On käsittämätöntä, miten oman aktiivisuutensa ja onnensa nojaan meidät Suomi-äidit jätetään synnytyksen jälkeen. Fyysisesti siis. Ja ainakin täällä PK-seudulla. Väitän, että meikäläisten lantionpohjalihaksisto ja syvät keskivartalon tukilihakset ovat järjestään huonossa kunnossa ja suuri syyllinen on palauttavien ja vahvistavien harjoitusten teon laiminlyönti raskauden ja synnytyksen jälkeen. 

Äitien virtsankarkailu, laskeumat, tyrät, selkäkivut ja monet muut vaivat olisivat suurelta osin ennaltaehkäistävissä oikeanlaisella, yksilöllisellä palautumissetillä. 

Olen kuullut, että esimerkiksi Ranskassa äidit saavat 10 kerran fysioterapialähetteen mukaansa synnäriltä. Täällä käsketään aloittaa lantionpohjalihasten harjoittaminen heti synnytyksen jälkeen ja jälkitarkastuksessa lääkäri tsekkaa, että mestat on sisältä kunnossa – joiltain olen kuullut lääkärin myös tarkastaneen vatsalihasten erkauman. Minulta ei kyllä kummassakaan tarkastuksessa näin ole tehty. Kyselin tarkoituksella treeniohjeita ja vastaukseksi sain tehdä mitä vain mikä hyvältä tuntuu. 

Hyvältä tuntuminen on aika hasardi ohje. Jonkun mielestä tuntuu hyvältä lölliä sohvalla, toisen mielestä lähteä juoksemaan intervalleja tai hyppimään pituutta. Käsittääkseni on kuitenkin niin, että sohvalle ei kannata jäädä, paitsi jos on jotain tosi pahasti vialla. Mutta liian nopeasti aloitetut, voimakkaasti kropan ”alakoria” kuormittavat treenit voivat tehdä enemmän hallaa kuin hyötyä palautumiselle. 

Optimitilanteessa jokainen äiti saisi tukea ja ohjeita juuri oman tilanteensa mukaisesti. Kun näin ei kuitenkaan ole, on kiva, että täällä Suomessakin on ruvennut olemaan tarjolla erilaisia, nimenomaan tähän elämänvaiheeseen räätälöityjä treenejä ja palveluita. Osallistuminen vaatii toki omaa aktiivisuutta ja lompakon joustoa. 

Itse kävin (omakustanteisesti) Vipeltävän Siilin Mama core -kurssin, jossa 10 session aikana treenattiin mutseja normaalimpaan treenikuntoon. Kaikkien erkaumat tarkistettiin ja pienryhmässä sai yksilöllistä opastusta. Suosittelen ehdottoman lämpimästi.

Lisäksi kävin tutustumassa Mamma Bootcamp -tunnille, jossa tehtiin samantyyppistä palauttavaa ja vahvistavaa harjoittelua ulkona. Vauvat olivat mukana vaunuissa, ja alkulämmittely tehtiinkin kärryjä lykkien. Ruotsista meille kantautunut treenikonsepti on toimiva ja ainakin meitä luotsannut ohjaaja erittäin ammattitaitoinen. Folkhälsan kouluttaa ohjaajia ja harjoituksia järjestetään esimerkiksi eri voimisteluseuroissa ympäri Suomen. Minä kävin Vantaan Voimisteluseuran treeneissä.

Videolla muutama puistonpenkkijumppaliike kopsattavaksi lenkkipolun varrelle. Lisää päteviä ohjeita voi katsoa Selkäkanavasta (toistan itseäni, mutta Selkäkanava on tosi jees!).

Haluan siis sanoa, että synnytyksen jälkeinen palautuminen on tärkeä asia loppuelämän kannalta. Ei kannata lähteä liian äkkiä rehkimään eikä toisaalta myöskään jäädä laakereilleen letkottelemaan, sillä luonto saattaa tarvita vähän auttavaa kättä kunnolliseen toipumiseen. Turhan rajulla retuutuksella voi aiheuttaa esimerkiksi tyrän. Inkontinenssi on mielestäni myös turhan yleinen vaiva aikuisilla naisilla ja haluan uskoa, että järkevällä palautumisella – jumpalla ja levolla – se on ainakin osittain ehkäistävissä.

Millaisia kokemuksia teillä on treenien aloittamisesta synnytyksen jälkeen? Voit myös vinkata toimivista jumpista, treinereistä, nettiohjeista yms – uskon, että kiinnostusta on.

Itse koen, että olen nyt aika hyvin palautunut, kun toisen lapsen synnytyksestä on kulunut reilut kahdeksan kuukautta. Alaselkä kipeytyy vielä satunnaisesti, joten keskityn yhä coren vahvistamiseen. Juoksu ja tramppahypytkin tosin sujuvat jo, mutta en tee kumpiakaan säännöllisesti. Imetän vielä ja huomaan, että sen myötä nivelet ovat aika löysät, joten siksikin rajuimmat treenit odottavat ensi kesää.