Ninan verkkareissa

18.9.2014 nina enroth

Vihreää räkää eli väriestejuoksupostaus

Kaikkeen sitä päälle kolmekymppinen viestintäammattilainen heittäytyy. Kuten nyt vaikka juoksemaan päin amerikkalaisen jalkapallon pelaajia, kastelemaan koipensa epämääräisen mutaisessa vaahdossa ja kiipeämään kroppansa mustelmille erilaisissa esteissä. Kaikki tämä niin, että joku heittää säännöllisesti lastin elintarvikeväriä päin pläsiä.

Olin siis työporukan kanssa väriestejuoksutapahtumassa viime viikon lauantaina. Espoon Serenassa kirmailtu vitonen oli tämänvuotisen juoksutapahtumakiertueen päätössetti.

Yllättävintä oli se, että hassuttelu kävi myös urheilusta: Serenan juoksureitti oli uskomattoman mäkinen. Ylämäkinen. Pohkeet piti rullata auki seuraavana päivänä.

Hauskaahan tuo oli. Oli kiva juosta yhdessä työkavereiden kanssa ja juoruilla samalla kuulumiset. Osallistumisrannekkeella olisi päässyt myös baarijatkoille, mutta ne jäivät tällä kertaa väliin. Veikkaan, että siellä edustanut jengi oli piirun verran teinimpää.

Jälkiseuraamuksina pohjejumin lisäksi oli sieraimista ja korvasta päiväkausia puskeva vihreä väri. Nättiä. Hiuksista, vaatteista ja iholta tuo lähti kiitettävästi pois.

Kuvat: Kollegani Susanna ja Funrun.fi

Lue myös Drumin postaus kirmailusta.

________

Took part in this idiotic running event. No words needed. Fun it was!

Avainsanat: juoksu

Hyvinvointi Liikunta Työ Höpsöä

11.9.2014 nina enroth

Pienestä pitäen verkkareissa

Joogasin keittiön lattialla ja koin vahva déjà-vun: pienenä tyttönä jumppasin keittiön lattialla äidin jumppakasetin tahtiin. Asetu päinmakuulle. Äitiii! Mitä tarkoittaa päinmakuu?!! Siis miksi se on päinmakuu? Osaako joku selittää?

Kotijumpan lisäksi tykkäsin leikkiä olympialaisia ja yritin pakottaa pikkuveljeni mukaan. Joskus paremmalla, yleensä huonommalla menestyksellä. Olympialaisiin liittyi se, että kisojen jälkeen syötiin terveellistä urheilijaruokaa eli ruisleipää ja maitoa. Veli tykkäsi enemmän coco popseista. Heittelin myös tennispalloa naapurin autotallin seinään ja tasapainoilin meidän kujan päädyn kaiteella.

Ala-asteella harrastin telinevoimistelua mutta lopetin sen jo kuudennella luokalla. Sen jälkeen koitti piiiiiitkä tauko temppuilu-urheiluissa. Kävin kyllä talleilla, fillaroin, kävelin koiran kanssa ja koululiikunnassa tehtiin kaikenlaista. Jossain jumpissa ja punttiksellakin pyörin enemmän tai vähemmän nuorena aikuisena ollessani, mutta ihan oikean liikunnan riemun löysin oikeastaan vasta sitten, kun aloitin aikuistelinevoimistelun noin viisi vuotta sitten.

Mitä tällä haluan sanoa? Ehkä sen, että jos huomaat, että lapsesi ihan tosi paljon tykkää jostain harrastuksesta, niin tue häntä. Jos lapsi haluaa noin vaan esiteinipäissään lopettaa hyvän harrastuksen, yritä pistää kapuloita rattaisiin. Mutta ennen kaikkea: aikuisena on mahdollista löytää uudelleen lapsekasta liikunnan iloa! Kokeilepa itse tehdä vaikka kuperkeikka. Mä tein pari Jumbon leikkipisteellä eilen, kivaa oli.

Oletko itse palannut lapsuuden tai nuoruuden harrastuksiin? Vai tykkäätkö nykyään ihan eri jutuista?

Kuvassa tänään seitsemän kuukautta täyttävä verkkarivauva kiipeilee. Tuleva parkouraaja? Toivottavasti osaan olla tyrkyttämättä liikaa mitään omasta mielestäni hyviä lajeja ja harrastuksia ja maltan kuulostella, mistä herra itse tykkää.

______

I was practising yoga on the kitchen floor and had a déjà-vu. I used to listen to my mums aerobics tape and excercise to it on our kitchen floor as a child. Not much has changed in almost 30 years.

Suhteet Oma elämä Liikunta Höpsöä