Masentaa nyt: lapset ja aikuisten sairaudet

Linkkasin jo tänään aiemmin Hesarin jutun ”Lapset kärsivät aikuisten sairauksista” tuolla Facebookin puolella. Tästä asiasta voisi kirjoittaa vaikka kuinka, mutta nyt on kiire. Halusin kuitenkin tuoda aiheen teillekin mietittäväksi. Hesarin toimittaja Ari Pusa kirjoittaa muun muassa, että ”Viisitoistavuotiailta leikataan selkiä välilevyn pullistumien takia. Jopa kaksitoistavuotiailla on löydöksiä sepelvaltimotaudin ensioireista. Rintaa puristaa rasituksessa.” Karmeaa. 

Jutussa yhdeksi syylliseksi nostetaan liiallinen ruutuaika, eli erilaisten päätteiden edessä kökkiminen. Itse olin teini 90-luvulla, ja ruutuaikaa edustivat teevee ja tekstiteevee. Taisin käydä heppatalleilla ja siitä tuli hyvin tuo ainakin 2 h liikuntaa / päivä täyteen. Sitten kun se homma lopahti, myös kunto huononi. Tajusin sen onneksi itse ja aloitin lenkkeilyn. Mutta jos en olisi hoksannut ja ollut itse aktiivinen, olisin tullut pullamössöksi. Ei mun vanhemmat ole koskaan potkineet mua treenaamaan. Itsekään eivät varsinaisia urheiluhirmuja ole. 

Miten ne teinit saisi irti pleikkareista, youtubeista, telkkarista? Vastuu alkaa siinä iässä olla jo itsellä, mutta oma paras ei aina ole ihan kirkkaana mielessä. Riittääkö vanhempien osaaminen, auktoriteetti? Entä koulun porukka? Kaverit? Tai eihän niistä kokonaan irti tarvitse päästää, vaan ottaa siihen rinnalle myös muuta tekemistä. Liikettä! IRL!

Phuuh, olishan näitä maailman ongelmia ratkottavana. Toistaiseksi oma jälkikasvu tuntuu olevan kovin liikkuvaista sorttia, ruutuaikaa ei Verkkarisikiölle ole vielä myönnetty ollenkaan.