Setämies 77 laihdutti, neljäs ja viimeinen osa

Setämiehen laihdutusproggis kuvina. Tavoitepaita on nyt käytössä! (Hyvä, koska se on lahja multa eli Ninalta.)

 

Kesäkuun ensimmäinen päivä on koittanut! Edellisestä kirjoituksestani on pari päivää päälle kuukausi aikaa. Nyt on aika tehdä ainakin jonkinlainen tilinpäätös tästä projektista. 

Aamupainoni oli tänään 76,5 kiloa. Paino on pudonnut 7,7 kiloa, mutta  en ole (vielä) saavuttanut tavoitteeksi asettamaani 75 kilon painoa. Lopetin kalorilaskurin käyttämisen suurin piirtein kuukausi sitten ja ainakin nyt oloni on huomattavasti parempi. Jotenkin tuntuu siltä, että vaikka paino ei juuri putoa, niin tilanne ei tunnu toivottomalta ja kiinteytymistä tapahtuu koko ajan. Aion jatkossa pudottaa painoani korkeintaan kuukauden kuureissa. Mikäli kuurien väleillä onnistun pitämään painonnousun kurissa, elämäntavat terveinä ja liikunnan osana arkea, tiedän, ettei minulla pitäisi olla mitään hätää. Jatkuva itseni kieltäminen ei sovi minulle. Tulen siitä huonotuuliseksi ja huomaan vaan äkkiä harrastavani viikkorutiinia, jossa nillitän arjet ja annan mopon keulia totaalisesti viikonloppuisin. 

 

InBody-mittaus 

Juttelin pari viikkoa sitten kaverini kanssa joka on vaihtanut bilsan jatko-opintonsa tankotanssi-studion pyörittämiseen. Oli perjantai-ilta ja hän kertoi, että heillä oli paraikaa salilla käynnissä InBody-mittaus. Homma toimii ilmeisesti niin, että InBody-parivaljakko kiertää Suomen saleja mittarin kanssa ja kun sopiva tilaisuus tulee, kehonkoostumusmittaukseen voi varata itselleen ajan. Kutsu kävi, ja vatsa täynnä kuin turusen pyssy pyöräilin kuulemaan, kuinka läski todella olen. Onko rasvaiselle setämiehelle mitään masentavampaa kuin olla samassa jonossa kehonkoostumusmittaukseen kuivien kilpaurheilijoiden kanssa? En tiedä, mutta jos et halua vertailla täydellisiä tuloksia omaasi, niin suosittelen käymään mittauksessa jonkun oman tasoisesi kaverin kanssa. Masentavia uutisia on mukava kuulla kun vieressä on joku joka oikeasti ymmärtää, miltä sinusta tuntuu. 

 

Sitten mittaukseen ja tuloksiin. Paino oli mittaushetkellä  11.5. 78,3 kiloa. Se joka itseäni eniten kiinnostaa, on tietenkin rasvaprosentti. Se on mittauksen mukaan 19,1 %. Normaalin ylärajoilla. Lihasmassaa on 35,5 kiloa, eli prosenteiksi muutettuna 45,3 %. Tämäkin viitearvojen ylärajalla. Muskeleita on, mutta voisi olla enemmänkin. Laitan liitteeksi kuvan InBody-tulosteesta, josta jokainen voi päätellä mistä pienet setämiehet on tehty. Seuraava mittaus on joskus syksyllä. Mittaus maksoi 20 euroa ja on ihan hauska lisä omaa edistymistä arvioitaessa. Vaikka tässä hehkuttelenkin kehonkoostumusmittausta, on mielestäni paras edistymisen mittari on yhä peili, täydennettynä vaa’alla ja mittanauhalla. 

 

Uusi ohjelma 

InBody-mittauksen parasta antia oli se, kun tulostetta pääsi tavaamaan mittauksen suorittaneen henkilön kanssa. Palautteesta ja omista tuntemuksistani vedin sen johtopäätöksen, että olimme Karin kanssa alkaneet ”mummoilla” salilla. Kerroin Karille huolistani ja päätimme muuttaa ohjelmaamme. Karsimme päällekkäisyyksiä ja ylimääräisinä poistettuja liikesarjoja kompensoimme lisäämällä reilusti painoja. Lisäksi olemme alkaneet käydä juoksemassa. Karia sai alkuun taivutella varsin pontevasti, mutta kun suostuttelu oli tehty, äijä pinkoi jo ensimmäisellä kerralla melkein 8 kilometrin lenkin ihan reippaaseen 9,5 km/h tahtiin. Ei siis ollenkaan huonompi saavutus ensikertalaiselta lenkkeilijältä. Vaikka parin viikon sisällä ei uudesta saliohjelmasta voi päätellä kummia, niin olo on jokaisen treenikerran jälkeen parempi. Treenikerran viemä aika on pudonnut puolella tunnilla ja olo on painojen noston ansiosta todella treenattu. Vaikken ole tehnyt penkillä ykkösiä, niin voin kertoa, että leuanvetotulokset ovat nousseet muutamassa viikossa useita toistoja ja käsivarsiin on alkanut ilmestyä uusia suonia ja muotoja… edistystä siis. 

 

Mitä tästä kaikesta on opittu 

Tavoitepainoa eli 75 kiloa ei saavutettu, mutta se ei oikeastaan kismitä ollenkaan. Pääasia on, että treenatessa arki tuntuu elämisen arvoiselta ja suunta on oikea. Se, meneekö ihannepainon saavuttamiseen kolme vai kuusi kuukautta, ei oikeastaan tunnu tällä hetkellä kovin tärkeältä. Matka jatkuu, mutta omaa itseään tarkemmin kuunnellen. Kiitos kaikille teille, jotka olette jaksaneet lukea kokemuksistani. Lupaan laittaa päivityksiä aina kun jotain raportoimisen arvoista ilmenee.

 

Setämies-meemi