Viimeinen kolmannes starttaa virallisesti tänään. Synnytykseen on siis enää noin 3 kk! Tai vajaat, jos baby sattuisi syntymään etuajassa. Aikamoista 🙂 

Synnytys on tuntunut koko tämän raskausajan jotenkin hyvin kaukaiselta jutulta, mutta nyt siihen ei ole enää kauaakaan. Toisaalta olen koko ajan malttamattomana odottanut juuri sitä, että vauva oikeasti vihdoinkin tulisi maailmaan, toisaalta raskausaikani on mennyt niin mukavasti, että voisin vain jatkaa tätä raskaana oloa 🙂

Sinänsä siis tavallaan olen innoissani siitä, että kohta vihdoin nään miltä vauva näyttää ja saan hänet syliini, mutta toisaalta sitten joudun lopullisesti jättämään hyvästit tälle leppoisalle raskausajalle ja sille, että voin tehdä mitä itseäni huvittaa. Mennä ja tulla miten haluan. Kohta minulla onkin pikku kaveri koko ajan seurana. Se on samalla ihanaa ja haikeaa. Ikävä tulee myös tätä vauvavatsaa, johon olen näiden kuukausien aikana ihastunut ja tottunut <3

Välillä on jotenkin ihan epätodellinen olo sinänsä, että tuntuu niin normaalilta. Ei siis yhtään siltä, että olisin raskaana. Ja jotenkin tuntuu, että mitä pidemmällä raskauteni etenee, sitä energisempi ja tarmokkaampi olen. Vatsakaan ei ole ollut tiellä, enkä ole tuntenut oloani kömpelöksi. Siksi toisinaan, kun kävelen peilin ohi, saatan hätkähtää, että ai niin, mähän olen raskaana! 😀
 

Huomasin viime viikolla, että vauva on kasvanut ja vahvistunut sen verran, ettei sen liikkeitä ainoastaan tunne, vaan nyt jo myös näkee vatsan päältä. Sitä, miten vatsa liikkuu, on hauska seurata selällään maaten 🙂 Puoli-istuvassa asennossa sen näkee parhaiten. 

Välillä kaveri myllää paljonkin ja välillä taas vain chillailee. Joskus tuntuu vain muljahduksia, ehkä vauva kääntää silloin kylkeään? Tai ui sivuliukua 😀 Kovat potkut lähtevät varmaan jaloista, kun taas hennommat töytäisyt tulevat ehkä kyynärvarsista tai käsistä. Ehkä myös olkapäistä? Kun ei tiedä tarkkaan, pitää vain arvailla.

Kuva on hieman huonolaatuinen, mutta saa nyt kelvata. Joulukuun valo ei oikein riitä kännykälllä kuvaamiseen 🙁