Muistoja Tukholman maratonilta

 

Asfaltti pilkottaa. Juoksuhommathan ne tulee mieleen. En ole juossut lenkin lenkkiä elokuun jälkeen, mutta vuosi sitten treenailin ahkerasti Tukholman maratonille. Olin juossut sen jo kerran, paria vuotta aikaisemmin. 

Juoksutreenit jaoin selkeästi kolmeen eri viikkotreeniin: 

• yksi normilenkki, noin tunnin, about 130-140 sykkeillä
• yksi intervallijuoksulenkki lämpillä ja palautteluilla, eri mittaisia ja tehoisia vetoja
• yksi pitkä lenkki, fiiliksen mukaan 1,5-2,5 tuntia, 120-140 sykkeillä

Lisäksi treenailin tuolloin telinevoimistelua kerran viikossa (muistaakseni vain kerran!) ja pyöräilin työmatkoja. H-hetken lähestyessä himmailin kaikkia treenejä, viimeisen pitkän lenkin juoksin kaksi viikkoa ennen maratonia ja viimeisellä viikolla otin ihan iisisti. 

En käyttänyt mitään lisäravinteita, enkä tankannut ylenpalttisesti hiilareitakaan ennen koitosta. Join jonkun verran urheilujuomia kisaviikolla, jotta sain vatsan tottumaan siihen. Nestetankkausta tein viimeisellä viikolla, sekä tuolla urheilujuomalla että ihan tavallisella vedellä.

Sanoisin, että tuo harjoitusohjelma oli oikein mainio ja toimiva. Tankkauskin onnistui. Varustelu ja keli pettivät.

Varsinaisesta juoksusta kirjoitin postauksen blogin edelliseen kotiin, Huippukuntoon-sivustolle. Tässä uusintana. Vanhat kaverit voi skipata, monille tämä on kuitenkin uutta sisältöä :)

Tämä olkoon muuten ensimmäinen toivepostaus. Tiinuska toivoi siis blogiin sisällöksi muun muassa juoksukokemuksia ja treenivinkkejä juoksijoille. 

10.6.2012
Stockholm Marathon – Ninan verkkareissa tai siis shortseissa

41 195 metriä vesisadetta, tuulta ja tuiskua. Neljä astetta lämmintä. 4 h 36 min 12 s lenkkareiden läiskettä – siitä 26 km sadeviitan kahinaa.

Tähtäilin jo ensimmäisessä marraskuisessa blogikirjoituksessani Tukholman maratonille. Check! Tavoitteena oli juosta alle viiden tunnin. Check! Toivoin, että nilkka kestäisi. Check! Huippua, siis. Olen tyytyväinen. Selvisin pienillä vaurioilla, toisen pottuvarpaan ensimmäisen nivelen seutu ärtyi vähän ja otin siihen kortisonipiikin tällä viikolla. Mitään vakavampaa siinäkään ei pitäisi olla vialla.

Avaudun tässä nyt siitä juoksusta eri vaiheineen – ja tämän jälkeen yritän vaieta aiheesta. Ettei mene sotatarinoinniksi.

Ennen starttia

Yövyimme juoksevan kaverini kanssa kivassa hotellissa lähellä stadionia. Heräilimme hyvin nukutun yön jälkeen aikaisin, kiskaisimme kunnon aamiaiset ja valmistauduimme huoneessa tulevaan koitokseen. Takana oli muutama päivä tiukkaa nestetankkausta ja hiilaripitoisia ruokia. Tällä kertaa jätin banaani- ja rusinaähkyt väliin ja keskityin syömään itselleni suht normaaleja ruokia, mutta vain reilummin ja riisit ja pastat muistaen. Katsoin rusinamättöä tärkeämmäksi sen, että vatsa toimii normaalisti. Hyvä veto, tankkaus meni ihan ok nappiin.

Vaihdoimme juoksukamat päälle. Ulkona satoi. Minulla oli pyöräilyhousutyyppiset juoksutrikoot ja t-paita. Hurraa. OPI TÄSTÄ: Katso sääennuste vielä silloin kun pakkaat. Jos mietit, pakkaisiko vielä nekin pitkät trikoot ja muut lämpimämmät juoksukamat mukaan, niin pakkaa. Älä mieti. Onneksi kaverini oli ottanut mukaan kaksi kertakäyttöistä sadehuppua. Virittäydyimme lämpimiin siirtymävaatteisiin ja juoksuhuppuihin ja lähdimme starttipaikalle. Saimme numerolaput haettua – minäkin, vaikka en ollut saanut osallistujakirjettä syystä että en ollut ilmoittanut maratoniorganisaatiolle uutta osoitettani. Kiersimme kisa-alueen lämpimämpien varusteiden ostoaikeissa, mutta mitään ei ollut jäljellä. Onneksi kaikki starttaajat saivat lippikset, siitä oli iso apu. Kaverini siirtyi nopeampien ja minä etanoiden lähtöalueelle. Start!

 

0–24 km

Otin strategiaksi juosta 4.30 jänisten peesissä niin kauan kuin mahdollista. Jaksoin noin 24 km. Hemmetin hyvä taktiikka, suosittelen, tai ainakin minulle sopi hyvin. Ei tarvinnut itse ajatella vauhtiasioita. Normaalisti juoksen kympin lenkin tuntiin, eli tämä 4.30 tahti oli sopivasti vähän sitä hitaampi. Palelin ihan koko ajan. Sormet oli ihan jäässä. Takerruin sadeviittaan ja yritin puristella sormiin vipinää, aika tuloksetta. Toisella kierroksella, Djurgårdenissa, oli keskeyttäminen lähellä. Tajusin kuitenkin, että ihan turha keskeyttää, silloinhan joutuisin kävelemään – sitten vasta palelisi.

26–30 km

Sadeviitan riekaleet hajosivat niin pahasti, että jouduin luopumaan siitä. Ainoasta turvastani. Juoksin sen ajatuksen voimalla, että jossain pisteellä tarjotaan lämmintä lihalientä. Niin Djurgårdenissa kuulutettiin. En koskaan nähnyt niitä liemiä. Palelin ja olin ihan lähellä jättää leikin kesken.

30–maali

Kun pääsin 30 kilsan kohdalle tajusin, että voin vaikka kävellä maaliin. Ajalla ei ollut enää merkitystä. Ajatus siitä, että en jäätynytkään matkalle, auttoi jaksamaan. Tunsin oloni varsinaiseksi selviytyjäksi. Jalkoihinkaan ei suuremmin särkenyt. Palelin, mutta aloin jo tottua tunteeseen. Tankkauspisteeltä toiselle juokseminen pilkkoi matkaa mukavasti. Join ja söin kyllä ihan kaikkea, mitä reitille oli ripoteltu. Elämän pieniä iloja, ne. Kun juoksin stadionille, minun nimeni kuulutettiin. Hieno tunne. Loppusuoralla kiihdyttelin vielä, ja kellotin bruttoajaksi pikkuista vaille 4.40. Nettoajaksi jäi siis 4.36.12. Oi autuutta.

Maali–yöunet

Itku meinasi päästä, kun kävelin pois stadionilta ja tajusin, että se on ohi ja selvisin. Niin rankka reissu oli. Hain tavarat ulkosäilytyksestä, vaihdoin kuivempia kamoja päälle, yhytin kaverini ja täristen kävelimme takaisin hotellille. Hotellin saunaosasto oli aikamoinen keidas kahdelle jääkalikalle! Ja kun hotellihuoneen sängyn jalkopäädyn sai kaukosäätimen avulla koholle, ei Tukholman yöstä enää tarvinnut haaveilla. Ulkona vesisade jatkui, huoneeseen tarjoiltiin hampurilaisateriat. Villasukat kruunasivat olotilan.

Kolmas kerta toden sanoo? En tiedä. Vielä ei pysty kuvittelemaankaan.

PS: Kuvamateriaalia on heikosti, pahoittelut. Marathonfoto myy juoksukuvia, mutta ovat mielestäni turhan tyyriitä. 25 euroa yhden kuvan lataus. Pyh.

______________________________

I ran the marathon at Stockholm last year. Won’t happen this spring, but memories rise when the snow melts.