Hei hei, mitä kuuluu?

Viikko on kulunut siitä, kun Suomesta läksin suureen maailmaan. Ehkäpä on siis aika hiukan kerrata mitä tässä yhden illan ja 5 päivän aikana on ehtinyt touhuta.

Otin tavoitteeksi hoitaa kaikki viralliset asiat alta pois ensimmäisenä. Mistä johtuen suuntasinkin ensimmäisenä pankkiin.
Olin jo Suomessa avannut tänne tilin, joten kävin vain tunnistautumassa ja aktivoimassa tilini. Tämä ei vienyt kauaa.
Rahan siirtäminen tälle tilille onkin osoittautunut haasteellisemmaksi.
Ensin en meinannut löytää oikeaa tapaa Osuuspankin sivuilta, siirto kun tapahtuu ulkomaanmaksu-kohdan kautta.
Ja nyt kun sen löysin, maksun varmennus lähetetään Suomen numerooni, joka minulla ei tietenkään ole käytössä. Eli odottelen nyt sähköpostia pankilta, miten pääsen vaihtamaan maksun vahvistuksen Australian puh.numerooni.

Seuraavaksi hyppäsinkin kadun toiselle puolelle hankkimaan itselleni paikallisen liittymän. Sekin onnistui suhteellisen helposti, vaikka myyjä selkeästi oli hiukan hakuteillä (ei mm. osannut päättää ruksiiko opiskelija, työtön, vai töissäkäyvä kohdan lomakkeesta).
Joskin liittymä ei datankäyttö rajoituksineen ole mikään paras vaihtoehto. Mutta ajattelin nyt testata hetken ja katsoa tuleeko vaihto tarpeelliseksi.

Medicare kortin sai viemällä täytetyn hakemuksen toimistolle, jossa tiedot kopioitiin koneelle ja sain tositteen kortista. Virallisen kortin saan postitse.

Tänään jäin sisätiloihin hoitamaan lisää asioita. Harmi sinänsä, kun päivä oli aurinkoinen ja lämpöäkin +20°c.
Sen verran piipahdin ulkona, että kävin fruit marketista hakemassa edullisia hedelmiä ja lehtikojusta Opal-kortin. Helpottuu julkisilla kulkeminen.
Muuten kävin koko päivän läpi vuokrattavia huoneita ja työpaikkoja niin, että huomenna astelen vain kirjastoon lähettämään hakemukset. Huoneissa oli kyllä mukavasti vaihtoehtoja. Ainoa ongelma on, etten tarvitse huonetta vielä pariin viikkoon.
Sitten pitäisi tilata vielä veronumero. Yritän kovasti muistaa, ettei tänne olla lomailemaan tultu. Meinaa unohtua.

Lomailusta puheenollen. Kävimme Aussin kanssa elokuvissa katsomassa The Man from U.N.C.L.E. Ja voin suositella! Elokuva oli aivan mahtava. Juoni on kietoutunut USAn ja Venäjän kylmän sodan ympärille ja siitä on onnistuttu rakentamaan todella vauhdikas ja humoristinen. Lähes täydelliset piirteet omaavat miesnäyttelijät eivät myöskään leffaa ainakaan huonontaneet. Ellei oteta huomioon valinnan vaikeutta miesten välillä.

Perjantaina kävimme tapaamassa Aussin ystäviä mielettömässä reggae-baarissa Manlyssa.
Baari oli todella pieni, yksi pitkulainen huone, mutta tunnelma oli aivan uskomaton. Kaikki hytkyivät mukaansatempaavan musiikin tahtiin, mikki kiersi asiakkaiden käsissä, jotka ihmeellisesti tuntuivat osaavan tämän hämmentävän musiikkityylin. Kaikki tanssivat yhdessä ja baarimikkokaan ei suostunut ottamaan rahaa vastaan kuin vasta illan päätteeksi.

Heti baariin astuttaessa huomasin olevani katseen kohteena. Tanssilattialla keinui upea brunette, joka selkeästi silmäili minun suuntaani. Ehdinkin todeta Aussille, että ilmassa on pientä lesbovibaa, kun tajusinkin jo tanssivani käsikädessä ko. naisen kanssa. Myös Aussi sai kaulaansa hiukan liikaa juoneen nuoren naisen, jota joutuikin väistelemään pitkin iltaa.
Pelasimme baarissa myös korttipeliä, jossa oli tarkoitus päästä eroon omista korteista ja käräyttää muita huijaamisesta. Minä voitin. Toki täytyy aussien hyväksi sanoa, että he olivat enemmän keskittyneitä hauskanpitoon kuin voittamiseen. Minun kunnianhimoiselle luonteelleni moinen ei tule kuuloonkaan. Kaiken kaikkiaan upea ilta!

Lauantaina tapasin toisen suomalaisen blogia kirjoittavan tytön. Tapasimme Coogee Pavilionissa, hienossa ruoka/juomapaikassa ihanan rannan läheisyydessä.
Kävimme siellä viime syksynäkin Aussin kanssa, joten perille oli helppo löytää, vaikka navigaattori pyöräyttikin minut sinne maisemareitin kautta. Muuten Coogeelle joutui matkustamaan sekä junalla että bussilla, mikä sujui kuitenkin yllättävän sukkelaan.
Illalla tapasin samassa paikassa vielä Aussin kanssa ja siirryimme yläkertaan juhlistamaan hänen ystävänsä synttäreitä. Mukava päivä kaiken kaikkiaan.

Sunnuntaina sain kutsun grillaamaan, mutta valitettavasti saimme aiemman illan ruuasta jonkin pöpön, koska halailimme molemmat pönttöä seuraavan yön ja päivän. Vähemmän miellyttävä kokemus, mutta Aussin sanoin ”ollaan ainaki oltu kipeitä yhdessä”. Todella. Jos sen nyt viitsii ansioksi lukea.

Siinäpä ensimmäinen viikko reissussa pähkinänkuoressa. Keskiviikkona on vielä edessä karaokea ja perjantaillekin saimme kutsun illanviettoon.

Eikö ole hirveää lukea tällaista tylsää p***aa? Noi käytännön asiat eivät ole mitenkään mieltäylentävää luettavaa, mutta kirjoitan niistäkin ihan siltä varalta, että joku reissua suunnitteleva sattuu tämän blogin löytämään. Tarkempia tietoja saa kysymällä.

Mutta mitä oikeasti on meneillään? En tiedä. En todellakaan tiedä.
Kaikki Aussin kaverit tuntuvat suhtautuvan meihin kuin pariskuntaan. Ja ihmeellisesti mä olenkin tällä kertaa tavannut Aussin kavereita.
Viimeksi täällä ollessani tuli puhe seurustelukumppaneista ja sainkin kuulla, että Aussi esittelee vain harvat ja valitut läheisilleen.
Naisen, jonka hän esittelee perheelleen ja ystävilleen pitää kuulemma olla avoin/sydämellinen/saada kaikki näkemään miten ihana onkaan-tyyppi (blaa blaa blaah), joka on siis yhtä kaukana minusta kuin Suomi on Australiasta. Siis mähän olen ihan mahtava, lämmin ja ystävällinen persoona (kun sille päälle satun), mutta enpä ihan noilla sanoilla itseäni kuvaisi. Että otappa tästä nyt sit selvää.

Toki tässä ihmissuhteessa on alkanut olla vähän parisuhdemaisia piirteitä. Nukahdin tänään yhdeksän aikaan illalla sängylle, josta heräsin tuntia myöhemmin ihmeelliseen natinaan.
Raotettuani silmiäni, näen Aussin edessäni syömässä minun palaani suklaapiirakasta. ”I was gonna ask if u wanna eat it, but then I just ate it”. Reilupeli. Ja: ”Thanks for warming up my side, now move over to your own side”.
Että jos mä jotenkin ihmeellisesti olen joutunut parisuhteeseen, niin mä haluaisin kelata tän siihen kohtaan, kun ollaan niin hulluna toisiimme, ettei yöllä malttais edes nukkua. Mä aloitan parisuhteeni aina sillä. En siirtymällä omalle puolelleni sängyssä.

No, vakavasti puhuen: ilmaisen vnkin annan. Jos olette lähdössä vuodeksi reissuun, älkää alkako deittailla ketään kotimaassa. Ainakaan ketään hyvännäköistä. Upea kroppaista. Ja kaikin puolin täydellistä. Älkääkä ainakaan deittailko tätä ihmistä 7 kuukautta.
Menee nimittäin pääkoppa hyvin sekaisin, kun on ehtinyt tottua johonkin, joka yllättäen onkin monen meren ja maan takana.

Kylläpäs mä olenkin sopan keittänyt.

P.S. Mä olen ollut hyvin laiska kuvaamaan mitään. Koittakaa kestää. Tai googlettakaa Sydney. Kuvahaulla pitäisi löytyä jokunen räpsy.