Täällä maailman toisella puolen

 

Sain rastittua yhden asian ”nämä haluan kokea Australiassa”-listaltani. Nimittäin valaiden bongauksen! Ja olihan kokemus. On kyllä uskomatonta ajatella miten paljon elämää meressä onkaan. Ja minkä kokoista! Nähtiin kaiken kaikkiaan kolme aikuista ryhävalasta ja yksi poikanen. Vaikeita kuvattavia tosin, miljoonasta kuvasta vain muutama onnistui edes joten kuten.

​Näimme myös hylkeitä ”nukkumassa” veden pinnalla. Ja opimme, etteivät ne varsinaisesti koskaan nuku. Kerta kaikkiaan mukava reissu kämppisteni Nancyn ja Masin kanssa.

 Käväisimme tyttöjen kanssa myös Ivyssa torstai yönä. Täytyy kyllä sanoa, että hienoista puitteista huolimatta ei kyllä ole minun makuuni. Liian pintaliito-paikka. Musiikki oli mielestäni huonoa ja koko ajan oli joku tyrkkimässä. Ei tullut mieleenkään yrittää ahtautua tanssilattialle.

Ennen Ivya kävimme syömässä Bondilla yhdessä paikallisten suosimassa irkku baarissa, jossa esiintyi todella hauska ja osaava bändi.  Siellä viihdyinkin huomattavasti paremmin. 

Muuten elämä on alkanut pikku hiljaa asettua uomiinsa. Työt on alkanut, joskin suhteellisen vähillä tunneilla vielä. Maanantaina alkaa koirankoulutus-työ, jota odotankin jo mielenkiinnolla.
Kävin myös tekemässä ensimmäisen päiväni hoitolalla. Oli aika erikoinen meininki. Sain mm. mustelman käteeni käsihieronnasta, jota minulle opettivat. Sen verran oli kovakouraista.
Hygienia ei myöskään ole ihan Suomen tasolla. Mikä on sinänsä vähän hassua, koska nämä täällä eivät tunnu ymmärtävän miten saman rätin käyttäminen tasoille ja lattioille sekä puhtaiden pyyhkeiden/tuotteiden lattialla pitäminen ei muka ole hygieenista. Myös sterilointi tarkoitti käytettyjen välineiden pyyhkimistä appelsiini-öljy seoksella ja sulkemista steriloituun pussiin.
Joka hoidon jälkeen oli äärimmäisen tärkeää vaihtaa kaikki ”petivaatteet” hoitopetiin, koska ne olivat käytettyjä (eli likaisia), mutta esimerkiksi asiakkaan paljaisiin jalkoihin laitettavat lämpösukat eivät kuulemma vaatineet pesua. Hiukan ristiriitaista.
Toinen suurta ihmetystä aiheuttanut asia oli brassi-vahaus. Siinä missä Suomessa ollaan äärimmäisen tarkkoja, että asiakkaalla on oma yksityisyytensä toimenpiteen ajan eikä huoneessa todellakaan ravaa muita, täällä minut pyydettiin tekemään asiakkaalle samalla rentouttavaa käsihierontaa. Todella outo yhdistelmä.
Muutenkin hoitolaksi, jonka seinille on ripustettu lappuja ”Remember to be present”, ”Give a client time” jne on vähän omituista, että hoidot husitaan monen työntekijän voimin yhtä aikaa (mm kasvohoidon ja brassi/säärten vahauksen voi hyvin tehdä yhtä aikaa). Hanskatkin löytää vahauksessa käsiin säännöllisen epäsäännöllisesti. Erikoista meininkiä. Todella.

Kunnon salille en ole vielä uskaltautunut. Olen käyttänyt taloyhtiön huonoa salia. Mutta ajattelin käydä etsimässä käsiini treeni ”kuminauhan”. Sillä saakin jo paljon aikaiseksi (mm. takapotkut, joita persaukseni jo kuumeisesti kaipaa. Ehkäpä ostan myös 10 kg käsipainot). Olen myös käynyt puistossa rankaisemassa takamustani askelkyykkyjen merkeissä. Toimiikin oikein mukavasti.

 

Tässä poseeraamme tyttöjen kanssa ihanan aurinkoisena päivänä. Kyllä merellä olo on vain mahtavaa!

Ja loppuun vielä iloinen kuva työkavereistani!