Vieraassa kropassa eli raskauden puoliväli

Hups vaan olen lusinut raskaudesta jo puolet. Melkein huomaamatta. Tai no, olinhan mä aika p#%”ana koko heinäkuun, mutta kuitenkin. 

Ekan raskauden aikana seurailin etenemistä tarkasti ja kiinnostuneena. Nyt tuntuu sille, että olen vaan juossut pää kolmantena jalkana lapsen perässä aamusta iltaan ja välillä yöhönkin, ja siihen lisänä kämpän myynti, uuden remontointi, muutto ja erinäiset jälkijärkkäilyt ovat vieneet tehokkaasti niin virran kuin ajatukset. 

Eilen oli eka päivä, kun jotenkin pysähdyin pitkästä aikaa. Mallitoimistosta pyydettiin ottamaan mitat, jos vaikka voisin vielä osallistua joihinkin jumppakuvauksiin. Vähän veikkaan, että vyötärönympäryksellä 94 cm ei ihan mennä läpi normivartaloisesta. Illalla taas alkoi mammajoogakurssi, jossa oli kerrankin aikaa keskittyä omiin fiiliksiin ja kropan tuntemuksiin. Tuossahan tuo maha rellottaa, perhana sentään! 

Jooga oli erilaista kuin edellisellä kierroksella. Silloinen ope veti enemmän lihaskuntopainotteisen treenin, tämä kurssi taas on pitkälti hatha-joogaa, eli lempeää venyttelyä ja vanuttelua. Molempi parempi, mutta näköjään mammajoogalle ei ole mitään varsinaista normistoa, vaan se voi olla melkein mitä vaan ohjaajasta riippuen. Olenko oikeassa?

Olin jopa vähän järkyttynyt siitä, miten jumissa ja raskaana sitä ollaankaan. Viimeisimmistä treeneistä CompactFitillä on kulunut luvattoman pitkä aika, aika ja virta eivät vaan ole riittäneet, ja kolotuksia alkaa tuntumaan siellä sun täällä. Muistuu mieleen vanhan ei-verkkarimuija-Ninan kroppa. Hartioita jumittaa, selkä on aamuisin jähmeä, nivunen juilii ja mitä vielä. Lienee aika tehdä asialle jotain. Onneksi oli tuo jooga buukattuna! Jospa se sysäisi muuhunkin hyvinvointia lisäävään toimintaan. 

Kuvassa olen hehkeä, vaikka raskaana. Huomaattehan! Ommmmmmm.