Australiaan valmistautuminen

Kirjoitetaankin heti alkuun hiukan, mitä kaikkea pallon toiselle puolelle lähtiessä täytyy huomioida. En mene liian yksityiskohtaiseen selostukseen, koska mielestäni moni muu bloggari on jo kirjoittanut todella hyviä ohjeita tätä silmällä pitäen. Eli google käyttöön vain, jos lähtöä mietit.

Itse pyrin siihen, että teen mahdollisimman paljon valmiiksi jo Suomessa. Pankkitilin voi esimerkiksi avata valmiiksi niin, että paikan päällä ei tarvitse muuta kuin käydä todistamassa henkilöllisyytensä ja noukkimassa pankkikorttinsa. Toki pankeissa on paljon eroja, jotkut voivat olla yllättävänkin kalliita. Eli vähän kannattaa tutustua vaihtoehtoihin.

Yksi tärkeimmistä asioista työnhaun kannalta on tietenkin CV. Työnhaku prosessikin on Australiassa hiukan erilainen. Siinä missä suomalainen luottaa CV:n puhuvan puolestaan, aussit haluavat nähdä innokkuutta työhön. Eli oman hakemuksen perään saa/pitää kysellä ja kaikista paras on, jos käy paikan päällä. Kuulemani mukaan töitä löytää kyllä suhteellisen helposti, kun on itse aktiivinen.

Ja takaisin CV:n pariin. Luin, että ausssit tykkäävät pitkistä ansioluetteloista. Itse löysin valmiin pohjan, jota kyllä hiukan lyhensin. Listasin siihen kaiken työkokemukseni, kerroin hieman itsestäni ja taidoistani. Yritin panostaa siihen, että CV on itseni näköinen ja jäisi mieleen. Siksi kuvaksikin valikoitui mukavan talvinen maisema, jonka edessä poseerasin koirien kanssa. Sitten vaan sähköpostina Aussin tarkistettavaksi, ettei ole pahempia kielioppi virheitä. Sieltähän se tuli bumerangina takaisin niin, että kopsahti.

Ensinnäkin kuva on liian iso, pelkkä kasvo/hartia kuva riittää. Missään nimessä ei saa mainita omistaneensa yrityksen, tämä voi pelottaa tulevaa työnantajaa. (Pätevä saa olla, muttei liian.) Lisäksi kirjoittamiani lauseita ja sanoja oli muokattu niin, että jopa merkitys muuttui ja mukaan oli eksynyt jokunen korulausekin. Ai niin, ja koska minulla on pätevyys sekä kosmetologin että koirankoulutusohjaajan työhön, nämä tarvitsevat omat CV:nsä. Sillä lailla. Hetki meni suuttumuksen ja hämmennyksen kourissa. Johan siinä mahdollinen työnantaja hämmentyy, kun CV antaa työnhakijasta ihan eri kuvan, kuin hakija itse. Hienolta kuulostava CV voi toki tehdä vaikutuksen, mutta entäs kun haastattelussa istuva hakija ei osaa edes ääntää siinä käytettyjä sanoja. En tiedä onko tässä kulttuuriero, mutta edes paras ystäväni, joka tarkisti CV:n ensin, ei olisi lähtenyt muokkaamaan sitä omaa silmäänsä miellyttäväksi. Muutama päivä meni jäähdytellessä ja tajutessa, että tarkoitus oli varmasti vain auttaa. Nyt onkin sitten kaksi eri CV:n raakaversiota valmiina. Vielä kun viimeistelen ja lähetän jälleen tarkastukseen. Nyt olenkin valmiimpi koppaamaan bumerangin.

Asuminen on myös järjestettävä. Itse sain kutsun viipyä kolme viikkoa Aussin luona. Suostuin ilomielin. Tämä antaa minulle hyvin aikaa hakea töitä, hoitaa kaikki viralliset asiat (veronumero, medicare card, …) ja käydä läpi vuokrahuoneita. Niissä on paljon vaihtoehtoja. Itse toivoisin huoneen löytyvän keskustasta, toki myös rantaelämä houkuttelisi. Hinnat vaihtelevat suunnilleen 150-300 dollarin välillä per viikko ja tarjolla on joko single room tai room share. Vaikka minua toisaalta kiehtoisi jakaa huone muiden kanssa ihan sosiaalistumisen kannalta, olen minä kuitenkin sen verran suomalainen, että oma rauha houkuttelee enemmän.

Vuokrahuoneita läpi käydessä on hyvä pitää mielessä pari asiaa, 1) sisältyykö muut laskut vuokraan ja 2) ”liian hyvä ollakseen totta” on usein hyvin paikkaansapitävä. Huoneita tarjotaan hyvinkin edullisesti. Naisille. Kumppanuudesta. Kaikki varmaan ymmärtää mitä tarkoitetaan ilman rautalankaakin. Myös hienovaraisempia tapoja käytetään. Esimerkiksi yhdessä ilmoituksessa oli kuvia todella upeasta kämpästä ja lopussa kaulailu-kuva nykyisen ”vuokralaisen” kanssa. Että sellaista. Välimatkat voivat myös olla pitkiä eli karttaa kannattaa käyttää apuna osoitteita tarkistaessa. Ja mistään ei kannata maksaa mitään etukäteen näkemättä kohdetta konkreettisesti. Reppureissaajat ovat helppo kohde epärehelliselle tienaamiselle.

Verotukseen en mene sen tarkemmin kuin että palkan päälle maksetaan veroja, jotka voi hakea, kun poistuu maasta. Tämä jää monelta tekemättä. Australiaan jää miljardeja reppureissaajilta joka vuosi. Tämä vero maksetaan yhteen monista rahastoista. Työntekijän tehtävä on huolehtia, että ne kaikki maksettaisiin samaan rahastoon, jolloin niiden hakeminen on helpompaa. Yleisesti ottaen veroja maksetaan eri määrä riippuen, oletko ”asukas” vai ”ei-asukas”. Eli vuokraamalla huoneen/asunnon muutut asukkaaksi ja maksat vähemmän veroja kuin hostellissa/hotellissa/motellissa majoittuva. Tämä on hyvä huomioida, koska edullisimmillaan huoneen saa vuokrattua suht samaan hintaan kuin muun majoituksen. Jos verotuksessa on epäselvyyksiä tai muuten haluaa olla paremmin perillä asioista, verotoimisto tai backpacker-toimistot auttavat. Veronumerohan kannattaa hankkia heti aluksi, että pääsee verojen maksussa vähemmällä. Jos niitä aikoo siis maksaa.

Tietysti matkalle on hyvä olla myös matkavakuutus. Jokainen päättäköön itse, ottaako sen vain matkatavaroilleen vai myös itselleen. Medicare korttihan oikeuttaa suomalaiset saamaan terveydenhoitoa samaan hintaan kuin aussit itsekin. Se on siis ehdottomasti yksi tärkeimmistä hoidettavista asioista Australiassa.

Tässä vielä hyvä sivusto tsekattavaksi.

Vietä unohtumaton Working Holiday -vuosi Australiassa! Näillä vinkeillä pääset alkuun – lue muuttajan opas

Joskin itse koen tuon sivuston ehkä hiukan yliampuvaksi. Mutta ihan hyvää tietoa. Sen mitä olen muilta kuullut ja muista blogeista lukenut, Australiassa ei kuitenkaan ihan noin vaikeaa/monimutkaista asioiden hoito ole. Toki, kun varautuu kunnolla, menee asiat ainakin kerrasta oikein.

Seuraavassa postauksessa esittelen viime syksyn Sydneyn matkani kuvasatoa ja kerron hiukan omasta kokemuksestani Australiassa.

 

Suhteet Oma elämä Matkat Raha

”Why aren´t you married?”

Olen jo hetken aikaa pähkäillyt, pitäisikö tuleva Australian vuoteni tallentaa blogiin tiukasti matkailun näkökulmasta vai henkilökohtaisemmasta ja näin ollen ehkä hiukan viihdyttävämmästä näkökulmasta. Jo pelkästään viimeiseen vuoteen täällä rakkaassa kotimaassa on mahtunut niin paljon, että en usko tulevan vuoden jäävän Pekkaa pahemmaksi. Joten miksipäs ei, laitetaan hiukan persoonaa (ja värityskynää) mukaan ja palataan hetkeen, jokamuutti elämäni suunnan…

Takana alkoi olla jo seitsemän yhteistä vuotta avopuolisoni kanssa. Viimeisimmän vuoden aikana suhde oli alkanut hiipua, liekki oli sammunut jo jokin aika sitten ja mentiin hiilloksella. Mielessä oli pyörinyt, vieläkö tähän kannattaa yrittää puhallella, vai pitäisikö vain myöntää tappionsa ja lähteä onnellisesti erilleen. Kun on ollut pitkään parisuhteessa, jakanut asunnon ja unelmat omakotitalosta ja yhteisestä loppuelämästä, lähteminen ei ole koskaan helppoa. Pitkään pohdin, josko tämä on vain yksi alamäki, jonka jälkeen taas löytyy se yhdessä olon onni ja autuus. Kunnes tapasin Hänet.. Kutsutaan häntä vaikka tässä blogissa (the) Aussiksi.

Tapasimme vuoden 2013 lopulla. Hän oli Suomessa parhaan ystävänsä kanssa ja päädyimme samoihin uuden vuoden juhliin. Tässä vaiheessa moni varmaan jo huokailee ”Ah, ihanaa, rakkautta ensi silmäyksellä”. Höpö höpö, hold your horses! Minä olin kuitenkin vielä parisuhteessa ja tapoihini ei kuulu olla uskoton. Ei edes silloin, kun oma suhde on karilla. Okei, myönnetään, että Aussi pääsi sen verran yllättämään, että suuteli minua paljussa ja kesti sekunnin ennen kuin tajusin mitä tapahtuu ja poistuin paikalta hokien miten hirveä lutka olen. Loppu ilta menikin viileissä tunnelmissa, minun vältellessä vastaavanlaista tilannetta. Seuraavana päivänä Aussi kuitenkin otti yhteyttä ja sovimmekin menevämme lenkille.

Tähän lenkkiin kulminoituu koko pähkäilyni parisuhteestani. Kävelimme usean tunnin jutellen kaikesta mahdollisesta. Etenkin parisuhteista. Etenkin minun parisuhteestani. Sitten hän kysyi kysymyksen, joka herätti minut tajuamaan mitä oli tehtävä. Hän kysyi, että kun olemme olleet jo seitsemän vuotta yhdessä; ”Why aren´t you married?”. Vastaukseni, ”Because we don´t want to” sai aikaiseksi sellaisen ilmeen hänen kasvoillaan, jonka näen edelleen mielessäni. Epäusko, hämmennys ja ”miten tyhmä ihminen voi olla?” yhdessä ja samassa naamataulussa. Kyllä tuli tyhmä olo. Minä olin pitkään miettinyt päivänselvää asiaa. Jos ja kun parisuhteella ei näe tulevaisuutta, miksi jatkaa.

Tästä alkoi elämäni vaikeimman päätöksen toteutus. Sen verran voin kertoa, että pitkät, yksinäiset, itkun täyteiset metsälenkit koiran kanssa ovat hyvää sielun hoitoa. Toki pitkän suhteen jälkeen surutyön tekeminen vei hetken aikaa, mutta nyt, vuoden jälkeen, voin todeta tehneeni oikean päätöksen.

Vaikka viimeisin vuosi on ollut raskain vuoteni aikuisiälläni, on se silti ollut myös onnellisin. Suhteen päättyminen sai tajuamaan, miten elämästä pitäisi koittaa saada irti kaikki mahdollinen. Iso muutos avasi oven muille muutoksille ja uskalsin lähteä tavoittelemaan jo kauan hautunutta unelmaa asua hetken aikaa ulkomailla. Niinpä myin yritykseni, hankin koirilleni hoitajat vuodeksi ja nyt on takataskussa sekä viisumi että lentolippu elokuun kymmenennelle päivälle. Ihan hetken päähänpisto Australiaan lähtökään ei ollut ja kävinkin viime syksynä tsekkaamassa miltä se Sydney tuntuu. Ja hyvältähän se tuntui.

Tarkoitukseni on siis päivitellä sekä kaikkea Australiaan vuodeksi lähtöön liittyvää että oman elämäni yllättäviä ja vähemmän yllättäviä käänteitä. Pyrin kirjoittelemaan usein, nettiyhteyksien suinkin salliessa. Toivottavasti viihdytte seurassani!

Suhteet Oma elämä Rakkaus Matkat