Evil twin

 

Kaikki on hyvin. Aurinko paistaa. On lämmintä, kuumaa jopa, vaikka on Tammikuu. Sielläpä kärvistelette kylmän talvenne kanssa. Ei ole loskaa ikävä täällä.

Melkein seitsemän kuukautta täällä asumista takana. Ihmiset ovat hyvällä tuulella, johtuu varmaan kaikesta tästä auringosta. Vastaantulijoille hymyillään. Se on yllättävän mukavaa.
Olen nyt pari kuukautta asunut Aussin luona. Sovittiin, että se on fiksuinta, kun kuitenkin muutenkin koko ajan ollaan yhdessä. Ja hyvin on mennyt. Ainostaan kerran ollaan riidelty. Se oli silloin kun mun, nimestä kiitos Aussille, Evil twin otti ohjat.
Mä oon Kaksoset horoskooppi merkiltäni. Täysin epäoleellista, paitsi että se kuvaa minua hyvin.

Minussa on monta eri puolta. On työminä; aikaansaava, ahkera ja kunnianhimoinen. Se jolle ollaan tarjottu sponsori sopimusta täällä ja joka saa enemmän tunteja kuin yrityksessä vuosia työskennelleet. Se, jolta paikan pomo kysyy neuvoja yrityksen pyörittämisen suhteen.
On sosiaalinen minä; hän joka nauttii ihmisistä ympärillään, joka on uskollinen ystävä ja hauskaa seuraa. On myös erakko-minä, joka viihtyy yksin nauttien olostaan ilman ketään muuta. Ja on myös tämä surullisen kuuluisa Evil twin.

Hän on nimensä veroinen; kylmä, sisäänpäin kääntynyt, läheiset ulkopuolelle jättävä. Evil twin ei tarvitse ketään eikä mitään vaan rakentaa ympärilleen muurin, jonka läpi ei pääse kukaan.
Se on tunne, joka hukuttaa alleen ja saa kaiken tuntumaan raskaalta. Selittämätön paine valtaa koko kehoni, kaikki tuntuu merkityksettömältä. Olen lopen uupunut. Mikään määrä aurinkoa tai tuntemattomien hymyjä ei tavoita minua silloin.

Kun Evil twin ottaa vallan, sitä on mahdoton karistaa. Häntä ei saa puhumalla pois. Hän poistuu, kun on valmis. Olen täällä ymmärtänyt, että hän oli osa aiempaa parisuhdettanikin. Hän ei halua sopia, hän ei halua jakaa kipuaan. Ja hän syyllistää toista ihmistä siitä, ettei tämä näe pahaa oloa kylmyyden takana. Hän pelottaa Aussia.
Evil twin otti vallan, kun olimme karaokessa Aussin ystävien kanssa. Katselin ympärilleni hämärässä huoneessa. Olin tullut sinne myöhemmin kuin muut, suoraan töistä, 12 tunnin työvuoron jälkeen. Olin nälkäinen.
Huone oli täynnä äänekkäitä, villisti tanssivia ja eläytyen laulavia ihmisiä. Tummaihoisia ja aasialaisia. Aussi rakasti kaikkea sitä. Hän nauroi ja lauloi muiden mukana.
Silloin Hän aloitti kuiskimisen ”Katso ympärillesi. Sinulla ei ole mitään yhteistä näiden ihmisten kanssa. Et kuulu tähän huoneeseen. Tähän maahan.” Ja se tuttu synkkyys vyöryi ylitseni imien itseensä kaiken ilon.

Olen lukenut, että kun asuu muussa maassa, noin puolen vuoden jälkeen mielen valtaa apeus. Ihan sama miten hauskaa sinulla on ollut, kuinka monta ystävää olet saanut ja miten paljon nauttinut olostasi, moni ottaa suunnan kotiin näiden ensimmäisten masentavien tunteiden ilmaannuttua. Mutta se on normaalia. Kaipaat kotiin. Kaipaat omaa kulttuuriasi. Tuttuja naamoja, tuttuja tapoja. Tämä on se hetki, kun Evil twin näkee tilaisuutensa tulleen. Hän iskee, kun olet heikoimmillasi. Hän yrittää suojella sinua. Kyseenalaisin menetelmin, mutta kuitenkin.

Kun luot ympärillesi muurin, paha pysyy ulkopuolella. Kukaan ei pääse satuttamaan, kun et päästä ketään lähellesi. Kun et jaa kipujasi, kukaan ei voi tuomita.
Kukaan ei voi myöskään lohduttaa. Hyvä olokaan ei pääse sisälle.

Sanotaan, että ulkomailla asuminen kasvattaa. Tässä on minun kasvun paikkani.
Onneksi pahan olon voi yrittää pitää loitolla. Minut edelleen valtaa selittämätön apeus. Sitä tapahtuu itse asiassa melko usein. Mutta silloin hengitän syvään ja muistutan itselleni; elän unelmaani. Eikä Evil twin saa otettaan minusta.
Hyvät ystävät ja suomalainen seura helpottavat koti-ikävää täällä kaukana.