Synnytyksestä on kulunut puoli vuotta. Tässä pieni selvitys verkkarimutsin ja verkkarivauvan treeneistä ja tämän hetken mitoista.

Raskaus toi mukanaan 14 kiloa, joista noin kahdeksan jäi synnytyslaitokselle. Synnytyksen jälkeen seurasi voimallinen mässäilyvaihe, kun kämppä pursusi rotinoita. Suklaata taisi olla parhaimmillaan neljä kiloa keittiön kaapeissa. Siitä huolimatta paino tuli alaspäin hissuksiin. Pari kuukautta sitten päätin vähän skarpata ruokavaliota ja otin noin kuukauden ajaksi käyttöön Kiloklubin, jonne merkkasin syömiseni ja liikkumiseni. Huomioin täysimetyksen, joka kuluttaa noin 500 kaloria päivässä. En siis raivolaihduttanut, vaan halusin pistää itseni ruotuun: syödä terveellisesti, monipuolisesti, en liikaa enkä liian vähän. Huomasin, että imetyksen ja päivittäisten vaunulenkkien myötä sai pullaakin syödä, että päivän energiatarve tulee täyteen. Olen onnekas siinä mielessä, että imetys on sujunut koko ajan kivasti. Olen myös kiitollinen siitä, että olen ollut koko ajan verrattain hyvässä kunnossa ja paino on tullut alas luontevasti. Kaikilla ei näin ole. En ole ottanut laihduttamisesta tai treenaamisesta stressiä, mutta en voi kieltää, ettenkö olisi toivonut, että pääsen pian hyvään kuntoon.  

Heinäkuun alussa aloitin säännölliset treenit, kävin ensin CompactFit Movement Centerissä kuukauden mittaisen starttikurssin ja nyt elokuun puolella olen käynyt käsilläseisonta- ja movement-tunneilla (video!) noin pari kertaa viikossa. Aion kokeilla lisäksi ainakin voimailua. Vaunulenkit ovat yhä ohjelmassa, joskin huomaan, että motivaatio niihin on vähän laskenut. Aika usein päikkärikävelyn korvaa bussi- tai junamatka keskustaan lounastreffeille. Vanha rakas ystäväni polkupyörä on kaivettu naftaliinista ja ajelen sillä treeneihin ja joskus myös kaupungille tai minne nyt satunnaisesti yksin matkaankin.

Paino, jota en missään nimessä pelkästään pidä hyvän voinnin tai ulkonäön ainoana mittarina, on nyt pari kiloa alle lähtöpainon. Kroppa toimii jo melko hyvin: pystyn treenaamaan näitä mainitsemiani juttuja oikein kivasti ja tunnen, että lihasmassa lisääntyy vauhdilla. Voimataso on toki heikompi kuin joskus aikaisemmin, mutta suunta on oikea. Vatsalihaksetkin alkavat olla aika hyvin palautuneet. Juoksua ja hyppyjä en ole nyt vähään aikaan testaillut, mutta uskoisin, että lantionpohjakin on hissuksiin sen verran timmi, että voisin ottaa myös rauhalliset hölkät agendalle. Syyskuun puolivälissä viimeistään, silloin olen menossa Väriestejuoksuun työporukalla… Kovin paljon tätä pari-kolme treeniä viikossa -tahtia en pysty näillä unilla kiristämään. Huomaan, että unenpuute paitsi, no, väsyttää, myös hidastaa palautumista merkittävästi.

Verkkarivauvan strategiset mitat puolivuotisneuvolassa olivat 70,3 cm ja 7785 g. Sopusuhtainen, jäntevä kaveri! Painoa oli tullut suhteessa pituuteen hiukan vähemmän kuin aikaisemmin, syynä lisääntynyt liikkuminen. Herra mönkii jo mittarimatomaisesti kovaa vauhtia eteenpäin (video!). Treenin alla näyttävät olevan oikea konttaus ja konttausasennosta istumaan pyllähtäminen. Ruokapuolella kiinteitä, eli erilaisia soseita ja puuroja (video!) sekä marjoja ja hedelmiä, maistellaan ja syödään jo varsin reippaasti. Päärynäsose on toistaiseksi ollut parasta herkkua. Hampaita on kaksi. Meitsin unenpuutteeseen liittyen myös uniyhteenveto: yleensä pari yösyöpöttelyheräämistä, joskus huonoina öinä pitää kaveria viihdyttää tunnin välein tai tunti kerrallaan. Yhden yön vauva oli mummilla hoidossa, ja silloin kyllä nukkui yli kahdeksan tuntia putkeen. Tarvitsen yöapulaisen!

Näillä mennään. Mitään erityisiä tavoitteita ulkonäön tai treenin suhteen mulla ei tällä hetkellä ole. Pyrin elämään niin, että voin mahdollisimman hyvin. Tarkoittaa kohtuullisen terveellistä evästä, herkuttelua tarpeen mukaan ja treeniä sen verran, kun hyvältä tuntuu. Ei mitään pakkourheilua. Suunta tuntuu olevan oikea, joten jatkan samaan malliin.