Tänään oli kaamea aamu ja aamupäivä. Väsytti, stressasi, koko perhe vänisi. Tyypillistä kai tällaiselle eka päivä kotona reissun jälkeen -setille.
Voisin loruilla tähän ummet ja lammet erinäisistä hienoista kesähetkistä. En jaksa. Halusin vain tulla kertomaan, että just nyt on hyvä. Tein jauhelihakastiketta, söin sitä ja toi kuvan tyyppi herkutteli likaisen räsymaton hapsuilla. Perheen miehet ovat omilla teillään. Elukatkin missä lie.
Ne treenihommat ja oikea arki ja rutiinit – ensi viikosta eteenpäin, kiitos.
Kuopio, synnyinkaupunkini! Sporttiahan täällä on aina ollut tarjolla siitä kiinnostuneille. Korkean mäen iloja eli mäkihyppyä, rapputreeniä ja semmoista, lentopalloa, triathlonia, mitä vielä. Aina kun ikkunasta katselee ulos näkee kaduilla reippailevia tuulipukuimmeisiä.
Olen ollut täällä viikon verran lasten kanssa. Pikkuisen olen päässyt tästä kaupungin tervehenkisyydestäkin kiinni. Kävin nimittäin kaupungin piffaamassa puistojumpassa. Ilmaista! Tehokasta! Kivaa! Tänään pyörähdimme torilla Torisport-tapahtumassa (13.-16.7.) hillumassa – siellä voisi myös testailla eri lajeja aikuisten vuorolla iltapäiväisin. Katso videolta fiiliksiä.
Eksoottisinta melkein-urheilua harjoitin veljen kanssa ampumalla virtuaalieläimia metsästyssimulaattorissa. Veikkaan, että huomenna on ampumakäsi ja -olkapää jumissa. Hauskaa se oli, joskin ylihintaista (40 e/h).
Tätä ylenpalttista reipashenkisyyttä on hyvä tasapainottaa sapuskoimalla. Silloin kun asuin täällä, oli ravintolatarjonta muistaakseni Rosso ja Amarillo ja Snellun grilli (RIP). Nyt on kaikenlaista. Esimerkiksi tosi kivat meksikolainen Panza ja italialainen Osteria di Vino sekä konttiravintola Morton, josta burgerimättökuva yllä.
Jos vaan Lily haluaisi olla kanssani myötämielinen, julkaisisin tässä myös kuvan, jossa treffaan bloggaajakavereita Kauppahallin edessä. Mutta koska se kuva kippaantuu väkisin pystystä vaa’aksi, jätän väliin.
Kuopio, way to go, olet nykyään tosi jees! (En ole muuttamassa takaisin.)
