Jostain syystä tää netti/blogi/mikä lie tosissaan koettelee mun kärsivällisyyttäni. Tämä kun on nyt jo kolmas kerta, kun kirjoitan tätä postausta. Tää teksti heittelee koko ajan ja näköjään välillä häviää kokonaan. Piti pitää jo muutaman päivän ”vitutus”-tauko ennen kuin viitsi taas yrittää.
Että pahoittelen kovasti, teksti tuppaa lyhenemään joka kerta, kun joudun kirjoittamaan samaa asiaa uusiksi. 

 Anyway, tänne on saapunut kevät. Eli siis Suomen (hyvää) kesää vastaavat kelit. Ei valittamista! 
 Muuten viime viikot onkin mennyt ravatessa työhaastatteluissa. On ollut hassua huomata miten hommaan kuin hommaan tunnutaan hakevan jonkin sortin yli-ihmistä vertaansa vailla olevilla asiakaspalvelu taidoilla, mutta mistään ei kuitenkaan saa sen tason palvelua. Jossain tossa vaatimusten ja todellisuuden välillä on selkeä oikosulku.

 No, nyt mulla on sit 3 mahdollista työpaikkaa. Olen jo aloittanut yhdessä dog day care centerissä, sit mulla on mahdollisuus työskennellä myös ihan koirankouluttajana ja sain myös paikan yhteen kauneushoitolaan. Pitää nyt sit priorisoida mitä noista mieluiten tekisin. Vaikka jo näin heittämällä voin kertoa, että ihan milloin tahansa olen ennemmin koirien kanssa tekemisissä kuin ihmisten. Ne on paljon luotettavampia.
 Kaikki noi hommat alkaa nyt kuitenkin casual-periaatteella, joten vielä ei ole paniikkia. Pitää vielä käydä verotoimistossakin tarkistaan, että maksan sit verotkin oikein.

 Olenkin nyt jo hetken asustellut ihan tuossa ydinkeskustassa. Ja täytyy kyllä sanoa, että olen ihan rakastunut tuohon alueeseen. Kaikki on lähellä. Paitsi rannat, joita voi kesällä toki kaivata. Mutta olenkin miettinyt muuttamista rannan läheisyyteen kesän tullen.
 Tässä rakennuksessa on uima-allasosasto poreammeineen ja sali. Joskin rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että tuolla salilla ei tee yhtään mitään. Kuka lie suunnitellut. Smithilläkin sais enemmän aikaan kuin noilla laitteilla yhteensä.
 Saunakin löytyy. Joskin löylyä ei saa heittää ja sinne mennään vaatteet päällä. Mutta muuten ihan kiva. Voishan siellä yllättää ihmiset istumalla perussuomalaiseen tapaan perspaljaana, jos kantti riittäis. Mä sain jo yhden miehen kääntymään takaisin istumalla lauteilla urheilurintsikoissa.

 Huoneen mä jaan 3 tytön kanssa. Koreasta, Kolumbiasta ja Iranista. Lisäksi kämppää asuttaa myös pari Vietnamilaista. Kaikki todella mukavia ja kolumbialaisen kanssa tuli juteltua pitkään yks ilta. Mielenkiintoista kuulla mikä itse kunkin on tänne asti tuonut.

Muuten täällä on aika kulunut rattoisasti. Tänä viikonloppuna olen viettänyt sekä perjantain että lauantain Aussin keikkaa katsomalla. Lauantaina sain seurakseni ihanan Pilvin, jonka kanssa pysähdyttiin ensin kaupunkiin yksille, josta suuntasimme keikkaa katsomaan (liiankin tutuksi tulleesseen) Minskys hotelliin.

Muuten olenkin tällä viikolla keskittynyt nauttimaan olostani. Löysin ihanan pienen käytettyjen kirjojen puodin ja ehdinkin jo ahmia yhden kodittomista kertovan kirjan ja nyt luen 12 years a slave kirjaa, jonka olenkin nähnyt elokuvana. Aika surullista luettavaa. Vaikea edes kuvitella, että orjuus on aikoinaan ollut ihan totista totta, arkielämää, ja koko maailman hyväksymää.
Sorruin myös shoppailemaan, ensimmäistä kertaa täällä ollessani. Löysinkin aika hyvän hintaisia ja tarpeellisia vaatteita. Täällä kun kannattaa välttää noita ylihintaisia turisti-myymälöitä.

Sunnuntait on nyt pari viime viikkoa mennyt samalla kaavalla. Harbour Bridgen ympäristössä kuljeskellen, jäätelöstä ja ihanasta kelistä nauttien. Mikäs siinä pysähtyessä drinkille ja lounaalle auringon lämmittäessä mukavasti.
Käytiin tänään katsomassa mielenkiintoinen dokkari maailman ihmeellisyyksistä. Ja täytyy sanoa, että on todella uskomatonta ajatella miten paljon maailmaan mahtuu oman hilseen yli meneviä asioita. Nanoteknologiasta sudenkorennon siipiin. Mahtavaa.
Tuttuun tapaan päädyttiin myös jalkahierontaan.

  Muuten fiilikset on viime aikoina vaihdellut ”mitä mä täällä teen”-”mikäs täällä on ollessa” haitarilla.  Välillä todella kaipaa paikkaan, jossa saa puhua omalla kielellään ja jossa kaikki on tuttua.

Mitä enemmän mä vietän aikaani Aussin luona,  sitä voimakkaampi toi fiilis on. Miksi? Koska täällä Arncliffessä ”arki” on aina vähän erikoisempaa kuin keskustan kämpällä. Jotenkin se korostaa tänne kuulumattomuuden tunnetta sit kun on taas omissa oloissaan. Vaikka toisaalta helpottaakin koti-ikävää. Kakspiippuinen juttu.