Hyvää uutta vuotta!
Hyvää ja onnellista uutta vuotta 2016 kaikille sinne koto-Suomeen!
Ja nöyrimmät pahoittelut tästä pitkästä hiljaiselosta. Kun on vääntänyt yli 50 tunnin työviikkoa viimeiset 5 viikkoa, ei aika eikä energia tahdo riittää ylimääräiseen.
Anyway, nyt kun uusi vuosi on vaihtunut, onkin hyvä aika vilkaista ajassa taaksepäin. Viime vuosi (tai oikeastaan viimeiset kaksi vuotta) piti sisällään paljon suuria muutoksia. Suurimpina niistä yrityksestä luopuminen ja tänne Sydneyiin muutto. Siskoni sai toisen lapsensa. Ja meni kihloihin. Ihania asioita kaikki.
Viime vuosi piti sisällään paljon rakkautta, innostusta ja onnea. Mutta myös stressiä, epävarmuutta ja pelkoa. Pelkoa tulevaisuudesta. Tänne muutto oli yksi pelottavimmista päätöksistä elämässäni. Tuli luovuttua kaikesta, heitettyä itsensä tyhjän päälle. Ja arvatkaapa mitä? Kyllä se elämä kantaa.
Olen asunut täällä kohta 5 kuukautta. Ensimmäinen kuukausi oli pelonsekaista ”rahat loppuu, en ikinä löydä töitä”- panikointia.
Mutta löytyihän se työpaikka. Eikä mikä tahansa, vaan oma unelmatyö koirien parissa. Ja mikä parasta, olen löytänyt työpaikan, jossa työpanostani todella arvostetaan. Työtuntini alkoivat yhdeksällä tunnilla viikossa, mutta jo vajaassa parissa kuukaudessa pääsin tekemään täyttä työviikkoa. Ja nyt tosiaan viimeiset 5 viikkoa olen tehnyt yli 50 tuntia viikossa.
Minusta pidetään töissä niin paljon, että ovat alkaneet kysellä haluanko jäädä pidemmäksi aikaa. He irtisanoivat jo yhden työntekijän ja nyt uudelle vuodelle on kuulemma luvassa lisää muutoksia.
Suunnitelmissa on irtisanoa vielä yksi henkilö ja antaa hänen tuntinsa minulle. Miten paljon se sitten tekekään, ei väliä. Nyt kun itsellä ei ole muuta kuin aikaa, hyvin mielelläni työskentelen niin paljon kuin vaan mahdollista. Aika näyttää tarjoavatko sponsori viisumia. Muussa tapauksessa farmi kutsuu maaliskuun alussa.
Tässä vielä kuva veikeistä työkavereistani.
Ja on täällä töiden ohella ehtinyt nauttimaankin elämästä. Etenkin tämä viikko on mennyt leppoisasti lomaillen. On tullut nukuttua pitkään, käytyä kävelyillä, rannalla, elokuvissa, syömässä… Käärmemieskin tavattiin.
Olen asunut viime viikot Aussin luona. Olen yrittänyt etsiä huonetta työpaikan lähettyviltä, mutta vähän heikolta näyttää. Ja mikäs tässä, vietämme niin tiivisti aikaa yhdessä, että joka tapauksessa olisin täällä koko ajan. Nyt säästyy kamojen raahaamiselta ees taas.
Olemme viettäneet aikaa myös hänen vanhempiensa kanssa. Todella lämpimiä ihmisiä, tulee aina hyvin tervetullut olo.
Kaiken kaikkiaan tällä hetkellä asiat ovat hyvin.
Toki elämäni täällä on vasta alussa ja tunteet edelleen heittelee kaipauksen ja onnellisuuden välimaastossa. Kun minulta kysytään jäänkö tänne, on vastaus edelleen ”en tiedä”.
Ja minä tiedän aina. Minulla on aina suunnitelma, aina jokin suunta jota kohti mennä. Nytkin näen edessäni kaksi tietä, toinen vie vuoden jälkeen takaisin kotiin. Toinen jää tänne. Kumpaa kävelen, jää nähtäväksi. Siksi en tehnyt uudenvuoden lupauksia.
Antaa elämän kuljettaa.
P.S. Aloitin uuden vuoden mitä parhaimmalla tavalla; rannalla löhöten, uiden ja syömällä kunnon pihvin. Ja tänään alkaa taas säännöllinen kuntoilu. Lihakset, täältä tullaan!
