Setämies 77 laihduttaa, osa 2
Setämiehen ensimmäinen blogilaihdutuspostaus julkaistiin kolmisen viikkoa sitten. Myös herran saliohjelmaa on päästy kuikuilemaan. Oletkin jo varmasti kuumeisena odotellut, miten kesäkuntoon-projekti etenee. Välikatsaus, olkaa hyvät!
Tuskien taival
Painoni ei tunnu putoavan siihen tahtiin kuin haluaisin. Olen pitänyt tavoitteenani painaa kesäkuun alkuun mennessä 75 kiloa. Käyttämässäni Kalorilaskurissa on se ilkeä puoli, että kun asetan siihen painotavoitteen, eikä paino laskekaan, laskuri rupeaa kompensoimaan sitä pudottamalla sallittujen syötävien kalorien määrää. Tällä hetkellä saan päivän aikana popsia 1295 kilokaloria. Vaikka yritän annostella ateriat säännöllisesti pitkin päivää, huomaan, että minulla on koko ajan nälkä. Mahani ei jatkuvasti mourua lisää ruokaa, mutta tunnen kuinka verensokerini on alhaalla. Olen koko ajan hieman huonolla tuulella. Tässä liikunta tulee avukseni. Mikäli esimerkiksi juoksen 50 minuuttia, saan syödä enemmän, eikä laihduttaminen tunnu aivan niin hirveältä.
Olen myös onnistunut rääkkäämään itselleni huuliherpeksen, joka minulla on ollut kaksi kertaa aiemmin elämäni aikana.
Setämies laihduttaa, vaihekuva 2
Aloittaessani laihdutuskuuriani muutama viikko sitten päätin, että saan viikossa pitää yhden päivän, jona minun ei ole pakko ajatella laihduttamista. Ensimmäinen virallinen ”tsiittipäiväni” meni maltillisella mässäilyllä (söin 2168 kilokaloria) ja syödyt kalorit jäivät alle kulutuksen. Toisella kerralla ratkesin. Lähdin perjantai-iltana poikien kanssa rilluttelemaan ja mopo lähti totaalisesti kädestä. Seuraavana päivänä herkuttelin mm. jäätelöllä ja keitetyllä kielellä. Koen vieläkin kovaa moraalista krapulaa. Olen päättänyt, että seuraavat ”tsiittipäivät” vietetään kokonaan ilman tai kohtuullisella alkoholiannostelulla höystettynä. Niin että kontrolli pysyy, eikä kaksipyöräinen enää lähde keulimaan. Valvominen ja krapula eivät sovi laihduttajalle – puhumattakaan siitä, kuinka paljon energiaa esimerkiksi bissessä on.
Painoni ei ole laskenut aivan siihen tahtiin, kuin olisin toivonut. Noin 2,5 kiloa on karistettu kolmen viikon aikana. Tiedän syöneeni kohtuullisesti, enkä ole huijannut kalorilaskuria. Uskon ja toivon, että hidas painon putoaminen on selitettävissä kehon nestemäärien vaihtelulla ja lihasmassan kasvulla.
Laihduttaminen on selkeästi liikkuvaan maaliin tähtäämistä. Aion tulevaisuudessakin pitää tavoitepainona sen 75 kiloa. Mikäli kehoni kiinteytyy ja voimaa tulee lisää, en aio vaipua murheen alhoon, vaikka kesäkuun 1. päivänä painaisinkin esimerkiksi 77 kiloa. Lopullisina tuomareina saavat toimia ennen- ja jälkeen-kuvat, sekä kuvan tavoite-t-paita. Kun aamuisin ennen punnitusta kipuan vaa’alle, minusta tuntuu siltä, kuin olisin hieman kiinteytynyt.
Pääsiäinen sotki ruokavalioni perusteellisesti, mutta se oli kyllä odotettavissakin. ”Pääsin” viettämään pyhät Kuopiossa appivanhempien luona. En ahtanut itseeni mahdottomia määriä ruokia, mutta hiilareita tuli popsittua huomattavasti tavallista enemmän. Kotiin päästyäni olin turvoksissa ja vaaka kertoi painoni nousseen kaksi kiloa. Tänään torstaina pääsiäiskilot ovat jo kadonneet.
Kiitos muuten kaikille palautteesta! Pakastevihannespussit on lisätty ruokavalioon. Mukaan ovat tulleet myös pakastemarjat ja vähäkaloriset marjakeitot. Saliohjelmaa on myös hieman muutettu. Pyrimme treenikaverini Karin kanssa tekemään jatkossa penkissä sarjat isommilla painoilla ja muutenkin vältämme koneita. Dipit ja leuat tehdään esimerkiksi nykyään vanhaan tyyliin ilman koneita ja helpotuksia. Jalkaprässi saa myös hetken lepoa kun keskitymme hieromaan kyykyn ja maven kuntoon. Kyykkykengät ovat ostoslistalla.
Vinkit, palaute ja postausaihe-ehdotukset ovat kaikki oikein tervetulleita jatkossakin!