varsinainen blogihaaste, mutta jos nyt joku innostuu kopsaamaan idean, niin ei muuta kuin kirjoittelemaan. 

Kuvan lepakkomies aka hurja lepakko toki ilahduttaa päivittäin. Kuva on napattu viime viikolla Mini at Tikau -lastenpuodin avajaisissa, pipo valitettavasti vain kuvausrekvisiittaa, ei oma 🙂 Korkeavuorenkadulla Helsingissä sijaitseva pikku putiikki on tosi symppis ja sieltä voi tehdä eettisiä, kauniita löytöjä. Ja vaihtaa vauvan vaipat ihanassa pikku hoitohuoneessa!