Pääsenkö pliis treeneihin

Lukija, jos olet teini, niin tiedät sen tunteen, kun kaikkeen kivaan pitää pyytää lupa vanhemmilta. Jos olet jo vähän kypsempi, niin ehkä muistat nuo loputtomat vänkäykset yökyläilyistä, festareista, viikonloppumenoista. Olen palannut 90-luvulle.

Tämä kuuluu ehdottomasti listalle ”asioita, joita en osannut ennakoida liittyen lapsen saamiseen”. Siis mun pitää anoa lupa, että pääsen treenaamaan. Inhottavaa! Ja vieläpä omalta mieheltä, jolle nyt ei ainakaan aina viitsi olla yhtä inhottava ja juonitteleva kuin porukoille silloin aikanaan (sori äiti, sori iskä). 

Joskus tuntuu, että olisi helpompi luovuttaa ja jäädä sohvalle. Kaikki olisivat tyytyväisiä. Ai niin, paitsi en minä, ja pienellä viiveellä ei kukaan muukaan tässä perheessä. 

Eli ei auta muu kuin jatkaa aikatauluttamista, neuvotteluja ja nauttia sitten hikoilusta kaiken säädön edestä. 

Palasin siis eilen liian pitkän tauon jälkeen käsilläseisonnan pariin CompactFitille ja ai että oli siistiä. Ei suoritukset, vaan se fiilis. 

Muilla sama tilanne? Vertaistukea, kiitos. Jos ei ole, niin nyt äkkiä tekemään mitä ikinä huvittaa!