Urheileminen on vaarallista. Sitä luulee tekevänsä itselleen hyvää ja sitten huomaa, että haaveilee lähes mahdottomuuksista.

Mullahan on nyt (blogin kautta saatu) jäsenyys Fressiin ja käyn mua lähimpänä sijaitsevassa Myyrmäen laatikossa (joo Fressit on niitä kloonattuja erillisrakennuksia, joissa hikoillaan). Sillä kortilla pääsee kuitenkin salille ja tunneille tai vaikka vaan infrapunasaunomaan muihinkin toimipisteisiin, joten hyödynsin mahiksen Kuopiossa lomaillessani. Kävin testaamassa mielenkiintoisesti nimetyn Sh’bam-tanssitunnin serkkutytön kanssa ja olisihan tuo pitänyt arvata. Tanssikuume. Haluaisin vaan tanssia. Lattareita, mitä vaan. Se on ihanaa!

Kävin hiihtämässä ennen lumien sulamista ja haluan myös vain hiihtää.

Seuraan kaverin joogahaastetta Instassa ja haluan vain joogata. Pumpui-Lotta nostaa painoja – haluan vain painonnostajaksi. 

Lisäksi haluan vain polkujuosta, uida, kehonpainotreenata ja seistä käsillä, pelata tennistä, teline- ja joukkuevoimistella. Vaeltaa. Ja tuhatta muuta urheiluasiaa. Mutta juuri nyt erityisesti tanssia.

Mieluiten harrastaisin näitä keskeytyksettä, lomaillen. Tanssileiri, joogaretriitti, korkean paikan leiri. Bring them on!

Paitsi enhän mä nyt voisi minnekään lähteä, ainakaan ilman infernaalisia järjestelyjä. Joten jatkan shäbämmäämistä ja muita treenejä ihan täältä kotoa käsin. Vanhana ryhmäliikuntaskeptikkona olen nimittäin joutunut joustamaan mielipiteissäni ja tykkään erityisesti puolen tunnin intensiivirykäisyistä (ABS30-keskikroppasetti ja Sisu-treenit) ja tosi tehokkaasta kahvakuulatunnista. Salilla olen tehnyt lähinnä kehonpainoharjoitteita.

Kuvassa (Kuntosali & Fitness -lehdestä) häröilen Sportyfeel goes retro -tunnilla noin pari askelta eturiviä jäljessä. Ei se tyyli vaan se tunne 😀