Asiaa koirista
Minä olen koirankouluttaja. Minulla on itselläni kaksi koiraa.
Työskentelen Sydneyssä koirien ”päiväkodissa” ja työpäiväni alkaa ulkoiluttamalla kolmisenkymmentä koiraa. Tänään työpäiväni alkoi mitä hirveimmällä tavalla. Minulle esiteltiin millaista jälkeä tappelevat koirat voivat saada aikaan.
Korva ja koira. Samasta yksilöstä, mutta erillisissä kuvissa. Voin sanoa, että varmana sattui. Sen verran näytti veri lentäneen. Ja liekö ne koiran korvaa takaisin tikkaavat. Mutta miksi ja miten?
Olen kauhukseni huomannut, että suurin osa ihmisistä ei tiedä koirista paljoakaan.
Yksi tärkeimmistä asioista, joka jokaisen tulisi ymmärtää on, että koira on laumaeläin. Laumassa elävä eläin. Lauma ei ainoastaan luo turvaa ja mukavuutta. Se luo sääntöjä ja rajoja. Ja se opettaa ne jälkikasvulleen esimerkin ja palautteen avulla. Siksi niskakarvani nousevat pystyyn joka kerta, kun kuulen kommentin ”antaa koirien selvittää välinsä itse”.
Jokaisella koiranomistajalla on suuri vastuu opettaa koiralleen meidän ihmisten laumaan sopivat tavat. Mutta koska koira ei ole ihminen, pitää sen oppia olemaan myös omiensa kanssa. Joten meidän ihmisten tehtäväksi jää opettaa myös rajat koirien välisiin kohtaamisiin. Tätä teen päivittäin töissä ulkoiluttaessani tai vahtiessani koiria kehässä.
Hihnassa ei leikitä, ketään ei nylkytetä, leluilla ei leikitä kehässä, liian rajut leikit loppuu tykkänään eikä ketään kiusata. Näitä asioita seuraan töissä yhtenään.
Tänäänkin olen keskeyttänyt liian innokkaan staffipennun leikit useaan kertaan. Miksi?
Ensin Kaya pentu yritti leikkiä aran aikuisen koiran kanssa. Arka puudeli teki ”ilmanäykkäysyjä”, juoksi poispäin ja piiloutui lopulta pöydän alle. Kaya seurasi ja yritti leikkiä. Ei ei ei. Kaya on perheensä ainoa koira ja tarvii vielä ohjeistusta miten leikitään. Kaya ei ymmärrä koirien kieltä. Toinen koira ei halunnut leikkiä.
Kun ohjasin Kayan kerta toisensa jälkeen muualle, päätyi hän lopulta leikkimään toisen staffin kanssa. Ja leikki muuttui rajuksi. Murinaa ja puremista. Mutta edelleen leikkiä. Keskeytin tämänkin. Miksi? Koska seuraava tapahtui:
Kun olin keskeyttänyt kaksikon leikit, lähellä ollut työntekijä oikaisi, ettei heidän leikkejään tarvitse keskeyttää, kun ovat niin hyviä kavereita. Selvä.
Leikki jatkui, kun tämä työntekijä asteli itse kehään ja keskeytti kaksikon leikit koska ”he was biting her ear!” (Korvakammo on todellista!).
Kaksikko jatkoi edelleen leikkimistään, koska raju leikkiminen oli nostanut molempien kierrokset. Kun tämä tapahtuu kehässä, jossa on noin 30 muuta koira, arvaatte varmaan mitä tapahtuu. Alta aika yksikön, parivaljakon ympärillä oli yhtenään haukkuvia koiria, mukaan leikkimään haluavia koiria ja järjestyksen takaisin palauttavia koiria. Tappeluhan siitä seurasi. Lopputulos: minä hämään koiria heittelemällä herkkuja maahan.
Kun ollaan isossa laumassa, pitää aina huomioida koko lauma. Kaikenlainen kierroksia nostava toiminta on silloin riski. Ongelmien ennaltaehkäisy on erittäin tärkeää ja itse pyrinkin heti katkaisemaan ei-toivotun käytöksen. Se on aina tehokkaampaa kuin odottaa vääränlaista käytöstä ja puuttua siihen vasta sitten. Koiratappelun ollessa jo käynnissä, olet auttamattoman myöhässä. Ja suuressa riskissä tulla itse purruksi.
Lauantaina alkaa toinen työni koirankouluttajana. Ensimmäinen kurssini täällä. Pääsen näkemään, millaista koirankoulutus täällä käytännössä on. Kurssimateriaalihan minulla onkin, mutta on mielenkiintoista nähdä miten tosissaan osallistujat kurssin ottavat. Suomihan on todella menestynyt koiraurheilun saralla.
Odotan innolla!
P.S. Rauha maassa Aussin kanssa. Molemmat pyysi anteeksi ja minä lähetin hänelle tämän kuvan:
