Avoin kirje Suomeen

Moi!

Mitä kuuluu?

Tänne kuuluu oikein hyvää.

On tullut tavattua paljon muita suomalaisia. Yllättävän moni tänne onkin tiensä löytänyt.

Viime viikolla treffailtiin ihanan Pilvin kanssa oikein pariin otteeseen saman päivän aikana.
Ensin käytiin lounaalla jakamassa ilot,surut ja ihmettelemässä parisuhteita, ja illasta käväistiin ”yksillä”. Kolme viinilasia taisi kaiken kaikkiaan mennä. Oli oikein mukava ilta neljän suomalaisen, neljän tsekin ja Aussin voimin.
Joskin välillä meinaa naurattaa mitä kaikkea ventovieraat alkavatkin selittää hiukan juotuaan. Piti hiukan miettiä kuulinko oikein, kun keskustelussa täysin vieraan ihmisen kanssa vilahtivat sanat ”friends with benefits” ja ”my sex life”.
Myös Minskyssä viime lauantaina minua iskettiin tarinalla kauniista naisesta, joka paljastui lopulta ladyboyksi. Ja tämähän paljastui siinä vaiheessa, kun oltiin jo riisumassa. Mahtoi olla kiusallista. Tai mistä minä tiedän loppuiko lysti oikeasti siihen…

Oli myös erikoista huomata, etten ihan hirveästi tykkää katsoa Aussia tiiviissä keskustelussa muiden naisten kanssa. Mä kun en ole (ainakaan ollut) tippaakaan mustasukkainen ihminen. Ehkä tämä kertookin enemmän luottamuksesta.

Käytiin myös katsomassa Paluu tulevaisuuteen leffa juhlavuoden näytöksessä. Aussi oli ostanut 4 lippua, joten otin mukaan kämppikseni. Olikin kokemus! Luksus leffateatteri, jossa pystyi ostamaan jopa viiniä ja tilamaan ruokaa elokuvan ajaksi. Ja täynnä innoissaan hihkuvia elokuvan faneja (lue:nörttejä).

Olen myös tuttuun tapaan viettänyt lauantaitani Minsky’ssä, jonne sain seuraa parista suomalaisesta. Toisen olinkin jo tavannut aiemminkin, oikein herttainen tyttö, Aussin sanoja lainatakseni.

Sunnuntaina vietimme rentouttavan päivän ensin syömällä hyvän aamiaisen, jonka jälkeen suuntasimme museoon ja nuudeli markkinoille Hyde Parkiin. Oli todella mukava päivä.

Vaikka Aussin kanssa olo tuntuu vielä välillä erikoiselta (en oikein osaa selittää miten ja miksi), tulee myös näitä päiviä, kun hän saa oloni tuntumaan ihan mahtavalta. Koko päivä meni tiiviisti halaillessa jopa siinä määrin, että museokin alkoi tuntua huomattavasti kiih…kiinnostavammalta paikalta. Ja Aussi saa minut myös nauramaan kippurassa typerille vitseilleen.

Töissä olen saanut enemmän tunteja. Sen seurauksena olen myös viettänyt enemmän aikaa kotona täällä keskustassa. Saankin kämppiksiltäni vitsailuja ”long time, no see” tyyliin. Yksi heistä jopa kysyi olenko riidoissa Aussin kanssa, kun olen kotona. Hmmm..ehkä me vietetään vähän turhan paljon aikaa yhdessä.. Anyway…

Nykyään teen esimerkiksi maanantaisin pitkän päivän päiväkodilla. Täytyy sanoa, että ei ole ihan niin leppoisaa, kuin ihmiset luulevat. Koirien vahtiminen on rankkaa hommaa. Mutta onneksi, koska korjaan huonon käytöksen joka kerta, koirat ovat alkaneet jo totella pelkkää äänensävyä. Mun kanssa ei pelleillä.
Sain myös ensimmäisen privaatti asiakkaani koirankouluttajana! Olen ihan innoissani! Bokseri, joka haluaa tappaa muut koirat. Kunhan saan tarkemman selvityksen koirasta, sovimme tapaamisen ja pääsen ratkomaan tätä mielenkiintoista ongelmaa. Toivottavasti näitä tulee enemmänkin!

Myös joulu on saapunut ilahduttamaan aulaa. Mikäs sen mukavampaa, kuin törmätä joulukuuseen heti ensimmäisenä sisään astuessaan. Lokakuussa.

Viikonloppuna on Halloween. Kämppikseni ovat etsineet innoissaan bileitä ja ajattelin itsekin osallistua. En ole ikinä ollut Halloween-bileissä. Että miksipä ei. Yhdet olisikin jo tiedossa. Saas nähdä mihin päädytään.

Mukavaa joulun odotusta!

Iloisin terveisin, Anniina