Verkkarimuijan treenikokeilu: Crossfit Satama
Siirryin kuntoilussa tuumailusta toimeen, noin yhden viikonlopun aikana kertarysäyksellä. Mitä sitä turhia miettimään…
Sain Vertical Clubilta kutsun tutustumistunnille heidän naapuritreenipaikkaansa Crossfit Satamaan sunnuntai-illalle ja tietysti tartuin tilaisuuteen. Ja sitten unohdin koko jutun. Lauantaina korkkasin nimittäin juoksukauden. Kävin kipittämässä vitosen lenkin puoleen tuntiin, eli itselleni aivan normaaliin vauhtiin. Edellinen juoksukerta oli joskus alkusyksystä. Juoksu kulki siis oikein mallikkaasti. Kunto kesti ja ainoat tuskat tuntuivat yläselässä. En pissinyt housuun eikä muitakaan noloja post-synnytysasioita tapahtunut 😀
Pikkuisenhan siitä meni kroppa väsyksiin ja nivusissa tuntui, että juostu oli, eikä mitään superpehmeää aloitusta oltu suotu. Silloin muistin, että olin menossa crossfittaamaan seuraavana iltana. O ou!
Sunnuntaina oli tuplatreenipäivä: verkkarivauvan eka vauvauinti ja illan crossfit. Vauvauinnista voisin kertoa ihan omassa postauksessaan, sen verran liikkistä siellä oli. Crossfit-testauksessa tutustuttiin ensin lajiin ja päivän amrap-treenin liikkeisiin. Sitten treenattiin vartti ja palauteltiin perslihaksia pikku pallon avulla.
Vartin amrap eli as many rounds as possible -treenissä kyykättiin, kannettiin levypainoja, peruuteltiin käsilläseisontaan seinää vasten ja tehtiin vatsoja. Jotkut hienot nimet noillakin liikkeillä oli, kuten kulttuuriin kuuluu. Vartti kuulostaa lyhyeltä ajalta, mutta ei tuntunut siltä. Kyllä huomasi, että kroppa on ollut ihan muussa käytössä viime ajat. Hauskaa oli, joskin hiukan lannistavaa, ettei tosiaan pystynyt sellaisiin suorituksiin, kuin olisi halunnut. Tiedän tiedän tiedän, pitää antaa aikaa palautua ja olla itselleen armollinen jne. Mutta ei se oo ihan helppoa! Session jälkeen naama oli kuin punajuuri (ks. kuva) jotakuinkin koko loppuillan, eli tehokas harjoitus.
En ole harrastanut crossfitiä. Olen testannut sitä kerran Veto-salilla, kiitos Natan ja Saaran, ja vähän lajia liippasi myös Fressin Sisu-treeni. Veto-treenit oli muuten sinä päivänä, kun tein positiivisen raskaustestin.
Mulla on crossfitiin kaksijakoinen suhtautuminen. Toisaalta tykkään tuollaisesta täysillä treenaamisesta ja kunnon hikoilusta. Crossfittaajilla tuntuu olevan hyvä ryhmähenki ja kova tekemisen meininki. Toisaalta kaikki hassut sanastot, lajiominainen hehkuttelu ja juuri se yltiöpäinen tiimspiritti kevyesti ahdistavat. Kuntosalilla crossfittaajat tunnistaa usein siitä, että he ryskyttelevät painoja kiivaalla tahdilla ja varaavat about kolme laitetta itselleen pitkäksi aikaa :)
On myös mahdollista, että en harrasta crossfitiä, koska pelkään, että hurahtaisin siihen liian pahasti, eikä mulla juuri nyt ole moiseen mahdollisuutta. Kysyin kuitenkin treenin vetäneeltä Alexilta (yllä, huonossa kuvassa), mitä eroja Helsingin crossfit-saleilla on, JOS nyt päättäisinkin alkaa harrastaa. Hänen mukaansa saleilla voi olla pieniä vivahde-eroja treenien suhteen – joillain tehdään enemmän voimailua ja joillain esimerkiksi trikkejä, mutta pääasiallisesti paikaksi kannattaa valkata sellainen, jossa viihtyy. On tärkeintä, että treenipaikka ja erityisesti -porukka ovat itselle mieluisia. Hyvin vastattu.
Kyselin valkulta myös sitä, voiko crossfitiä alkaa harrastaa, jos on ihan rapakuntoinen. En nyt tietenkään tarkoita itseäni, olenhan melko fit ;) Kuulemma voi. Treeniryhmiä ei jaeta kunnon tai tason mukaan, mutta treenin sisältö ja vastukset katsotaan kullekin yksilölle sopiviksi.
Jos Helsingin Kalasatamassa sijaitseva Crossfit Satama kiinnostaa, niin käy kurkkaamassa nettisivut.
PS: Arvatkaapa, onko lihakset ihan &%##n jumissa? Onko helppo kannella 6,66 kg painoista vauvaa? Sujuiko tennis eilen kivasti?